Merellä kävi kova vilske

Lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja vene oli vesillä, joten mitäpä sitä muutakaan kuin merelle katsomaan, että mitä kaikkea sillä jo näkyisi. Ja siellähän kävi vallan kova vilinä, oli vaikka ketä paikalla.

Esitellään ensimmäisenä se kaikkein vekkulein merilintu, meriharakka. Näistä tulee joka kerta niin hyvälle tuulelle. Huomasin kuvatessani, että olin todella kesäterässä. Vai pitäisikö sanoa talviterässä. Hetki menee ennenkuin saan taas merellä kuvaamisen "moodin" päälle. Ensinnäkin linnut liikkuvat, vene liikkuu ja kuvaaja liikkuu. Melkein mahdoton yhtälö! Taas pitää kerrata asetuksia että saisi edes jonkinlaista jälkeä aikaseksi. Sitten on vielä tuo valo. Jestas että oli kirkas päivä =D.

Toinen minusta hauska lintu on haahka. Sillä on jotenkin tosi aerodynaaminen pää =D. Hauskaa oli myös katsella, että lähes kaikki kulkivat pareittain. Parinmuodostus on siis jo käynnissä ja kohta varmasti aloitetaan pesänrakennus puuhat. Uros on kyllä komea lintu!

Haahkoja oli merellä paljon. Niitä löytyi lisää joka mutkasta ja kiven kolosta.

Tämän kevään uusin tuttavuus oli minulle alli. Niitä oli monia todella isoja parvia. Kovia olivat lentämään ja arkoja, lähelle ei päässyt millään. Katselin netistä, että miltä se alli näyttää ja voi että miten komea lintu se on. Nyt syttyi palo päästä kuvaamaan sitä lähempääkin. Olen aina suhtautunut kumiveneeseen hieman nihkeästi. Suomen luontokuvaajien lehden viimeisessä numerossa oli artikkeli, kuinka kumiveneestä voi rakentaa piilokojun. Hmmm kumppari sai ihan uuden merkitykset =D.  Sen avulla pääsisi lähemmäksi arempia lajeja.

Olihan siellä merellä myös paljon lokkeja. Ei olisi meri mitään ilman lokkia. Riittää, että laittaa silmät kiinni ja kuuntelee lokin ääntä, sitä on heti niin merellä että. Selkälokki patsasteli kivenpäällä ja nautti auringonpaisteesta.

Harmaalokit tähystelivät merelle tomerana, mitä kaikkea siellä mahtaa näkyäkkään?

 

Joutsenparilla oli jo pesänrakennuspuuha menossa. On se niin ihanaa kun pian nähdään taas pieniä untuvikkojoutsenia uiskentelmassa. Hanhilla on myös suloiset poikaset, sellaisia ihania palleroisia.

Tämän kauden ensimmäinen pakollinen kummelikuva =D.

Tällä reissulla näin elämäni ensimmäisen kerran merihanhen. Samalla pääsin todistamaan jännittävää tapahtumaan. Kun ajelimme hiljalleen merihanhen ohi hän painautui ruovikkoon ihan littanaksi. En voinut kuvitellakkan kuinka litteäksi noin suuri lintu voi mennä. Lopuksi hän painoi oranssin nokkankin vedenalle. Siinä se sitte olla möllötti ja odotteli että mennään ohi. Ihan hiiren hiljaa. Lintu todella maastoutui ja luotti suojaväriinsä! Anteeksi merihanhi, ei ollut tarkoitus häiritä, satuit vain olemaan lähellä veneväylää =D.
 

"Jokohan ne meni...?"

Kytö Espoon edustalla.

Kävimme kääntymässä Lähteelässä. Vielä ei ollut veneitä laiturissa. Täällä tulemme viettämään taas monia ihania viikonloppuja tulevana kesänä. Lähteelä on yksi venekuntamme lempipaikka. Mukava henkilökunta, siistit ja viihtyistä puitteet. Täällä tapaamme aina myös monia ihania veneily-ystäviämme. On taas mukava talven jälkeen vaihtaa nuotion äärellä kuulumisia.

Pari muutakin venettä oli lauantaina liikkeellä, mutta kohtuullisen hiljaista vielä oli. Vaan tästä se vilkastuu viikko viikolta.