Canon EOS M3 - järjestelmäkameran ominaisuudet pienessä paketissa

Sain juuri ennen kesälomamme alkua tilaisuuden Canonilta saada lainaan EOS M3 minijärjestelmäkameran. Minun oli aina tehnyt mieli kokeilla "minijärkkäriä", joten kauaa ei tarvinnut miettiä kun tartuin tilaisuuteen. Mukana tuli vielä minulle kaikkein mieluisin "yleisobjektiivi" vaihtoehto testattavaksi, 18-55 mm zoom.

Oman järjestelmäkamerani lisäksi minulla on käytössä Canonin PowerShot SX 260 HS niitä tilanteita varten, kun ei halua ottaa mukaan järkkäriä. Pokkarikamera menee jopa taskun mukaan ja tässä kyseisessä mallissa on mukava laajakulma ja 20 kertainen zoomi. Mutta mutta...  sillä ei voi ottaa RAW kuvia, eikä siihen voi vaihtaa objektiivia. Niin ja tässä minun mallissani ei ole Wi-Fiä, josta on tullut minulle todella tärkeä ominaisuus kamerassa. Olin katsellut tällaisia minijärkkäreitä ja nyt sain vihdoin kokeilla sellaista ihan käytännössä. Kiitos Canonille tästä tilaisuudesta!

EOS M3 oli nimensä mukaisesti minijärkkäri. Kamerasta löytyy järjestelmäkameralle tutut säädöt ja kuvia voi ottaa myös RAW muodossa. Tässä peilitömässä kamerassa on 24,4 megapikselin APS-C-kokoinen CMOS-kenno. Kamerassa on laaja ISO-herkkyysalue, 100-12800 jolla pystyy hallitsemaan kohinaa jo mukavasti. EOS M3 kameraan voi vaihtaa objektiiveja. Kameraan sopivista EF-M mallin objektiiveissä on valittavana 18-55mm f/3.5-5.6 IS STM:n lisäksi tällä hetkellä myös EF-M 22mm f/2 STM, EF-M 11-22mm f/4-5.6 IS STM ja EF-M 55-200mm f/4.5-6.3 IS STM. Tästä valikoimasta on mahdollista löytää oikea objektivii monenlaisiin kuvaustilanteisiin.

Kameraan on saatavana Mount Adapter EF-EOS M sovitin, jonka avulla siihen voi liittää myös Canonin muita EF ja EF-S objektiiveja. Itse kokeilin kameraa 60mm:n macrolla ja tältä se näytti. Minijärkkäristä oli löytynyt jo kaikki hyvän kameran elementit, wi-fiä myöten. Ainut, mitä kaipasin ja mitä siinä ei ollut, oli etsin. Nostin kameran monta kertaa silmän eteen, kunnes muistin, että etsintä siinä ei ole. Pian totuin kuvaamaan ilman sitä. Canonin tuotesivuilta sain myöhemmin selville, että kameraan saa lisävarusteena elektronisen etsimen EVF-DC1.

Kameran takana oleva kosketusnäyttö kallistuu ylöspäin 180 astetta ja alas 45 astetta. Tämä helpottaa kuvaamista monissa eri kuvakulmissa. Omassa järjestelmäkamerassani näyttö kääntyy myös sivulle, joten sitä ominaisuutta jäin hieman kaipaamaan. Näytön valikko on tuttu muista Canonin valikoista.

Miltä kamera tuntui käytössä? Kun käytin kameraa ja kävelin sen kanssa luonnossa, mietin monta kertaa, että miksi ihmeessä raahaan omaa painavaa järjestelmäkameraani mukana? Ja sen lisäksi vielä aina vähintään kolmea painavaa objektiiviä. Kamera oli todella kevyt ja näppärän kokoinen. Kun teimme retken Maarianhaminasta Tukholmaan Gröna Lundiin, päätin heti, että otan vain tämän kameran mukaani. Kuvia Tukholman reissusta voit katsoa täältä. Mitä enemmän kuvasin kameralla, sitä enemmän siihen rakastuin. Ihana kapistus kerta kaikkiaan! Muiden satunnaisten kuvien lisäksi kuvasin myös reisumme kuvat Tammisaaresta ja Sommaröstrandista pelkästään tällä kameralla.

Olin todella iloinen, että sain mahdollisuuden testata kameraa. Ainut huono puoli oli, että tällaista kameraa alkoi tehdä mieli. Tässä mieliteossa haaste on, että hintaa minijärkkärillä on jo kohtuullisen hyvän normaalin järjestelmäkameran verran. Tämä kamera onkin mielestäni todella hyvä vaihtoehto silloin, kun kuvaaja haluaa järjestelmäkameran ominaisuudet pienemmässä ja kevyemmässä paketissa. Taskuun tämä kamera ei mahdu (tai no, jos on oikein iso tasku) kuten pokkarikamera mahtuu, mutta toisaalta tämä vie puolestaan muussa kassissa paljon pienemmän tilan kuin mitä järjestelmäkamera veisi. Ja siis se paino, tämä on kevyt =D.

Voit lukea lisää tämän ihanan kameran ominaisuuksista ja teknisistä tiedoista, sekä lisävarusteista Canonin sivuilta täältä. 

Gröna Lund

Kerroinkin jo teille, että Maarianhaminan satamasta sai ilmaisia risteilylippuja. Me olimme saaneet sellaiset jo Ecerö Linelle tänä keväänä venemessuilta. Juniorin teki mieli Tukholmaan Gröna Lundiin (kyllä me aikuisetkin hyvin huvipoistoissa aina viihdymme). Niin lähdimme satamakonttoriin selvittämään, että miten päästään risteilemään. Satamakonttorissa meille kerrotiin, että ne olisivat vain nk. "päiväristeilyjä" ja niihin ei sisälly maissa käyntiä. No höh. Vaan onneksi kuulimme ystäviltämme, että Ecerö Linen toimisto on aivan keskustassa, joten kävelimme sinne vielä kysymään asiaa. Ja sielläpä saimme erinomaista palvelua. Meitä palvellut nuori neiti kertoi heti, että totta kai pääsee vaihtamaan laivaa, että jos aamulla menee niin iltalaivalla voi tulla takaisin. Laiva tosin menee Eceröstä Grisslehamniin, eli ei siis Tukholmaan. No toinen höh. Kun sitten juttelimme Juniorin kanssa, että emme pääsekkään Tukholmaan, niin asiakaspalvelija kertoi heti, että voittehan te mennä bussilla Grisslehamnista Tuhkolmaan! Jes, se onnistuu siis sittenkin. Bussimatka Maarianhaminasta laivalle oli ilmainen. Bussimatka Grisslehamnista Tukholmaan ja takaisin, sekä aamiainen laivalla maksoi meiltä kolmelta vain neljäkymmentä euroa, ei paha. Heti tuli kaupat.

Niinpä sitten sunnuntai aamua nousimme bussin kyytiin Maarianhaminan linja-autoasemalta 7:20. Bussimatka kesti Eceröhön noin puolituntia ja pian pääsimme laivaan ja seisovaan aamiaispöytään. Matka Eceröstä Grisslehamniin kesti laivalla tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Siinä ehti hyvin syödä aamiaisen ja katsella merimaisemia.

Grisslehamnin satamassa oli bussi jo odottamassa. Matka Tukholmaan kesti kaksi tuntia. Päivä oli puolipilvinen ja bussin ikkunasta oli mukavaa katsella Keski-Ruotsin kesäisiä maisemia. Kyyti oli tasaista ja bussin penkit mukavat istua.

Saavuimme Tukhomaan Cityterminaaliin, josta kävelimme lähimmälle raitiovaunupysäkille, jolla pääsimme Gröna Lundiin. 

Gröna Lund on Ruotsin vanhin huvipuisto ja se sijaitsee Djurgårdenin saarella. Huvipuiston perusti Jacob Schultheis vuonna 1883. Ulospäin alue näytti pieneltä mutta kun pääsi sisälle, oli vaikka millä mitalla huvitteluvälineitä tarjolla. Portilla maksettiin ensin sisäänpääsymaksu alueelle ja vasta sen jälkeen pääsi ostamaan rannekkeet tai erillisiä laitelippuja. Hinnoittelu oli tehty niin, että ranneke tuli ehdotomasti edullisemmaksi.

Gröna Lundissa oli todella paljon vauhtilaitteita. Kippari ja Juniori tykkäsivät niistä kovasti. Minunha ei parane mennä moiseen kyytiin, sillä sisuskaluni tulisivat alta minuutissa ulos =D. Vaan minä nautin ihan suunnattomasti kun saan katsoa muiden huimapäistä menoa ja kuulla heidän kiljuntaa. Samala pidin silmällä meidän reppuja... niin ja tietenkin valokuvasin =D.

Nalle Puh poikineen =D.

Alueella oli monia paikkoja, jossa saattoi istahtaa ja syödä jotain jotta jaksoi taas huviella. Alue oli minusta siitäkin kiva, että se sijaitsee merenrannalla, osittain jopa sen päällä. Meri on aina sellainen elementti joka tekee paikasta kuin paikasta mukavamman. Myydäänhän asuntojakin merinäköalalla kalliimmalla kuin ilman sitä näköalaa.

Lokki kytiksellä =D.

Vastarannalla sijaitsee Viking Linen satama, josta olemme monet kerran katselleen Gröna Lundin aluelle ja jutelleet, että joskus olisi kiva käydä. No nyt päästiin =).

Huvipuistoalueella on minun mielestä aina jotenkin tosi kuvauksellista. Mietin, että miksiköhän en kuvannut ihmisä huvittelemassa, mutta sitten muistin, että kaikki laitteet oliva jotenkin tosi ylhäällä ja se vähäinen pätkä, jossa heitä olisi voinut kuvata, he menivat lujaa sekunnissa ohi. 

Olin saanut lomani alussa Canonilta lainaan minijärkkärin Canon EOS M3, jossa oli objektiivina mukana 18-55mm f/3.5-5.6 IS STM. Kyseinen zoomalue oli aikanaan minun entisessä luotto-objektiivissäni, joten se oli kovasti minun mieleeni. Koska kamera oli pieni, mutta siinä oli paljon järjestelmäkameran ominaisuuksia, otin sen mukaani Tukholman matkalle. Se osoittautui varsin käteväksi peliksi reissun aikana. Kunhan saan reissupostauksen alta pois, teen vielä erikseen kamerasta oman esittelyn. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä kameralla.

Lähes viiden tunnin huvittelun jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. Olimme hyvissä ajoin Cityterminaalissa ja pian bussi tulikin pysäkille meitä noutamaan. Bussussa matkalla takaisin Grisslehamniin oli mukavaa jutella päivästä, mikä laite oli paras ja mikä sitten toiseksi paras jne.

Laivalla teime verovapaita ostoksia ja ihailimme auringonlaskua merellä. Puolen yön aikaan olimme takaisin perillä Maarianhaminassa "kotona" omalla veneellä. Päivä oli ollut onnistunut kaikin puolin ja uni maittoi.