Aina yhtä viehättävä Tallinna

Vietimme lomamme ensimmäiset neljä päivää Tallinnassa, sillä tuulet pitivät huolta siitä, että ei tarvinnut jatkaa matkaa heti. Ja mikäpä se on Tallinnassa tuulia pidellä, niin mukava kaupunki se on. Itseasiassa emme edes ennättäneet tehdä kaikkea mitä suunnittelimme, kun tuulet laskivat ja pääsimme jatkamaan matkaa. Lähellä Lennusatamaa on Telliskiven alue, johon ihastuimme viime syksynä kovasti. Kirjoittelin tuolloin siitä täällä. Halusimme ehdottomasti myös tällä reissulla pistäytyä paikassa.

Tässä pari kuvaa Lennusataman kulmilta Patarein vankilasta.

Telliskivessä on monia hyviä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloja. Kävimme viime syksynä ensimmäisen kerran ravintola Boheemissa syömässä näitä täytettyjä lettuja ja niitähän oli ehdottomasti saatava tälläkin reissulla! Tarjolla on niin suolaisia kuin makeitakin versioita. Minä tein viimeksi sellaisen virheen, että tilasin molemmat (se makea ikään kuin "jälkkäriksi"), mutta ne olivatkin niin suuria, että meinasi olla temppu jaksaa syödä molemmat =D. Tällä kerralla olin viisaampi ja tilasin vain suolaisen version.

Ravintola Boheemia vastapäätä oli valmistunut uusi torialue, vai pitäisikö sanoa pikemminkin kauppahalli. Vieressä ollut vanha tori oli poissa ja kauppiaat olivat siirtyneet tänne. Tilat olivat todella asialliset ja nykyaikaiset. Täältä olisi voinut ostaa vaikka mitä herkkuja.

Lihahalli oli omana yksikkönä. Myytävät tuotteet olivat hienosti esillä.

Toisella puolella oli kalahalli. Myytävänä oli niin tuoretta- kuin säilöttyä kalaa.

Olen aina miettinyt, mitä Virossa valmistetaan kuivatusta särjestä? Särkeä ei oikein meillä Suomessa arvosteta ruokakalana. Olen kuitenkin kuullut, että vanha kansa on syönyt meilläkin suolasärkeä.

 Kauppahallissa oli myös monia vihannesmyyjiä, vaatekauppiaita, antiikkikauppoja ja kahviloita. Tämä tori on todella tutustumisen arvoinen paikka!

Illalla kävimme syömässä F-Hooneessa. Tämä tippipoika ratsasteli keinuhevosella =D.

F-Hoonen edustalta löytyi Suomalaisen taiteilijan Johanna Kuneliuksen teos " Teddy Pink". Hän oli toteuttanut sen yksin ja yhdessä kaupunkilaisten. Teos kuuluu osana laajempaa taidekokonaisuuttaa vuosien 2017 ja 2018 aikana.

Toinen ihana paikka Tallinnassa on Kadriorgin puisto. Kävimme täällä ensimmäisen kerran syksyllä vuonna 2015. Postasin siitä reissusta täällä. Halusimme nähdä ehdottomasti puiston myös kesäloistossa.

Täytyy kyllä sanoa, että pidin puistosta hieman enemmän silloin syksyllä. Kaunis paikka oli nytkin, mutta värimaailma oli suppeampi, vihreä. Syksyllä täällä oli kunnon värien kirjo tallella.

Kardiorgin vierestä löytyy myös Japanilainen puisto. Kaunis oli tämäkin.

Viron taidemuseo Kumu sijaitsee myös ihan Kadriorgin puiston vieressä. Vierailu siellä jäi kuitenkin toiseen kertaan, sillä aika ei vaan riittänyt. Piipahdimme vain pihassa. Tänne pitää tulla joskus uudelleen ihan ajan kanssa.

Seuraavassa postauksessa pääsette näkemään minun ehdottoman kohokohdan Tallinnasta. Mikä se on, selviää seuraavalla kerralla =D.

Kalamaja Tallina

Telliskiven ja Depoo torin laitamilta alkaa Kalamajan kaupunginosa. Alue on täynnä kauniita värikkäitä, yleensä puusta rakennettuja vanhanaikaisia työläisasuntoja. Sana "kalamaja" tarkoittaa kalataloa ja nimi juontaakin juurensa 1300-luvulle, jolloin alueella asuivat kalastajat, kalakauppiaat ja veneenrakentajat, eikä ihme, sillä olihan meri ihan vieressä.

1800-luvun lopulla tilanne muuttui, sillä Tallinna yhdistetiin Pietariin rautatien avulla. Aluelle rakennettiin tehtaita ja niiden mukana tulivat tehdastyöläiset. Heitä varten rakennettiin 1920- ja 1930-luvulla nk. "Tallinna taloja". Talot olivat kaksi tai kolme kerroksisia joissa oli symmetriset, yleensä puusta rakennetut sivet. Puisia siipiosia erotti toisistaan kivinen porraskäytävä. Näitä taloa löytyy Kalamajan alueelta noin viisisataa kappaletta.

Ruska oli kauneimmillaan. Puistot ja teiden varret hohtivat keltaista.

Kalamajan alueelle oli rakennettu myös uusia taloja sekä ehostettu vanhempia. Uusien talojen muoto myötäili hienosti alueelle tyypillisiä taloja. Minusta on hienoa, että osataan ottaa huomioon historia ja kunnioittaa sitä.

Kalamajan ainoa kirkko sijaitsee Kalju kadulla. Se on baptistikirkon ensimmäinen toimintapaikka Tallinnassa. Kirkko on rakennettu 1902 kalkkikivestä. Kalju tarkoittaa suomeksi kalliota. Katu nimettiin vuonna 1945 Kaljuksi. Tällä eleellä haluttiin symbyloida uskonnon perustaa.

Kauniita ovia. Ovi on minusta jotenkin tosi symbolinen. Oven voi sulkea perässään ja sen voi myös avata. Elämässä voi avata uusia ovia ja saada uusia mahdollisuuksia. Koskaan ei tiedä, mitä oven takaa löytyy.

Kävelimme ristiin rastiin katuja ja ihastelimme rakennuksia. Jos asuisin Tallinnassa, haluaisin asua tällä kodikkaalla asuinalueella. Paikka on kuitenkin melko lähellä Tallinnan keskustaa, mutta silti omassa rauhassa.

Ulkoilun lomassa kävimme syömässä välipalaa Boheem kohvikissa (kahvila). Kipparini oli selvittänyt etukäteen, että täältä saisi hyviä lettuja. Ja kuka nyt ei letuista tykkäisi!

Paikka oli virolaiseen tyyliin rennon kotoisasti sisustettu. Me löysimme paikan, jossa muhkea sohva suorastaan kutsui meitä. Ulkona kävi pieni kylmä viima, joten oli ihanaa istahtaa lämpimään.

Ja sitten se lettu. Sisällä oli kinkkua ja juustoa. Dippejä sai valita kolmesta eri vaihtoehdota. Tarvitseeko kertoa, miltä maistui? Kuvittele, että ensin kävelet raikkaassa tuulisessa syyssäässä ja saat eteesi tällaisen herkun. Se oli melkein kuin oli käynyt taivaan portilla =D.

Khöm... ja siis eihän se ollut ainut lettu jonka söin. Piti saada maistaa tätä makeaakin versiota. Tosin rehellisyyden nimissä pitää kertoa, että jos olisin tiennyt miten iso ja ruokaisa oli ensimmäinen, en olisi tilannut tätä. Vaan hiljalleen sekin meni alas, oli se vaan niin hyvää =D. Kyllä lettu vaan on aina niin lettu. Boheemin löydät osoitteesta Kopli 18. Voin suositella todella!

Lähellä Boheem Kohvikkia oli tatuointi ja lahjatavara kauppa. Näyteikkunassa houkutteli hauskat tavarat, joten päätimme poiketa sisään. Yllätys oli suuri, kun tervetuloa sisään toivotus tuli niin selvällä suomenkielellä, että sen sanojan oli pakko olla oikeasti suomalainen. Ja niinhän hän olikin! Takahuoneessa tatuointisession keskeytti itse Wilma Schlizewski! Hän kertoi, että asustelee nykyään sekä Virossa että Suomessa. Wilmalla oli myytävänä vaikka mitä kivaa. Ostimme häneltä Kekkosen pään muotoisen vaniljan tuoksuisen ilmanraikastimen autoon =D.

Kalamajan reunamilla, lähellä Telliskiveä, oli rakennettu uutta ja lisää oli tulossa. Kalamajan alue on voimakkaasti kasvattamassa suosiotaan ja siitä on kehkeytymässä "boheemi" asuinalue. Kun menet Tallinnaan, ota kunnolla aikaa ja lähde tutustumaan tähän alueeseen. Vietä päivä ihaillen kauniita historiallisia rakennuksia ja istahda välillä lepäämään alueen lukuisissa kahviloissa.