Elisaaren luontopolulla

Paikka minne ajelimme merellä oli Inkoon saaristossa sijaitseva Elisaari. Elisaareen pitää päästä joka kesä ainakin kerran. Olen esitellyt paikan aikaisemmin jo täällä ja täällä sekä täällä. Olemme käyneet Elisaaressa aikaisemmin keski- tai loppukesästä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme tänne näin aikaisin alku kesästä. Perjantai iltana paistelimme makkaraa, kun huomasimme että ystäviä tuli yllättäin veneellä samaan paikkaan. Olipa ihana yllätys! Heille Elisaari oli myös tuttu entuudestaan, mutta he eivät olleet koskaan käyneet Elisaaren luotopolulla, joten lähdimme sinne yhdesä. Luontopolku on niin ihana paikka, että me kävelemme sen joka kerta, kun käymme saaressa.

Elisaaresta löytyy Suomen suurinpiin kuuluva luonnonvarainen tammimetsä. Tästä syystä osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuodesta 1994 lähtien. Nämä tammet tekevät minun joka kerta yhtä lähtemättömän vaikutuksen. Näin alkukesästä niiden lehtien väri oli kauniin vaalean vihreä. Koska olimme liikkeellä alkukesästä, oli mukavaa nähdä löytyisikö luontopolulta erilaisa kasveja.

Ensin näytti siltä, että joku on käynyt purskauttamassa jotain vaahtoa puunrunkoon =D. 

Hetken ennätimme miettiä ystävien kanssa, että mikä ihmeen sieni tämä mahtaa olla. Vaan asia selvisi hetken päästä infotaulusta, joita löytyy luontopolulta matkan varrelta. Kyseessä on rikkikääpä. Sieni on tammen ruskolahottaja ja se tekee puun ajan kanssa ontoksi. Loppukesästä sieni on valkoinen.

Vanha tammivanhus oli kellahtanut jo kumoon.

Tämä on joku muu kääpä. Kääpiä on vaikka kuinka monta erilaista. Minulle uusi tieto oli, että elävällä puulla ja kuolleella puulla kasvavat eri kääpälajit. Yhteistä niille kuitenkin on, että ne lahottavat puuta.

Kesän ensimmäiset sudenkorennotkin olivat jo liikkeellä. Näin Elisaaressa myös tämän kesän ensimmäisen suruvaipan. Siitä en saanut kuvaa =).

Nämä niityt ovat yksi minun lempipaikoistani saaren luontopolulla. Meri näkyy ja se tekee maisemasta minusta jotenkin vastustamattoman.

Lehmät köllöttelivät auringossa hieman kauempana. Taisi olla ruoansulattelu elikkäs märehtiminen menossa.

Toinen ehdoton lemppari on luontopolun lopusta löytyvä ruovikkoalue. Olen kuvannut nämä pitkospuut joka kerta kun olemme olleet täällä. Ja kuvasin ne taas. Minusta ne vaan ovat kertakaikkiaan niin kuvaukselliset. Ja voin kyllä käsi sydämmellä luvata, että ne tulevat kuvattua seuraavallakin kerralla =D.

Kielot olivat jo täydessä kukassa. Luonto kyllä kukkii nyt ihan täysiä. Tänä vuona tuntu, että myös mänty pölyttää tavallista enemmän. Männyn siitepölyä on ihan joka paikassa ja tarkoitan siis että todellakin ihan joka paikassa. Sitä tunkee veneeseen myös sisälle. Nyt tarvittaisiin selainen reipas sadekuuro, että paikat putsaantuisivat. Niin paljon kun rakastankin aurinkoa, tekisi sade myös kasveille tosi hyvää. Elisaareen pääset tutustumaan heidän nettisivuilla täältä.

Viikonloppu oli jälleen kerran ihana niin sään kuin seurankin puolesta. Kiitos Perta ja Joonas, oli ihan huippua viettää aikaa teidän ja suloisten nahkanappinenien kanssa.

Elisaaren luontopolulla

Veneilykausi on jo ohi. Nostimme veneen 14.10. ja hän pääsi ansaitulle talvilevolle. Kausi 2015 kesti kahta viikkoa vaille tasan puoli vuotta. Viileästä kesästä huolimatta aurinko paistoi paljon ja olemme veneilykauteemme todella tyytyväisiä. Näimme monia uusia ihania paikkoja, tapasimme upeita ihmisiä ja veneilykokemusta karttui 921 merimailin verran lisää. Palataan vielä muutaman postauksen verran syksyn veneilykohteisiin. Yksi rakkaimmista paikoista meille on Elisaari. Sinne pitää päästä vähintään kerran joka kesä. Kävimme Elisaaressa syyskuun puolivälissä.

Koko viikonlopuksi oli luvattu kaunista ja melko tyyntä säätä. Merellä oli liikkeellä monia muitakin veneitä meidän lisäksi. Tykkään aina tosi paljon näistä purjeveneiden spinaakkereista, ne ovat niin kauniita ja värikkäitä.

Merimetso tuulettaa =D.

Saavuimme perille perjantaina mukavasti juuri ennen auringolaskua. Kippari teki tulet ja kävimme grillaamassa iltapalaa. Oli ihanaa olla tutussa paikassa.

Joka kerta kun ollaan Elisaaressa, mennään myös luontopolulle. Vaikka sen kiertää kuinka monta kertaa, löytyy sieltä aina vain uusia juttuja. Vaikka elettiin jo syyskuun puoliväliä, lentelivät amiraalit laiturilla sankoin joukoin.

Elisaaresta löytyy Suomen suurinpiin kuuluva luonnonvarainen tammimetsä. Voin kertoa, että se on todella näkemisen arvoinen. Luontopolun varrelta löytyy monenlaista maastoa, niitystä erilaisiin metsämaisemiin. Luontopolku on hyvin merkitty (tosin me muistamme sen jo ulkoa) ja helppokulkuinen.

Luontopolun varrella on paljon upeita kuvattavia yksityiskohtia.

Olen jo monena kesänä haaveillut, että saisin edes jonkilaisen kuvan sudenkorennosta. Tänä viikonloppuna sudenkorentoja pörräsi ympärillä niin paljon, että väkisinkin sain muutaman kuvan heistä.

Love is in the air =D.

Otimme sienikorin mukaan luontopolulle, sillä edellisenä vuona olimme saaneet melkoisen sienisaaliin vaikka mistä sienistä. Tällä kertaa emme nähneet sienen sientä... missään. Onneksi luottopaikka mustista torvisienistä tuotti tulosta, mutta ne olivatkin sitten ainoat sienet.

Loppupäästä luontopolkua löytyi tämä pölli täynnä sieniä =D.

Lisää sudenkorentoja. Yritin ottaa kuvaa tästä sienestä niin siihenkin änkesi sudenkorento väkisin mukaan =D. Jossain vaiheessa olen ajatellut, että opettelisin ihan näiden korentojen eri lajit.

Luontopolulla voi nähdä myös lampaita. Tämän lähemmäksi lampatia emme kuitenkaan pääseet tällä kerralla.

Lauantai iltana kävimme vielä saunassa. Kippari kävi vielä jopa uimassa. Minä ja juniori jätimme uimisen väliin. Sen sijaan oli upeaa vilvoitella saunan kuistilla ja ihailla merimaisemaa.

Elisaaren olen esitellyt blogissani niin monta kertaa, joten jätän sen tällä kerralla väliin. Lisää tietoa tästä ihanasta paikasta voit lukea heidän omilta nettisivuilta täältä.