Eläimellistä menoa

Kun palasimme ystävien kanssa Linlon ulkoilualueelta, piipahdimme ihastelemassa eläimiä Rehndahlin kotieläinpihalla. Paikka osui aivan meidän matkan varrelle. Eläimet ovat minusta ihania, niin kotieläimet kuin kaikki luonnossakin olevat.

Kun saavutaan kotieläinpihaan pitää ajaa hiljaa ja varovaisesti, sillä pihassa on vapaana joitakin eläimiä. Kun saavuimme parkipaikalle, olivat nämä upeat kanat heti vastassa.

En ollut nähnyt näin upeita kanoja vielä koskaan. Katsokaa noita kannuksia, todella upeat. Myös kanojen sulat olivat kauniit.

Eläimien lisäksi löytyi perheen pienimmille todella upea leikkipaikka. Pihassa oli iso vene, jonne pääsei sisälle niin takahyttiin kuin keulaan. Takahytistä löytyi aarrearkku!

Kanit ovat aina yhtä suloisia.

Lampaita oli myös pihassa vapaana. Tämä suloinen lammas viihtyi rapsuteltavana pitkään. Hän oli ihana!

Tukka silmillä ja elämä edessä =D.

Keppihevostalli oli mahtava idea! Keppihevosten lisäksi Rehndahlilta löytyy paljon erilaisia oikeita hevosia, sillä heillä on ratsastusmaneesi ja siellä voi käydä myös ratsastamassa.

Alpakka on aina yhtä sympaattisen näköinen eläin.

Aaseja näkee harvemmin Suomessa. Mikäli jonkin eläimen osalta piti jotain varoa, oli se asianmukaisesti kerrottu. Lippuluukulla oli myös kerrottu, kuinka alueella tulee toimia ja mitä pitää varoa. Eäinten kanssa kannattaa muistaa aina, että heidän ehdoilla mennään.

Rehndahlin kotieläinpiha oli mukava paikka ja se sijaitsee Kirkkonummella. Ennen joulua, sunnuntaina 20.12.2015 heillä on tulissa aivan erityinen joulutapahtuma. Siitä ja muusta eläinpihan toiminnasta voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä. Sieltä löytyy myös kattava luettelo eläimistä ja sisään pääsymaksusta, sekä ratsastustoiminnasta.

Linlo

Kirkkonummella sijaitsee Linlo niminen saari, jonne pääsee mantereelta kävelysiltaa pitkin. Saari on todella oivallinen retkeilykohde, sillä siellä sijaitsee keittokatos nuotiopaikkoja ja puucee. Ennen kaikkea saaressa on upea luonto ja helppokulkuinen luontopolku.

 

Kun mennään saareen siltaa pitkin, kulkee sillan vieressä yläpuolella ilmeisesti sähköjohto, joka on täynnä tällaisia kalastus kuvia. Muutama heitto on mennyt liian korkeaksi, tämä rypäs ei ollut ainoa =D.

Saaressa oli useampi polku ja kaikki olivat mukavasti kuljettavissa. Olimme ystävien kanssa ulkoilemassa marraskuun toisena viikonloppuna ja päivää ennen oli satanut, joten hieman sai olla varovainen, ettei liukastunut juurakoissa tai kalliolla. Juurakot osaavat olla märkänä todella petollisia.

Pitkospuissa on minusta aina jotain kuvauksellista. Tällä kerralla oli minulle uusi paikka, joten oli mukavaa katsella ympärille, mitä kaikea löytyy. Haastavaa on tutuilla luontopoluilla olla ottamatta taas uudestaan samasta pitkospuusta kuvaa, kuin mitä on jo kovalevyt ennestään täynnä =D.

Syksy värejä oli mukavasti tarjolla.

Ja ilahduttava määrä vihreää ja sen eri sävyjä =D.

En vain millään saa tarpeekseni näistä sammaleista!

Jäkälät ovat myös minusta kovasti kuvauksellisia. Näitä kun lähestyy macrolla, pääsee aivan omaan maailmaan. Macro ei ollut tällä kerralla mukana, joten myöskään polvet eivät kastuneet tällä reissulla kun ei tarvinnut kontata sammalikossa.

Entä sitten kannot! Ne ovat niin kiehtovia. Siinä on kasvanut ennen puu. Minkähän kokoinen se on ollut, minkä muotoinen. Tuuliko sen kaatoi vai mikä? On isoja kantoja ja pieniä kantoja. Kannolla voi istahtaa ja fiilistellä metsää. Ja syödä vaikka eväät! Meilläkin oli eväät mukana.

Linlossa on myös venesatama, Linlomarina. 

Tässä on venepaikka aisoja maissa. Hyvin näkee, kumpi puoli on ollut meressä, sillä näkki on iskenyt. Tämä on sitä samaa, mikä iskisi veneenkin pohjaan, ellei pohjaa käsiteltäsi myrkkymaalilla. Tuollainen määrä hidastaisi vaihtia jo hyvin =D.

Tuleeko sinun lähdettyä metsään kameran kanssa? Ja jos tulee, niin mitä kaikkea tykkäät metsässä kuvata? Alueena Linlo oli sellainen, että voin lämpimästi suositella metsäretki kohteeksi.

Bylandet - kauden viimeinen reissu

Käsillä oli veneilukauden viimeinen reissu ennen veneen nostoa. Viikonlopuksi ilma viileni toden teolla, joten päätimme tehdä retken päiväseltään Bylandettiin. Sinäänsä oli mukavaa, että veneilukausi loppui paikkaan, jossa kävimme ensimmäistä kertaa. Meille on muodostunut jo pienoiseksi perinteeksi, että teemme viimeisen venereissun aina yhdessä ystäväperheen kanssa, ja niin tehtiin tänäkin vuona.

Bylandetissa ei ole laituria, vaan vene kiinnitetään suoraan kallioon. Minua nämä kallioon kiinnittymiset aina hieman pelottaa, sillä olen äärettömän huono hyppäämään kalliolle. Pelkaan, että liukastun. Tällä kerralla meitä oli useampi aikuinen, joten rantautuminen sujui hyvin. Minä sain hoidella veneen peräköyden =D. Onneksi meitä oli monta, sillä paikka oli kovin tuulinen ja se hankaloitti rantautumista osaltaan. Vaan kaikki meni hyvin ja saimme veneen kiinnitettyä.

Bylandet sijaitsee Kirkkonummen puolella Porkkalan edustalla. Saari on Stora Mickelskär saariryhmä pääsaari. Bylandet on veneilijöiden suosiossa ja oivallinen tukikohta kalastajille. Saarella on keittokatoksia ja puita, vessat sekä kiinnityspoijuja ja -lenkkejä veneiden kiittittämiseen. Saari on Espoon kaupungin virkistysaluetta. Meillä oli eväät mukana ja seurueen isännät tekivät tulet. Pian saatiin hyvää ruokaa maisteltavaksi.

Bylandetilla on todella mielenkiintoinen historia. Saari on ollut toisen maailmansodan jäljiltä Porkkalan vuokra-aluetta aina vuoteen 1956 saakka. Tuolloin saarella sijaitsi Neuvostoliiton merivalvonnan hallinnollinen keskus. Tämän vuoksi siellä on vieläkin nähtävissä sen aikaista  rakennuskantaa. Toisen maailmansodan jäljiltä saarelta löytyy tulenjohtotorni, joka on nyt puolustusvoimien hallinnassa.

Kun vatsat oli täytetty, oli sielun ravinnon aika. Keräsimme tavarat ja veimme ne veneelle. Lähdimme kiertämään saaren ja ihailemaan sen kauniita kallioisia rantoja. Kallioiden ansiosta ranta oli helppokulkuista.

 Vesi oli alhaalla ja paljasti levän kivillä.

Haikeutta oli ilmassa, sillä tämän reissun jälkeen pääsisimme merelle vasta ensi vuoden keväänä. Vaan onneksi se talvi vierähtää aina nopeasti ja kevät tulee ennätysvauhtia eteen. Tästä eteenpäin myös blogissa keskitytään muihin asioihin. Kiitos tästä kaudesta, se oli mahdottoman ihana.