Lämmin joulukuu

Tänä vuona on ollut yhtä lauha syksy kuin oli vuosi sitten. Ei sen puoleen, että kovastikkaan lunta kaipaisin, mutta kyllä se tekisi maiseman hieman valoisammaksi. Tämä pimeys tuntuu ihan nielaisevan kokonaan. Eilen vietettiin jo kolmatta adventtia, yksi vielä ja sitten onkin jo joulu. Viikko sitten, toisena adventtina, kävimme Kruunuvuorella. Hylättyjen huviloiden lisäksi otin muutaman kuvan myös luonnosta.

Lehdet olivat kaikki jo tippuneet alas puista, kuten toki tähän vuoden aikaan kuuluukin. Normaalisti tähän aikaan on metsä jo lumen peitossa.

Vaikka päivä oli tuulinen, oli  lammella peilityyntä ja rauhallista.

Muutama sienikin oli vielä hengissä. 

Saniaiset olivat vielä ihan vihreitä ja näyttivät voivan hyvin. Tätä kuvaa kun katsoo, niin voisi luulla että se on otettu ihan alkusyksystä. Tuntui, kun käveli metsässä, että luonto oli talvilevolla vaikka lunta ei ollutkaan. Oli sellainen hiljainen ja odottava tunnelma.

Nämä kaksi kuvaa eivät kuulu luontoon, mutta luonnosta nämäkin tavarat löytyivät =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille näiden ei niin talvisten kuvien myötä.

Kenen luut?

Sen lisäksi, että Luonnontieteellinen museo oli kaunis rakennus, oli siellä paljon myös eläimiä nähtävänä. Nähtävää riittää kolmen kerroksen verran. Ensimmäisessä kerroksessa esitellään mielenkiintoisella tavalla eri eläinten luita teemalla "Luut kertovat". Otetaanko tähän ensialkuun heti pieni tunnistus tehtävä?

Tässä ensimmäinen, mikä lintu mahtaa olla kyseessä? Vinkiksi voin kertoa, että olen yrittänyt kuvata sitä merellä monet kerrat, mutta aina se on lentänyt liian kaukana =D. Hänen kuva (elävänä) on siis edelleen työn alla.

Tässä arvaus numero kaksi. Tämäkin eläin elää Suomessa, mutta näyttäytyy harvoin ihmiselle (onneksi). Tosin tämänkin kuvaaminen olisi enemmän kuin mielenkiintoista, mutta vaatisi piilokojuun piiloutumista. Tosin, en uskaltaisikaan häntä kohdata ihan silmästä silmään =D.

Tämä kolmas arvoitus on hyvin pieni pääkallo, mutta kenelle se mahtaa kuulua? Vihjeenä voin kertoa, että eläin on hyvin yleinen Suomessa ja voisin sanoa, että jokainen on sen meillä tavannut ihan omassa pihapiirissä.

Kenelle puolestaan kuuluu tämä neljäs pää? Vihjeenä, eläin ei elä Suomessa, eikä sitä meillä ole edes eläintarhassa. Mikäli tätä mielii ihailla luonnonvaraisena, pitää matkustaa kauas ja lämpimään maahan.

Tässä viides kuva. Kenelle vekkulille eläimelle mahtaa nämä luut kuulua. Vinkkinä, hän ei ole ihminen, vaikka ensi silmäyksellä voisikin niin luulla =D.

Toisessa kerroksessa löytyy täytettyjä eläimiä teemalla "Maailman luonto". Eläimet on ryhmitelty omiin elinympäristöihin mielestäni taitavasti. Näyttelyitä on kiinnostava katsella. Isojen eläinten lisäksi löytyi jokaisesta sommitelmasta myös niitä ihan pienen pieniä eläimiä.

 Isot kissat ovat aina kiehtoneet minua. Niitä olikin kattavasti esillä.

Toisen kuolema on elämä toiselle, sellainen se on luonnon "laki".

Tässä puolestaa muutamia söpöjä eläimiä =D.

Eläimiä oli aseteltu sommitelmien lisäksi myös kattoon. Täällä kannattaa todella olla valppaana ja katsella myös ylöspäin.

Tämä kuva on huono, mutta piti laittaa esille, sillä tämä lintu on minusta hauska. Lintu on nimittäin Satiinilavastaja joka elää Australiassa. Linnulla on erityinen parinmuodostuskäyttäytyminen. Koiras rakentaa risuista majan ja hän koristelee sen luonnosta löytyvillä sinisillä esineillä! Eikö olekkin hauska! Esineet ovat tarkassa järjestyksessä. Mikäpä tuonne on naaraan tulla, "koristeltuun" pesään =D.

Kakkos kerroksesta löytyi myös keittiö. Siellä kun availi keittiönkaapin ovia niin pääsi tutustumaan kodin eliöstöön. Eläimet oli esillä moninkertaisena suurennoksena ja sitten alkuperäisessä koossa. Osa oli niin pieniä, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä nähdä... onneksi! 

Kolmannesta kerroksesta löytyi "Elämän historia". Tämä oli myös rakennuksen kaikkein kaunein huone, ainakin minun mielestä. Kolmannen kerroksen yläpuolella oli vielä parveke, josta pääsi kuvamaan tämän luurangon myös ylhäältä päin.

 Tämä on jokaisen dinosaurusfanin unelma paikka =).

Hmmm, en haluaisi joutua näiden hampaiden väliin.

Luonnontieteellinen museo oli minulle elämys kahdella tavalla. Itse rakennus oli upea ja eläimiin ja elämään ylipäätään oli viihdyttävää tutustua. Ja jotta ei ketään jäisi vaivaamaan, niin käydään vielä läpi postauksen alussa olleet luut =D. Luulen, että jokainen teistä sai oikeat vastaukset aikaiseksi. Ensimmäinen oli merikotka. Minusta luut kertoivat hyvin, kenelle ne kuuluivat. Toinen oli tietenkin karhu, jota totisesti en halua metsässä kohdata silmästä silmään. Voisi tulla löysät housuun =D. Kolmas pieni pääkallo kuului siilille. Minusta se oli tosi söpö. Neljäs pääkallo oli kirahvin. Sen saattoi arvata myös siitä, että oli kuvattu alhaalta ylöspäin, korka eläin kun on. Ja viides oli tietenkin apina, mutta mikä apina? No oranki =D. Luonnontieteelliseen museoon, aukiolo aikoihin ja pääsymaksuihin pääset tutustumaan heidän nettisivuilta täältä. Suosittelen vierailemaan!

Kevään ensi vihreää

Viime sunnuntaina kävimme tutkimassa kevään etenemistä Lasilaakson vieressä Mankinjoen varrella. Paikalta löytyy luonnonsuojelualue, merkitty reitti ja lintutorni. Lumi oli sulannut ja polku oli sen jäljiltä melko kurainen, kuten yleensä keväällä. Oli jännittävää huomata, että kasvit työnsivät jo kovasti esiin. Toivottavasti ei tulisi enään ihan hirmuisen kovia pakkasia, sillä se ei tiedä hyvää.

Itse oli ihan innoissani näistä kaatuneista puista ja puun juurakoista, jotka olivat sammaloituneet. Miten kauniin vihreitä ne olivatkaan, heti näin keväällä!

Ruskeata maata vasten vihreä sammal suorastaan loisti ja pisti silmään.

Tämä juurakko näytti ihan siltä, kuin kasa vihreitä isoja matoja olisi luikerrellyt maassa. Minulle tuli näistä sellainen aavemainen tunnelma, kuin jostain kauhuelokuvasta, aavemetsä =D.

Sillä on merkitystä, että kaatuneita puita ei raivata metsästä pois. Lahoava puu suorastaan kuhisee elämää. Se on elinympäristö tuhansille hyönteisille ja sienille. Lahoava puu on siten olennainen osa tervettä metsämaisemaa. Kaatuneilla puunrungoilla on myös mukava istahtaa lepäämään ja nauttimaan vaikka retkieväitä.

 

Se, että nykyään hakkuualueelta kaivetaan myös kannot ja juurakot kasaan hyötykäyttöön, on itse metsälle ja sen eläimille huonompi juttu. Ihmisen puuttuminen luonnon muokkaamaan tasapainoon, ei yleensä tiedä hyvää. En ole asiantuntija, mutta minulla on sellainen kutina, että toimenpiteen todelliset vaikutukset nähdään vasta vähän myöhemmin, kun ekologinen tasapaino on tarpeeksi muuttunut. Onneksi meillä on näitä luonnonsuojelualueita, joissa metsä ja maasto saa olla juuri niinkuin luonto on tarkoittanut sen olevan.

Luonnonpoluilla ja varsinkin luonnonsuojelualuilla ei pidä poimia kasveja. Niin kauniilta kuin kukkaset näyttävätkin kotona maljakossa, ne eivät kestä siellä pitkään, kuten kaupasta ostetut leikkokukat kestää. Lisäksi ne on mukava jättää luontoon, jotta mahdollisimman moni pääsee niistä nauttimaan. Minusta on mahtavaa löytää luonnosta kaikkia ihania juttuja ja kuvat ne sitten itselle muistoksi. Ja kuvatut kasvit eivät kuihdu (korkeintaan printistä väri haalustuu =D).

Seuraavalla kerralla jatketaan luontopolulla eteenpäin, sillä kaikkea kivaa tuli vielä eteen näiden ihanien sammalleiden jälkeen. Mikäli kiinnostuit tästä alueesta, voit käydä lukemassa siitä lisätietoa netistä täältä.

Mietiskelypaikka

Meidän ystävillä on ihanan omakotitalon pihalla minusta kaunis penkki. Heidän tontti on iso ja penkki sijaitsee pihamaan reunalla. Minulle tuli heti mieleen, että tämä on hyvä mietiskelypaikka!

Luonto on muovannut omat taideteoksensa penkkiin. Sammalta ja ajan patinaa, ihana!

Penkin edessä on luontoa. Tällaiselle paikalle kun istahtaa, saa henkinen akku latautua. Jokaisella pitäisi olla tällainen paikka, jonne voisi välillä vetäytyä omien ajatusten kanssa. Ottaa vaikka evääksi termoskannuun kaakaota ja lämmin huopa mukaan. Voisi nauttia raittiista ilmasta omien ajatusten kanssa, omassa hyvästä seurasta =).

Penkki itsessään osaisi varmasti kertoa monenlaista tarinaa, mikäli osaisi puhua. Minusta tämä penkki on aivan ihastuttava.

Nalle Puhilla oli myös puolenhehtaarin metsässä oma mietiskelypaikka. Sellainen voi olla meillä jokaisella. Se voi olla kaatunut puunrunko, iso kivi merenrannalla, ihan mikä vain, mikä itsestä mukavalle tuntuu. Näihin mietteisiin tällä kertaa =).