Elisaaren luonto tarjosi jälleen kaikkea ihmeteltävää

Elisaari on paikka, jonne meidän venekunta haluaa joka kesä ainakin kerran, mielellään useammin. Paikka on niin ihana, että siihen ei vaan kerta kaikkiaan kyllästy koskaan. Elisaari on myös siitä mukava paikka, että ei tarvitse koskaan miettiä, että mahtuuko, sillä Elisaaressa on 94 poijua. Meillä on tietty paikka, jonne aina haluamme kiinnittää veneen. Olen kirjoitellut Elisaaresta aikaisemmin täällä, ja täällä.

Tällä kertaa olimme Elisaaressa siihen aikaan, että näimme vihdoinkin kevätesikoiden kukkivan. Aikaisempina kertoina on kukista ollut jäljellä vain pelkät kuivuneet rangat. Elisaaressa on aivan ihana luontopolku, jonka varrella oli valtava määrä kevätesikoita.

Elisaaren tammimetsän puissa olivat lehdet vasta tuloillaan. Keväinen luontopolku oli jälleen kerran upeita luontoelämyksiä täynnä.

Valkovuokot kukkivat vielä kauniisti. Tänä keväänä minulta jäi vallan sinivuokot näkemättä. Ensi keväänä sitten uusi yritys.

Kurkiparvi lensi ylitsemme. Niiden menoa on aina upeaa katsella! 

Menneellä viikolla ilma lämpeni niin paljon, että lehdet tulivat puihin ihan ennätys vauhtia.

Näimme luontopolulla lauman valkohäntäpeuroja pariinkin otteeseen. Kun huomasivat meidät, ottivat ne hieman etäisyyttä ja yksi jäi selvästi vartioon. Luon tällä viikolla Helsingin sanomista jutun, jossa kerrottiin, että valkohäntäpeurat ovat vallan kovia punkkibusseja. Yhdessä peurassa saattaa olla yli kaksituhatta punkkia. Tästäköhän johtui, että minä sain irrotaa taas kaksi punkkia itsestäni tälläkin reissulla? Kesän myötä on taas hyvä tehdä punkkitarkastuksia aina kun vain liikkuu luonnossa.

Etsi kuvasta perhonen =D.

Elisaari ei petä koskaan. Paikat ovat siistissä kunnossa ja palvelu mukavan ystävällistä. Meillä oli jälleen ihania hetkiä. Tapasimme hyviä ystäviä ja vietimme heidän kanssa unohtumattomia hetkiä. Juniori sai tänä keväänä SUP laudan, jota hän pääsi kokeilemaan. Merivesi kävi jo 15 asteessa. Kipparini ja juniori heittivät jo talviturkitkin pois. Minulla on vielä päällä ja tällä menolla taitaa jäädäkin päälle =D. Lisää tietoa ja ajankohtaisia kuulumisia Elisaaresta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Keväisellä luontopolulla

Viimeviikonloppuna oli sunnuntaina jälleen aivan ihana aurinkoinen sää. Viime talvena en päässyt kuvaamaan viiksitimaleja, joten päätimme Kipparini kanssa lähteä katsomaan löytyisikö niitä nyt. Paikan päällä pitää mennä meren jäälle ja edellisellä viikolla oli ollut mukavasti pakkasia, joten ajattelin, että nyt taitaa olla tämän talven ainoa hetki mennä niitä etsimään. Seuraavalle viikolle oli luvattu jälleen ilman lämpenevän.

Viiksitimalit viihtyvät merenrannalla ruovikossa. Viime talvena kävin katselemassa niitä eikä kameraa ollut mukana. Päätin tulla seuraavan päivänä uudelleen kameran kanssa ja siinä kävikin sitten niin, että räntää tuli koko päivän vaakatasossa ja seuraavalla viikolla ilma lämpeni. Niin jäi timalit kuvaamatta =D. Minähän en tunnetusti mene meren jäälle ihan helpolla.

Jaa että missä ovat kuvat viiksitimaleista ? Tällä kerralla ei näkynyt viiksiä eikä timalia =D. Ei kerrassaan linnin lintua. Kaukana puussa oli lauma harakoita, se siinä. No, ainakin päivä oli aivan ihana ja keväinen, joten mikäpä siinä oli kahlailla ruovikossa.

Vastarannalla oli lintutorni. Kiipesin sinne katsomaan, eikö tosiaan yhtään lintua ole paikalla. Ei ollut (huokaus). Lintutornin vierestä meni Hanikan luontopolku. Kipparini ehdotuksesta päätimme lähteä katselemaan, mitä polun varrelta löytyisi.

Rantaa pitkin kulki hulppeat pitkospuut. Talvella tosin pystyi kävelemään myös niiden vieressä, koska oli pakkasta. Tämä on ehdottomasti paikka, jonne pitää päästä keväällä uudelleen. Voi löytyä vaikka mitä kivaa =D.

Hanikan luontopolun pituus on 5 kilometriä ja se menee Suinonsalmen, Kaitalahden ja Soukansalmen maastossa. Polun varrelta löytyy kaikkiaan opastaulua ja tietoa luonnosta. Luontopolun varrelle mahtuu monta erilaista maastoa. On tervalepikoita ja kalliomänniköitä. Löytyy rannan ruovikkoa ja sekametsää. Pitkospuita pitkin oli helppo kulkea, mutta löytyi matkan varrelta myös hieman mäkistä ja kallioista maastoa. Nämä osuudet soveltuvat parhaiten hyväkuntoisille vierailijoille. Luontopolun eri kohtiin pääsee mukavasti myös julkisella liikenteellä. Kartan Hanikan luontopolusta löydät netistä.

Luontopolku oli hyvin merkitty joten eksymisen vaaraa ei ollut. Oli ihanaa liikkua luonnossa. Pysähdyimme välillä naamat aurinkoon päin kuuntelemaan ja tuoksuttelemaan kevättä.

Luonnossa on kyllä ihana liikkua ihan jokaisena vuodenaikana. Kevät auringon lämmittäessä on mukavaa mennä myös sellaisiin luontokohteisiin, jossa voi vaikka lämmitellä makkarat.

Tulevana viikonloppuna Juniori lähtee viettämään hiihtolomaa mummolaan ja me vietämme Kipparini kanssa veneilykauden avajaisia, sillä menemme yhdessä venemessuille. Messuilla menee meiltä kevyesti pari päivää, niin paljon on nähtävää ja tuttuja tavattavana. Messuraporttia on siis luvassa tulevissa postauksissa. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Elisaaren luontopolulla

Paikka minne ajelimme merellä oli Inkoon saaristossa sijaitseva Elisaari. Elisaareen pitää päästä joka kesä ainakin kerran. Olen esitellyt paikan aikaisemmin jo täällä ja täällä sekä täällä. Olemme käyneet Elisaaressa aikaisemmin keski- tai loppukesästä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme tänne näin aikaisin alku kesästä. Perjantai iltana paistelimme makkaraa, kun huomasimme että ystäviä tuli yllättäin veneellä samaan paikkaan. Olipa ihana yllätys! Heille Elisaari oli myös tuttu entuudestaan, mutta he eivät olleet koskaan käyneet Elisaaren luotopolulla, joten lähdimme sinne yhdesä. Luontopolku on niin ihana paikka, että me kävelemme sen joka kerta, kun käymme saaressa.

Elisaaresta löytyy Suomen suurinpiin kuuluva luonnonvarainen tammimetsä. Tästä syystä osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuodesta 1994 lähtien. Nämä tammet tekevät minun joka kerta yhtä lähtemättömän vaikutuksen. Näin alkukesästä niiden lehtien väri oli kauniin vaalean vihreä. Koska olimme liikkeellä alkukesästä, oli mukavaa nähdä löytyisikö luontopolulta erilaisa kasveja.

Ensin näytti siltä, että joku on käynyt purskauttamassa jotain vaahtoa puunrunkoon =D. 

Hetken ennätimme miettiä ystävien kanssa, että mikä ihmeen sieni tämä mahtaa olla. Vaan asia selvisi hetken päästä infotaulusta, joita löytyy luontopolulta matkan varrelta. Kyseessä on rikkikääpä. Sieni on tammen ruskolahottaja ja se tekee puun ajan kanssa ontoksi. Loppukesästä sieni on valkoinen.

Vanha tammivanhus oli kellahtanut jo kumoon.

Tämä on joku muu kääpä. Kääpiä on vaikka kuinka monta erilaista. Minulle uusi tieto oli, että elävällä puulla ja kuolleella puulla kasvavat eri kääpälajit. Yhteistä niille kuitenkin on, että ne lahottavat puuta.

Kesän ensimmäiset sudenkorennotkin olivat jo liikkeellä. Näin Elisaaressa myös tämän kesän ensimmäisen suruvaipan. Siitä en saanut kuvaa =).

Nämä niityt ovat yksi minun lempipaikoistani saaren luontopolulla. Meri näkyy ja se tekee maisemasta minusta jotenkin vastustamattoman.

Lehmät köllöttelivät auringossa hieman kauempana. Taisi olla ruoansulattelu elikkäs märehtiminen menossa.

Toinen ehdoton lemppari on luontopolun lopusta löytyvä ruovikkoalue. Olen kuvannut nämä pitkospuut joka kerta kun olemme olleet täällä. Ja kuvasin ne taas. Minusta ne vaan ovat kertakaikkiaan niin kuvaukselliset. Ja voin kyllä käsi sydämmellä luvata, että ne tulevat kuvattua seuraavallakin kerralla =D.

Kielot olivat jo täydessä kukassa. Luonto kyllä kukkii nyt ihan täysiä. Tänä vuona tuntu, että myös mänty pölyttää tavallista enemmän. Männyn siitepölyä on ihan joka paikassa ja tarkoitan siis että todellakin ihan joka paikassa. Sitä tunkee veneeseen myös sisälle. Nyt tarvittaisiin selainen reipas sadekuuro, että paikat putsaantuisivat. Niin paljon kun rakastankin aurinkoa, tekisi sade myös kasveille tosi hyvää. Elisaareen pääset tutustumaan heidän nettisivuilla täältä.

Viikonloppu oli jälleen kerran ihana niin sään kuin seurankin puolesta. Kiitos Perta ja Joonas, oli ihan huippua viettää aikaa teidän ja suloisten nahkanappinenien kanssa.