Aurinkoinen Hampuri

Niin koitti matkamme viimeinen päivä. Lento Suomeen lähti vasta illalla, joten oli vielä hyvin aikaa katsella kaupunkia ja tehdä ostoksia. Päivä sattui olemaan aurinkoinen ja lämpotila kohosi jopa seitsemääntoista asteeseen!

Aloitimme kaupunkifiilistelyn Binnenalsterin rannalta. Täällä oli nyt aivan erilainen tunnelma, kun aurinko paistoi. Vakituiset lukijani ovat jo varmasti ennättäneet ihmetellä, että mitä ihmettä, missä viipyy Hampurifaktat. No, tässä ne nyt tulevat =D.

Hampuri on Saksan toiseksi suurin kaupunki ja siellä sijaitsee Saksan tärkein satama. Elbe joen alajuksu pyyhkäisee kaupungin läpi idästä länteen. Hampurin keskusta sijaitsee Elben pohjoisrannalla. Alster sivujoki laskee pohjoisesta Elbeen ja sen alajuoksu on padottu kahdeksi tekojärveksi, Binnenalster (jonka rannalla näissä kuvissa ollaan) ja Außenalster, jonka rannat ovat suurimaksu osaksi puistoa ja oivallista lenkkeilymaastoa. Asukkaita Saksassa on noin 1,8 miljonnaa.

Hampurissa vallitsee meri-ilmasto joka pitää huolen siitä, että ilmasto on hyvin kosteaa. Seurueessamme ollut pariskunta, joka oli asunut aikaisemmin Hampurissa, osasivat kertoivat, että Hampurin ilmastosta on olemassa sanonta, Hamburger Schmuddelwetter - Hampurin suttusää =D.

Länsituulet viilentävät kesiä ja leudontavat talvia. Ajelimme paikallisen "liikennelaitoksen" lipulla Elbejoella ja tutustuimme sattumalta suomalaiseen rouvaan, joka asuu osan vuodesta Saksassa ja osan Suomessa Kotkassa. Hän kertoi meille, että syksy oli ollut Saksassa poikkeuksellisen lämmin, yli kaksikymmentä astetta.

Kanavista olenkin maininnut jo monta kertaa. Seurasimme hetken rakennustyömaata, joka oli aivan kanavan varrella. Edelleen mietiskelin, että miten rakennusten perustukset kestävät, kun ovat kokoajan veden alla? Kuinka usein niitä pitää huoltaa tai korjata?

The Beatles yhtyeen kansainvalisessä uran alussa 1960-luvulla on Hampurilla oma merkityksensä ja tämä näkyi kaupungissa. Yhtye vieraili Hampurissa monesti vuosina 1960-1962. He esiintyivät ST. Paulin kaupunginosassa kuuluisalla Reeperbahnilla ja sen poikkikadulla Große Freiheitilla. Me kävimme myös katsastamassa tämän kuuluisan kadun ja sieltä löytyi Beatlesistä muistomerkki. Muuten katu oli minusta paljon mainettaan lievempi. Siellä oli paljon juhlivia porukoita ja kodittomia henkilöitä, jota asuivat kadulla. Miksiköhän heillä lähes poikkeusetta jokaisella oli myös koira? Liittyykö se jotenkin turvallisuuteen vai siihen, ettei tarvitse olla yksin? Me suomalaiset muistamme tämän kadun hyvin Irvin Goodmanin laulusta St. Pauli ja Reeperbahn, joka muuten oli Syksyn Sävel -laulukilpailun voittaja 1970.

Tämä on Hampurin päärautatieasema. Julkisilla liikkuminen oli Hampurissa helppoa ja edullista. Lippujen hinnat määräytyivät "kehien" mukaan vähän samalla tavalla kuin meillä Suomessa pääkaupunkiseudulla. Yksittäisten lippujen lisäksi oli saatavana päivälippuja ja ryhmälippuja, jotka olivat voimassa koko päivän. Joukkoliikennen verkosto oli todella kattava melkein mistä vain kaupunkia pääsi muihin kaupungin osiin helposti ja nopeasti. S-Bahn ja U-Bahn junien lisäksi oli tarjolla busseja, jotka olivat liikenteessä 24h.

Metrojuna kulki osaksi maanalla ja osaksi maan päällä, jolloin pääsi ihailemaan kaupunkia junan ikkunoista.

Reissumme kesti neljä päivää ja tuntui todella, että tuona aikana ennätimme nähdä paljon. Jalkani olivat kanssani samaa mieltä =D. Reissu oli antoisa myös mukavan matkaseuran puolesta. Meitä oli upea porukka reissussa, kiitos teille kaikille mukana olleille!

Hanseboot uiva venenäyttely

Jatkoimme sunnuntaina matkaa Sandtorhafenin kanavalta kohti Elben rantaa. Olimme kuulleet venemessuilla, että rannalta löytyisi Hansebootin uiva osuus. Teille, ketkä ette ole aikaisemmin käyneet uivilla messuilla, voin kertoa, että uiva tarkoittaa sitä, että veneet ovat vesillä ja niihin pääsee tutustumaan laiturilta käsin. Useimmissa uivissa näyttelyissä on mahdollisuus päästä myös itse koeajelulle ihan vesille.

Uivan näyttelyn alussa oli heti majakkalaiva, joka oli muutettu ravintolaksi. Seurue alkoi olla nälkäistä porukkaa ja päätimme istahtaa tänne syömään. Mukava merellinen miljöö ja majakka hullulle vieläpä majakkalaiva! Vaan paikkapa osoittautui todelliseksi pettymykseksi. Ruokaa ei ollut, se oli loppu. Siis haloo! Messut vieressä ja tällainen paikka ei ollut varautunut siihen, että siellä kävisi asiakkaita syömässä. No meinasin sitten ottaa vain kahvi ja sen kanssa jonkun suolaisen tai makean päppösen. No ei ollut niitäkään! Kahvia sentään sai, mutta sitäkin piti odottaa tosi kauan (ja kyllä, kuten tiedätte, odottaminen, varsinkin nälkäisenä, ei ole minun vahvuuteni). No, sitten kun kahvi tuli niin niitä tuli kaksi =D.

Jos palvelu ja tarjonta laivalla olikin suorastaan köyhää, oli laiva itsessään minusta ihana. Siitä löytyi toidella paljon kuvattavia yksityiskohtia.

Itse uiva näyttely oli myös melkoinen torso. Paikalla oli vain muutama hassu purje- ja moottorivene. Suomessa olemme tottuneet näkemään uivilla messuilla veneitä vesillä laituri kaupalla. Täällä oli laitureita vain kaksi ja niihinkin oli veneet kiinnitetty kylkikiinnityksellä, joten montaa ei laituriin mahtunut.

Minusta kaunein ja ehdottomasti kiinnostavin oli tämä vanha puinen purjevene. Kävimme täällä ihan sisällä asti ihastelemassa sen kauniita yksityiskohtia.

Monen vanhan purjeveneen keulassa komeilee toinen toistaan kauniinpi merenneito. Tässä oli puolestaan melko tuiman näköinen leijona =D.Hampaat irvessä tuulta päin!

Uskonnollisuus, joka on vallankin entisaikaan ollut tärkeää merenkulussa, tuli myös koristeissa esiin. 

Köysi voi tulla myös näin kauniista kolosta ulos =).

Uivan näyttelyn jälkeen ajelimme Elbejoella paikallisella bussilipulla. Ilta alkoi kovasti jo hämärtyä, joten kuvia ei siitä ole. Mukavaa oli kuitenkin päästä laivamatkalle. Ja kyllä, löysimme myös mukavan ruokapaikan illan mittaan =).

Magellan-Terrassen ja Sandtorhafen

Merimuseovierailun jälkeen lähdimme kävelemään kohti rantaa. Päivä jatkui pilvisenä, mutta onneksi ei satanut vettä. Matkalla ylitimme jälleen monia siltoja ja kanavia. Hampuri oli totisesti kaupunki, jossa viihdyin ja josta löytyi kuvattavaa vaikka millä mitalla. Koska oli sunnuntai, oli kaikki kaupat kiinni. Mitä oivallisinta aikaa katsella kaupiunkia.

Saavuimme Hafen City kaupunginosaan, josta löytyi Magellan-Terrassen. Alue on 5000 neliön suuruinen ja sijaitsee Sandtorhafenin kanavan päässä. Se on rakennettu sileästä valkoisesta betonista. Alueen on suunnitellut vuonna 1963 syntynyt italialainen arkkitehti Benedetta Taglialue, joka asuu ja työskentelee Barcelonassa.

Magellan-Terrasseniin oli upotettu mosaiikkikaloja.

Alue oli kuin kaupungin olohuone, jossa saattoi viettää aikaa. Paikalla oli myös kahvila. Magellan-Terrassenilta alkoi Sandtorhafenin kanava. Kävelimme kanavaa pitkin eteenpäin.

Alue näytti äkkiä katsottuna aivan Helsingin Ruoholahdelta. Myös siellä on upea kanava, siltoja ja saman kaltaisia taloja kanavan varrella. Tämä oli ihan paikka!

 Kanavan varrelle oli kiinnitetty kauniita venietä.

Hampurissa oli monia ihania paikkoja, mutta tämä kyllä kannattaa nähdä, jos joskus menet Hampuriin =).

Internationales Maritimes Museum Hamburg

Seuraavalle päivälle oli varattu käynti Hampurin kansainväliseen merimuseoon. Vaikka en rakastakkaan ihan hirmuisesti museoita, niin meriaihe on aina lähellä sydäntä. Saimme paikalla kaksituntisen opastuksen asiantuntijalta ja hän ennätti näyttämään ja kertomaan tuossa ajassa vain museon highlightit. Opastuksen jälkeen oli vielä aikaa tutustua itsekseen näyttelyihin.

Matkalla museolle näimme jälleen Hampurin kauniita paikkoja, kanavia ja siltoja =).

Itse museorakennus oli todella kaunis ja historiallinen. Se oli Hampurin vanhin säilynyt varastorakennus, joka oli rakennettu 1878. Alun perin rakennus oli viljasiilo, mutta se sai lisää kerroksia 1884. Laivat ja proomut olivat seilanneet pitkin Elbe jokea kohti Magdeburgerin porttia ja jättäneet lastinsa tänne. Rakennuksen historia antoi hyvän taustatarinan perustaa merimuseo juuri tähän taloon. Museo avattiin vuonna 2008.

Museon pihasta, sisäänkäynnin edestä löytyi komea potkuri. Ja olipa mukavaa huomata, että sen oli museolle lahjoittanit Wärtsilä, hyvä Suomi! Iso ja komea!

Itse museon teki erittäin mielenkiintoiseksi se tosiseikka, että siellä näytillä olevat esineet olivat suurimmaksi osaksi kaikki yhdeltä ja samalta keräilijältä. Tämän suuren työn oli tehnyt Peter Tamm. Hän oli syntynyt vuonna 1928 ja on saksalainen journalisti ja keräilijä. Museosta löytyi alusten pienoismalleja, uniformuja, kunniamerkkejä, merellistä taidetta ja historiaa jne.

Näyttelyiden lomassa ihastelin tätä upeaa hisrotiallista rakennusta myös sisältä päin. Saimme kuulla, että se oli alkuperäisessä asussaan. Vain museolle välttämättömät ilmastointi ja sammutusjärjestelmä oli rakennettu jälkeenpäin. Ne oli osattu tehdä tyylikkäästi, eivätkä häirinneet liiaksi tämän kauniin rakenuksen ilmettä.

Museo käsitti kaiken kaikkiaan yhdeksän kerrosta. Katsottavaa riitti useaksi tunniksi. Täältä löytyy jokaiselle jotakin, mikä kiinnostaa.

Tämä laiva roikkui museon katosta. Eikö näytäkkin kovasti siltä kuin se seilaisi merellä?

Yhdestä puusta veistetty.

Me saimme kuulla mm. miten merikontti oli keksitty =D. 

Luksusristeilijän hytti. Voi, täällä olisi melko leppoisaa viettää aikaa.

Eri maiden laivoja ja laivastoja oli kerätty pienoismalliksi museoon. Opas kertoi meille, että tässä eivät suinkaan olleet kaikki, vain puolet oli esillä. Keräilijä, Peter Tamm oli saanut kerättyä kymmeniä tuhansia pienoismalleja!

Ilo oli löytää laivoja myös Suomesta!

Museo oli myös yksi reissumme kohokohta, ehdottomasti. Listää tietoa merimuseosta voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Joten, jos joskus vierailet Hampurissa, laita tämä kohde ehdottomasti must visit listalle.