Helsingholmin rannoilla

Helsingholmin saarella oli myös helppokulkuisia luontopolkuja. Itse koin jälleen elämyksen nimen omaan rannoilla. Varoitus, nyt lähdetään jälleen "kivikaudelle" =D!

Ranta oli kivihullulle jälleen paratiisi! Rannalle oli rakenneltu kivistä tällaisia pinoja. Tietekin meidänkin piti tehdä omat pinot.

Siis niin yksinkertaista ja niin kaunista!

 

Olisin voinut kuvata näitä ihan loputtomasti. Osan aikaa makoilin kameran kanssa selälläni kivien välissä. Kivet olivat lämpimiä auringonpaisteesta, meri liplattei edessä... oli melko autuas olo!

Saaren kärjessä oli ihana hiekkaranta. Merivesi oli kirkasta ja ranta loiveni pikku hiljaa. Paikka oli ihan täydellinen aurinkoisen päivän viettoon eväineen kaikkineen. Kärjestä oli merelle aivan uskomattomat näkymät.

Kasnäsissä oli upeat kalliot. Helsingholmen saarella nämä rannat tekivät omasta puolestaan lähtemättömän vaikutuksen. Näiden vuoksi on tänne pakko päästä joskus uudelleen.

Muutama merellinen kuva vielä.

 

Rannalta lähti kotiin myös "tuliaisia". Kiviä ja simpukankuoria tottakai. Näitä matkamustoja meillä on koti täynnä ja silti pitää saada lisää. Loma ja matka jatkuu. Seuraavaksi lähdemme kohti Tunnhamnia.

Helsingholm

Mukavan merimatkan jäljeen saavuimme Helsinholmin saarelle. Matkan varrella ollaan käyty "Vaahteranmäessä", "mummolassa" ja nyt tultiin "Saaristonlapset" maisemaan. Kai olette joskus katsoneet niitä ihania elokuvia, jossa pienet lapset seikkailevat merenrannalla ilman pelastusliivejä =D.

Rantauduimme viereiseen laituriin, joka sijaitsi hieman matalammassa rannassa. Jätimme mahdollisesti vielä rantaan tuleville purjeveneille tila syvempään laituriin.

Helsingholm on saari, jossa jo 20-luvulla on vieraillut kuuluisuus, nimittäin yksi meidän presidenteistämme Lauri Relander.

Satamaan mahtuu noin 30 venettä. Mikäli laiturissa on täyttä, voi veneen ankkuroida suojaisaan lahteen, jossa on hiekkapohja. Samaisessa lahdessa oli myös mukava ja lapsiystävällinen uimaranta.

Satamasta löytyy kioski, jossa myydään mm. kalaa, kiitos saarella asustavien isä ja poika Anderssonien, jotka ovat ammattikalastajia. Lohta oli tarjolla todella erilailla mautettuna ja vaihtoehtoja oli moneen makuun. Oli valkosipulilla mausetettua, aurajuustolla, chilillä jne. Kalaa toki ostettiin ja ai että maistui jälleen hyvältä paahtoleivän päällä. 

Satamamaksu maksettiin seinustalla sijaitsevaan "postilaatikkoon".

Saaren pääasiallisena elinkeinona on melkein 250 vuotta ollut kalastus yhdistettynä kotieläintenhoitoon sekä maanviljelyyn. Kotieläimiä löytyy tänäkin päivänä saarelta. Oli koira, kissoja, pupuja, lampaita ja ihana hevonen. Satamassa oli opaste, jossa kerrottiin, miten eläinten kanssa toimitaan ja varoitettiin mm. kyykääremistä. Oikein hyvä opaste!

Täällä riitti jälleen kuvattavia merellisiä yksitiskohtia vaikka millä mitalla.

Saunaa emme täällä kokeilleet, mutta kävimme sitä katsomassa. Sauna sijaitsi aivan uskomattoman upealla paikalla! Saunaa oli mahdollisuus varata maksua vastaan satamasta.

Valitettavasti en saanut kuvaan vangittua sitä ihanaa vihertävän turkoosia värisävyä joka saunan edustalla oli. Tuli sellainen fiilis, kuin olisi ollut ulkomailla. Saunan sijainti oli ehdottomasti tähän saakka näkemistäni kauneimmalla paikalla.

Helsingholmin ympäristö on kotoisa ja pihassa oli mahtava nurmikenttä pelata pelejä. Paikalta löytyikin frisbeegolf, jota toki kokeiltiin.

Saarella asustaa isäntäperhe Anderssonit. He pitävät saaresta ja sen ympäristöstä hyvää huolta. Vastaanotto oli todella ystävällinen ja vierailusta jäi vieraanvarainen filis.

Paikka on ehdottomasti vieräilemisen arvoinen. Helsingholmin saaresta ja ennen kaikkea sen todella mielenkiintoisesta historiasta pääset lukemaan täältä. Saarella oli myös helposti kuljettavia luontopolkuja, niistä lisää seuraavalla kerralla.