Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauttasaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauttasaari. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kun luotto objektiivi meinaa sanoa sopimuksensa irti

Tänä keväänä on tullut eteen se tilanne, että luotto-objektiivini meinaa sanoa sopimusken irti. Olen aikanaan hankkinut tämän objektiivin käytettynä ja sen bajonetti on jo huollossa kertaalleen vaihdettu. Nyt kakkula on alkanut herjata, että ei ota välillä yhteyttä kameraan. Lisäksi se on todella pölyinen sisältä, joten jouduin sen pohdinnan eteen, että maksanko objektiivin huollosta vai panostanko uuteen? Tulin pohdinnassani siihen tulokseen, että tässä kohtaa olisi parempi panostaa uuteen. Ja siitä ne haasteet sitten alkoivat!


Edellinen objektiivini oli Canon zoom lens EF-S 17-85mm f/4-5.6. Olen tykännut siitä todella paljon, vaikka se ei olekkaan valovoimaisuuden huipulla. Objektiivista on tehnyt erityisen mieluisan se, että siinä on sekä laajakulmaa, että mukava määrä zoomia. Objektiivi on käynyt todella mainiosti sellaiseen nk. yleiskuvaukseen luonnossa ja kaupungilla. Jälkeenkin olen ollut vallan tyytyväinen, kun ei ole ollut paremmasta tietoa =D.


Olin siis päättänyt hankkia uuden, vastaavanlaisen. Tässä kohtaa halusin kuitenkin panostaa lisää valovoimaan ja objektiivin laatuu. Kuvaan niin paljon luonnossa ja ulkona, että sään ja pölyn kestävyys olisivat myös avain asemassa uutta valittaessa. Ja sitten internetin salattuihin syövereihin tutustumaan valikoimaan. Jestas sentää... tuli valvotua yö jos toinen... paljon oli vaihtoehtoja mutta äkkiseltään tuntui, ettei juuri sitä mitä haluaisin. Jos oli laajakulmaa, puutui zoomi ja toisin päin. Luin, vertailin, kirjasin ylös, taas luin ja meinasin tulla hulluksi!


Vaan sitten marssin Rajalaan. Sieltä sain paljon tietoa objektiiveista, niiden tekniikasta, laajakulmista, zoomeista ja ennen kaikkea valovoimasta. Myös Kipparini oli minulle suurena apuna, kun pähkäilin tämän haasteen kanssa. Hän antoi minulle faktoja siitä, missä tilaneessa objektiivin mistäkin ominaisuudesta minulle tulisi olemaan iloa. Hän jos kuka on hyvin perillä siitä, missä ja miten kameraani käytän =D.


Loppumetreille valikoitui kaksi mahdollista objektiivia. Canon EF16-35mm f/4 L IS USM ja Canon EF 24-70mm f/2.8 L II USM. Minun onni oli että sain haalittua molemmat objektiivit ystäviltäni lainaan. Canon EF 24-70mm f/2.8 L objektiivista lainassa oli sen ensimmäinen versio. Hyvin nopeasti selvisi kumpi tulisi olemaan se minun seuraavaa "luotto-objektiivi". Canon EF16-35mm f/4 L IS USM laajakulma oli ihana ja objektivii piirsi kauniisti. Lisäksi siinä olevan kuvanvakaimen avulla olisi ollut mahdolista kompensoida valovoimaa. Mutta se, mikä siitä puuttui oli juuri tuo zoomausalue. Se ei tulisi minulle riittämään. Tai ainakin joutuisin opetteleman uuden tavan sillä kuvata. Te, ketkä olette seuranneet blogiani pitkään, tiedätte, että tuppaan olemaan sellainen yksityiskohtien kuvaaja =D. Ja silloin jos milloin on zoomista apua.




Niinpä oli selvää, että Canon EF 24-70mm f/2.8 L tulisi olemaan valintani. Ihan vähän jouduin tinkimään laajakulmasta, mutta viikonlopun testi (kuten osa tässä postauksessa olevista kuvista ) osoitti, että se olisi tarpeisiini riittävä. Zoomausalue ei ole vanhan veroinen, mutta hyvin lähellä. Tässä pähkäilyssä minulle selvisi, että EF sarjasta ei löydy vastaavaa kuin mitä vanha oli. Haluan kuitenkin uuden objektiivin olevan nimenomaan EF sarjaa (ja L). Objektiivi tulisi sopimaan myös täysikennoiseen kameraan, mikäli sellaisen tulevaisuudessa ostaisin.


Nyt kun valinta oli tehty, marssin jälleen Rajalaan. Oli viimeinen haaste käsillä. Panostanko valovoimaan vai kuvanvakaimeen? Panostanko objektiivin uudempaan malliin vai tyydynkö vanhempaan? Entä ostanko käytetyn vai ihan uuden? Paljon on valintoja tehtävänä, kun haluat ostaa uuden kakkulan =D. Yksi iso kysymys valinnassa vielä oli, että panostanko nyt 800 euron edestä vai kärsinkö kaksitonnia? Tämä jos mikä valvotti mukavati yöllä, jolloin vallankin meillä naisilla on tapana rakoa asioita =D. Mietin, että jos nyt tyydyn halvempaan ja vanhempaan, vaivaako asia minua jatkossa (tunnen itseni, kyllä se vaivaisi!).


Onneksi on Rajala. Asiat ratkesivat asiantuntevan myyjän kanssa vartissa. Sain vahvistuksen ajatuksilleni ja siihen, että kun nyt panostan siihen, minkä oikeasti haluan, tulen olemaan kauppaan pitkän aikaa tyytyväinen. Nyt kun olen toipunut moraalisesta rahantuhlaus krapulastani, niin voin tunnustaa, että se kaksi tonnia meni! Mutta sillä sain todella pitkäaikaisen ystävän. Lisäksi objektivii tulee olemaan se, jolla eniten kuvaan, eli ne kaksi tonnia eivät pölyty kameralaukussa. Myyjä lohdutti minua, että hänen ystävän naisystävä oli ostanut käsilaukun joka maksoi 2800 euroa, joten siinä vaiheessa minun hankinta kuullosti jo ihan edulliselta =D.


Tässä hän nyt on =D. Uusi luotto-objektiivini Canon EF 24-70mm f/2.8 L II USM!


Tästä tuli nyt tällainen paljon tekstiä ja vähän kuvia postaus, mutta toivon, että tästä pähkäilystä voisi olla iloa jolle kulle muullekkin, joka on saman edessä, vanha hyvä sanoo sopimuksen irti ja vastaavaa uuta ei ole enään markkinoilla. Se oli alusta asti selvää, että objektiivin tulee olla Canon. Ai miksi? Älkää kysykö, asiaa ei pysty järjellä selittämään. Olen tottunut kuvaamaan Canonilla ja luotan Canonin laatuun. Se vaan on niin että joku on Hondan mies ja minä olen Canonin nainen =D. Kiitos Jani (Rajalasta), että autoit minua tässä vaikeassa valinnassa. Olen vakuuttunut siitä, että tein oikean valinnan.

Kaikki postauksen kuvat on otettu Lauttasaaresta. 

perjantai 3. lokakuuta 2014

Sisä-Hattu

Lauttasaaren edustalla on pikkuinen saari, jonne pystyy kävelemään kun vesi meressä on tarpeeksi alhaalla. Ei muuta kuin lahkeita hieman ylemmäksi (ellei satu olemaan shortsit jalassa) ja menoksi.




Tällä pikkuisella saarella on perin hauska nimi, Sisä-Hattu =). Saarelle kahlailu kannattaa, sillä sieltä löytyy useita todella upeita ja vanhoja kallioon tehtyjä kaiverruksia. Löytyy runoja, nimiä, vaakunoita, jopa piirustuksia.






Suurin osa runoista on ruotsin kielellä. Kyllä tässä on joutunut joku hetken naputtelemaan, että on saanut ajatukset hakattua kiveen =D. Vaan siinä ovat hyvin pysyneet. Olisi todella mielenkiintoista tietää, kuinka vanhoja nämä ovat?




Tämä taitaa olla 1940 luvulta.


Tässä on loppunut puhti Mikki Hiiren korvien kohdalla =D.






Tämä oli minun suosikki, tietysti koska liittyy ilmansuuntiin ja merellä oloon.




Kun satutte kauniina kesäpäivänä (ja miksei muulloinkin) menemään Lauttasaaren rantaan, suosittelen ehdottomasti, että otatte kengät pois jalasta, nostatte hieman housunlahkeita ja kahlaatte tähän viehättävään saareen. Saari on myös oikein oivallinen picnic kohde, sillä siellä on ihanat loivat kalliot istuskella ja katsella merellä ohi lipuvia laivoja.

torstai 2. lokakuuta 2014

Lauttasaaren rannalla

Kävimme kesällä kävelemässä Lauttasaaren rannalla. Vaikeroin eräässä postauksessani, kun ei tullut kamera mukaan. Näimme silloin vaikka mitä kivaa, joten päätin, että sinne oli päästävä uudelleen kameran kanssa =D. Samalla viikolla heitin saman lenkin Kipparini kanssa kameran kera. Hän on oivallinen opas, sillä hän on kotoisin Lauttasaaresta ja kääntänyt lapsena rannalla kaikki kivet kertaalleen. Itsekin pidän noista maisemista ihan valtavasti.




Maisemana meri, kalliot, kivet ja veneet ihastuttavat minua aina. Mutta Lauttasaaren ranta on jotenkin ihan super ihanat.


Lauttasaaren rannalta näkee Pilajasaaren ihanat uimakopit. Minulle tulee mieleen niistä aina joku vanha suomalainen elokuva =). "Pihlis" on kesällä tärkeä paikka pääkaupungissä kesää viettäville. Sinne pääsee yhteysaluksella, joten se on kaikkien saatuvilla. Saarelta löytyy myös ravintola. Pihlajasaaresta voit lukea lisää täältä.




Meren äärellä kun ollaan, näkee tietysti merellä eläviä lintuja. Joutsenet lensivät yhdessä ohi ja tämä tiira kalasteli. Tiukka katse, taitaa olla saalista tiedossa.


Västäräkki katseli merelle.


Meriharakka kahlaili rannalla. Yritin lähestyä varovasti, mutta niin vaan säihti ja lähti lentoon.


Haahkapesue uiskenteli rannikolla ja näin nämä kauniit linnut monta kertaa illan aikana. Nyt ovat nämäkin pikkuiset jo isoja lintuja.






Ilta-aurinko maalaili maisemaan kauniita sävyjä. Voi ei, näitä kesäiltoja on jo nyt ikävä!


Ja olihan rannalla myös naurulokki =D.