Paluu Kruunuvuorelle

Kävimme perheen kanssa ulkoilemassa viime sunnuntaina  Laajasalossa Kruunuvuoren hylätyllä huvila-alueella. Olin käynyt Juniorin kanssa siellä ensimmäisen kerran syksykesällä valokuvaamassa. Jo tuolloin ajattelin, että tänne pitää tulla sitten uudelleen, kun lehdet ovat tippuneet puista. Lisäksi meiltä jäi tuolloin lammen toinen puoli vallan katsomatta, joten tällä kerralla päätimme aloittaa sieltä. Edellisen käynnin kuvat näet täältä.

 

Mietiskelin kotona ennen lähtöä, kumisaappaat voisivat olla oikea kengät retkelle. Jonkin verran oli satanut viime aikoina vettä joten märkää reittiä olisi luvassa. Tosin en arvannut, että ihan näin märkää =D. Astelin hartaana laudalta toiselle, sillä en halunnut istahtaa kameran kanssa kunnon vesilätäkköön. Samaan aikaan pelkäsin, ettei saapas lipeä liukkaalta laudalta.

Suhteellisen liejuisen ja parin laudoilla tuunatun osuuden jälkeen tulivat ensimmäiset hylätyt hyvilat näkyviin. Uskoisitteko, kun katsotte maisemia, että eletään joulukuuta ja toista adventtia? Olen huomannut, että blogin kirjoittamisen myötä tulee dokumentoutua mm. säätä =).

Netistä löytyy tietoa ja kuvia näistä huviloista monista blogeista. Jos puolestaan haluat perehtyä kunnolla paikan monivaiheiseen historiaan, kannattaa etsiä käsiin alueesta kirjoitettu kirja: Minna Torppa - Aurora Reinhard: Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina.

Merenrannalta kalliolta löytyi jonkinlainen "grillipaikka". Tässä on ollut varmasti ihanaa istuskella, katella merelle, ihailla auringonlaskua ja lämmittää makkaraa. Näin joulukussa meri oli harmaa. Päivä sattui myös olemaan melko tuulinen, joten ei tehnyt mieli istahtaa =D.

Rannalla oli pieni huvila. Tosin minulle tuli mieleen ikkunan muodosta nakkikioski =D.

Tätä rakennusta katsellessa tuli mieleen, että ensin antaa rakennuksesta periksi katto. Hirret kestävät myös melko hyvin mutta kivijalka se vasta kestääkin vuosien saatossa.

Saavuimme lammen rantaan josta löytyi pyykkikatos ja ilmeisesti pyykinpesu soikko. Siinä oli ihan kaatonokka, josta veden saattoi kaataa pois. Tämä esine oli minusta jotenkin tosi ihana...ja iso.
 

Lammen jälkeen saavuimmekin huvilalle, jonka pihassa olimme Juniorin kanssa jo käyneet. Tosin sai siihen eri kuvakulmia, koska saavuimme eri reittiä pihaan. Tänä on alueen kaikkein parhaiten näihin päiviin säilynyt huvila, Villa Hällebo.

Tässä vaiheessa pilvet alkoiva hieman väistyö ja aurinko pilkisteli siniseltä taivaalta. Voi miten aurinkoa olikaan ennättänyt jo tulla ikävä!

Aurinko maalasi maisemaan vastarannalle upeasti.

Tässä jälleen kuvia Villa Kissingestä, joka oli aikoinaan alueen hienoin huvila ja tapahtumien keskipiste. Kun katselin rakennuksesta jäljellä olevia muotoja mm. ikkunoissa, pystyin hyvin kuvittelemaan sen loiston. No joo, kyllä se toki melkolailla vaati mielikuvituksen käyttöä, myönnetään =D.

Jokainen hylätty huvila oli saanut osakseen töhrintää... 

...mutta myös luonto oli ottanut niitä haltuun.

Kuten aikaisemmassakin postauksessa kerroin, on alue tosi mielenkiintoinen ja mitä manioin ulkoilukohde. Kannattaa jopa hieman etukäteen ottaa selvää sen historiasta (kirjassa on mm. kartta alueesta), jotta paikan päällä pääsee erilaiseen fiilikseen.

Kenen luut?

Sen lisäksi, että Luonnontieteellinen museo oli kaunis rakennus, oli siellä paljon myös eläimiä nähtävänä. Nähtävää riittää kolmen kerroksen verran. Ensimmäisessä kerroksessa esitellään mielenkiintoisella tavalla eri eläinten luita teemalla "Luut kertovat". Otetaanko tähän ensialkuun heti pieni tunnistus tehtävä?

Tässä ensimmäinen, mikä lintu mahtaa olla kyseessä? Vinkiksi voin kertoa, että olen yrittänyt kuvata sitä merellä monet kerrat, mutta aina se on lentänyt liian kaukana =D. Hänen kuva (elävänä) on siis edelleen työn alla.

Tässä arvaus numero kaksi. Tämäkin eläin elää Suomessa, mutta näyttäytyy harvoin ihmiselle (onneksi). Tosin tämänkin kuvaaminen olisi enemmän kuin mielenkiintoista, mutta vaatisi piilokojuun piiloutumista. Tosin, en uskaltaisikaan häntä kohdata ihan silmästä silmään =D.

Tämä kolmas arvoitus on hyvin pieni pääkallo, mutta kenelle se mahtaa kuulua? Vihjeenä voin kertoa, että eläin on hyvin yleinen Suomessa ja voisin sanoa, että jokainen on sen meillä tavannut ihan omassa pihapiirissä.

Kenelle puolestaan kuuluu tämä neljäs pää? Vihjeenä, eläin ei elä Suomessa, eikä sitä meillä ole edes eläintarhassa. Mikäli tätä mielii ihailla luonnonvaraisena, pitää matkustaa kauas ja lämpimään maahan.

Tässä viides kuva. Kenelle vekkulille eläimelle mahtaa nämä luut kuulua. Vinkkinä, hän ei ole ihminen, vaikka ensi silmäyksellä voisikin niin luulla =D.

Toisessa kerroksessa löytyy täytettyjä eläimiä teemalla "Maailman luonto". Eläimet on ryhmitelty omiin elinympäristöihin mielestäni taitavasti. Näyttelyitä on kiinnostava katsella. Isojen eläinten lisäksi löytyi jokaisesta sommitelmasta myös niitä ihan pienen pieniä eläimiä.

 Isot kissat ovat aina kiehtoneet minua. Niitä olikin kattavasti esillä.

Toisen kuolema on elämä toiselle, sellainen se on luonnon "laki".

Tässä puolestaa muutamia söpöjä eläimiä =D.

Eläimiä oli aseteltu sommitelmien lisäksi myös kattoon. Täällä kannattaa todella olla valppaana ja katsella myös ylöspäin.

Tämä kuva on huono, mutta piti laittaa esille, sillä tämä lintu on minusta hauska. Lintu on nimittäin Satiinilavastaja joka elää Australiassa. Linnulla on erityinen parinmuodostuskäyttäytyminen. Koiras rakentaa risuista majan ja hän koristelee sen luonnosta löytyvillä sinisillä esineillä! Eikö olekkin hauska! Esineet ovat tarkassa järjestyksessä. Mikäpä tuonne on naaraan tulla, "koristeltuun" pesään =D.

Kakkos kerroksesta löytyi myös keittiö. Siellä kun availi keittiönkaapin ovia niin pääsi tutustumaan kodin eliöstöön. Eläimet oli esillä moninkertaisena suurennoksena ja sitten alkuperäisessä koossa. Osa oli niin pieniä, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä nähdä... onneksi! 

Kolmannesta kerroksesta löytyi "Elämän historia". Tämä oli myös rakennuksen kaikkein kaunein huone, ainakin minun mielestä. Kolmannen kerroksen yläpuolella oli vielä parveke, josta pääsi kuvamaan tämän luurangon myös ylhäältä päin.

 Tämä on jokaisen dinosaurusfanin unelma paikka =).

Hmmm, en haluaisi joutua näiden hampaiden väliin.

Luonnontieteellinen museo oli minulle elämys kahdella tavalla. Itse rakennus oli upea ja eläimiin ja elämään ylipäätään oli viihdyttävää tutustua. Ja jotta ei ketään jäisi vaivaamaan, niin käydään vielä läpi postauksen alussa olleet luut =D. Luulen, että jokainen teistä sai oikeat vastaukset aikaiseksi. Ensimmäinen oli merikotka. Minusta luut kertoivat hyvin, kenelle ne kuuluivat. Toinen oli tietenkin karhu, jota totisesti en halua metsässä kohdata silmästä silmään. Voisi tulla löysät housuun =D. Kolmas pieni pääkallo kuului siilille. Minusta se oli tosi söpö. Neljäs pääkallo oli kirahvin. Sen saattoi arvata myös siitä, että oli kuvattu alhaalta ylöspäin, korka eläin kun on. Ja viides oli tietenkin apina, mutta mikä apina? No oranki =D. Luonnontieteelliseen museoon, aukiolo aikoihin ja pääsymaksuihin pääset tutustumaan heidän nettisivuilta täältä. Suosittelen vierailemaan!