Vihreä väriterapiaa

Minä en pidä vihreistä vaatteista. En omista yhtään vihreätä vaatetta. Syytä en osaa sanoa, vihreä vaan ei ole minun juttu. Mutta sen sijaan rakastan vihreätä luontoa. Ja nythän se on ihan parhaimmillan, kunnes kohta alkaa väri vaihtumaan syksyiseksi.

Kukkien kuvauksen lomassa tepastelimme Gölisnäsiin vievää tietä ja ihailimme vihreää maisemaa. Silmä ja sielu lepäsi todella.

Lähellä Gölisnäsin satamaa löytyy saaresta lampi, Hälftesträsket. Kävimme lammen rannalla ihailemassa maisemia.

Tässä vielä maisemia samaiselta lammelta ylhäältä kalliolta kuvattuna.

Tämä maisemakuva ei sensijaan lämmitä minun mieltä. Ylipäätään luonnon roskaaminen ei ole kivaa ja tämä roska se ei tästä häviä meidän eliniässä. Eikö näille olisi parempaa paikkaa olemassa?

Metsästä löytyi monia vihreän sävyjä. Oli ihana antaa silmän levätä, katsella kaunista maisemaa.

Kippari löysi myös tämän eläimen pääkallon. Minkähän se mahtaa olla? Sillä oli terävät kulmahampaat.

Sateen jäljiltä oli pisaroita tarjolla kuvattavaksi.

Erään talon ympärille oli tehty vanhoista heinäseipäistä ihana aita.Minusta on aina jotenkin tosi viehättävää, kun vanhaa käytetään uudella tavalla hyödyksi.

Pienenä tyttönä kun olin mummolassa, oli minullakin tärkeä tehtävä heinäpellolla. Sain olla "tappityttö". Vedin perässäni tappipulkkaa (joka on meillä vieläkin tallella, tosin jo melko huonossa hapessa) ja vein jokaisen heinäseipään juurelle kolme tappia, yhtä monta kuin oli seipäässä reikiäkin. Voi että miten tärkeäksi tunsin itseni =D. Paras hetki heinäpelolla oli tietenkin se, kun istahdettiin syömään eväitä.

 Minusta metsä on aina yhtä inspiroiva kuvauspaikka.

Kukkia kuvaamassa Gölisnäsin lähistöllä

Tiesin Gölisnäsin lähistöllä olevan vanamoja, joten halusin mennä tuoksuttelemaan ja kuvamaan niitä juhannusaattona. Päivä oli aurinkoinen, joten mikäpä siinä oli ryömiä metsässä kameran kanssa. Nimittäin niin pieniä ne vanamot ovat =D. Hieman polvet kastuiva, sillä mättäät olivat edellisen päivän sadekuurojen jäljiltä vielä kosteat. Vaan vanha kansa sanoo, että sen minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa.

Miten joku näin pieni voikaan tuoksua niin hyvälle?

Puolukka oli myös täydessä kukassa. Nämäkin ovat niin matalalla, että taas kontattiin. Itse pidän puolukasta marjana todella paljon. Sen maku ja happamuus ovat erityisen hyvää monien ruokien kanssa.

Seuraavaksi vastaani tuli metsämansikan kukkia.

Osa kukista oli saanut kunninan päätökseen ja mansikoita oli kypsynyt. Juniori oli aivan innoisaan, kun sai maistaa kesän ensimmäisiä metsämansikoita.

Jos leskenlehdet ovat kevään ensimmäisiä pieniä aurinkoja, niin niittyleinikit ovat pieniä aurinkoja puolestaan kesällä. Välillä näkee suuria peltoalueita keltaisenaan näitä ihanuuksia. Niin kaunis kuin tämä pieni aurinko onkin, se on myrkyllinen kasvi. Lisäksi se maistuu niin pahalle, että lehmät ja hevoset jättävät sen syömättä. Kuivattuna kasvin myrkyllisyys ja paha maku häviää, joten ei haittaa, jos sitä joutuu kuivatun heinän joukkoon.

Heti kun lähdetään Gölisnäsin päätalon takaa parkkipaikalle, löytyy matkan varrelta pieni suoalue. Siellä kasvaa mm. näitä kihokkeja. Tutustutaampa tähän minusta hauskaan kasviin hieman tarkemmin. Kihokki on lihansyöjäkasvi ja se on levinnyt hyvin laajalle maailmassa. Ne saalistavat hyönteisiä lehdissä olevien karvojen päässä sijaitsevien limapisaroiden avulla. Kun hyönteinen lentää ja istahtaa lehdelle juodakseen mettä, se jääkin lehdelle jumiin. Lima tukkii hyönteisen hengitystiet ja se kuolee. Nyt kasvilla on aikaa herkutella saaliilla. Pikku hiljaa se kääntää karvat saaliin ympärille ja tästä jää jäljelle vain sulamattomat osat mm. raajat ja kuoret.

Minusta tämä on jännittävä kasvi. Siivosin ennen kuvausta pois ylimääräisiä heiniä ja säpsähtelin, ihan kuin kasvi olisi voinut puraista minua, onhan se sentään lihansyöjä kasvi =D.

Samaisella suolla kasvoi myös suopursuja, jotka olivat myös kukassa. Nämä tuksuvat myös hyvälle.

Jälleen täytyy todeta, että onneksi meillä on näin ihana ja monipuolinen luonto jossa kuvattavaa riittä. Tästä ei saa koskaan tarpeekseen.

Juhannustunnelmia Gölisnäsistä

Uhmaten kaikkia ennustettuja sateita ja kylmiä lämpötiloja, lähdimme viettämään juhannusta vesille. Valitsimme paikaksi perinteisen Gölisnäsin ( eikö voidakkin puhua perinteestä, jos ollaan toista kertaa viettämässä juhannusta samassa paikassa?). Paikka sijaitsee Inkoon saaristossa ja yksi meidän venekunnan ehdoton suosikki. Olen esitellyt paika aikaisemmin blogissani täällä. Oli niin ihanaa saapua jo entuudestaan tuttuun satamaan. Paikka kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle, mutta sitä pitää yllä Hyvinkään pursiseura. Ja hyvää huolta pitävätkin. Paikkoja oli kohennettu entuudestaan ja grillikatoksessa komeili upouusi grilli.

Kipparilla oli jo torstaipäivä vapaata, joten saavuimme paikalle keskiviikko iltana auringon saattelemana. Minä tein torstaina vielä etätöitä. Kun työt oli tehty, jouti kone talteen ja pääsin minäkin aloittamaan juhannuksen vieton. Paikalla oli jo vanhoja tuttuja ja myös monia uusia mukavia veneilijöitä oli tullut paikalle.

Kyllä sitä vaan tulee aina niin juhlallinen olo, kun juhlaliput nostetaan purjeveneisiin. Sää suosi meitä ennustuksesta huolimatta ja aattoilta oli kaunis.

Laiturille oli laitettu juhannuskoivuja! Mitäs sanotte, eikö olekkin ihana Suomen suven tunnelma?

Juniori oli käynyt päivällä poimimassa luonnonkukkia koristamaan pöytää.Kippari paistoi meille hyvät häränpihvit ja yrttiperunat. Minä tein salaatin. Kyllä maistui!

Varasimme perhesaunan juhannuksen kunniaksi. Gölisnäsissä on kyllä yksi parhaimmista saunoista, mitä olen tavannut saaristossa (taisin hehkuttaa saunaa jo edellisessä postauksessa). Saunan jälkeen oli illan kohokohdan aika, juhannus kokko. Kokko oli rakennettu uivan lautan päälle ja se hinattiin veneellä merelle. Kokko kiinnitettiin ankkurilla, näin se ei lähtisi ajelehtimaan, mikäli tulisi tuulenpuuska. Tuulesta ei tosin ollut haittaa illan aikana.

Kokon vieminen merelle on myös hyvä silloin kun on metsäpalovaroitus voimassa. Sellaisesta ei tosin tänä juhannuksena ollut vaaraa, sillä vettä oli satanut melkoisesti lähipäivinä.

Lokki katseli kokkovalmisteluja uimahyppylaiturilta =D.

Kokko saatiin syttymään, ja sytyttäjät poistuivat takaa vasemmalle.

Komeasti palaa ja kokko paloi ihan kokonaan.  Kokon eräs alukuperäinen tarkoitus on pitää pahat henget loitolla. Henkiä voi pitää loitolla myös meluamalla. Tämäkin perinteisessä suomalaisessa juhannuksessa osataan =D.

Kun katsotte tätä kuvaa, kuvitelkaa siihen vielä vahnalla levysoittimella soitettuna Georg Otsin Saarenmaan valssin, rahinoineen kaikkineen. Ihan meni kylmät väreet, niin hienolta tuntui! Tunnelma oli kerta kaikkiaan kohillaan.

Hetken ihailtuamme kokkoa, alkoivat päätalon terassilla juhannus tanssit. Kappaleet tulivat samasta ihanasta soittimesta ja olivat yhtä nostalgisia.

Illan mittaan aurinko maalaili kauniita värejä taivaalle laskiessaan mailleen. Ja tästähän ne päivät alkavat lyhenemään. Valoisat kesäillat ovat ihania, mutta oman tunnelman antaa myös pimeys. Silloin saadaan ottaa kynttilät ja tunnelmavalot esille.

Vielä muutama maisemakuva juhannusaatolta.

Sääennusteet pitivät melko hyvin paikkaansa viikonlopun osalta. Nähtiin kaunista auringon paistetta. Välillä satoi vettä ja sen jälkeen taas paistoi aurinko. Kun satoi vettä, oli kylmä ja heti kun aurinko tuli esiin, se lämmitti suloisesti. Lauantaina katselin facebookista, kuinka pitkin suomea oli tullut rakeita. Ehei, meillä ei onneksi sentään rakeita ole satanut...

... kunnes sitten tuli rakeita =D. Jos meillä oli jännittävän erilainen talvi, tuntuu sama jatkuvan myös kesällä. Huhtikuussa oli helteet ja kesäkuussa sataa räntää. Mitähän vielä on odotettavissa? Joka tapauksessa, meillä oli mukava juhannus ja vesillä on aina mukavaa oli sää (melkein) mitä tahansa.

Barösundiin oli avattu vappuna 2014 Källnäsuddin vanhaan kyläkouluun ravintola Scola. Harkitsimme lauantaina, että lähtisimme käymään siellä vierailulla. Sää oli kuitenkin niin vaihteleva ja koska ei ollut kyseessä mikään lämmin kesäsade, jouduimme perumaan aikeemme (matkaa on sen verran, että sen aikana ennättäisi kyseillä säällä paleltua). Päätin kuitenkin mainita teille paikasta, sillä heidän nettisivujen perusteella se näyttää ehdottomasi vierailun arvoiselta. Pääset tutustumaan ravintolan sivuille tästä.