Sisä-Hattu

Lauttasaaren edustalla on pikkuinen saari, jonne pystyy kävelemään kun vesi meressä on tarpeeksi alhaalla. Ei muuta kuin lahkeita hieman ylemmäksi (ellei satu olemaan shortsit jalassa) ja menoksi.

Tällä pikkuisella saarella on perin hauska nimi, Sisä-Hattu =). Saarelle kahlailu kannattaa, sillä sieltä löytyy useita todella upeita ja vanhoja kallioon tehtyjä kaiverruksia. Löytyy runoja, nimiä, vaakunoita, jopa piirustuksia.

Suurin osa runoista on ruotsin kielellä. Kyllä tässä on joutunut joku hetken naputtelemaan, että on saanut ajatukset hakattua kiveen =D. Vaan siinä ovat hyvin pysyneet. Olisi todella mielenkiintoista tietää, kuinka vanhoja nämä ovat?

Tämä taitaa olla 1940 luvulta.

Tässä on loppunut puhti Mikki Hiiren korvien kohdalla =D.

Tämä oli minun suosikki, tietysti koska liittyy ilmansuuntiin ja merellä oloon.

Kun satutte kauniina kesäpäivänä (ja miksei muulloinkin) menemään Lauttasaaren rantaan, suosittelen ehdottomasti, että otatte kengät pois jalasta, nostatte hieman housunlahkeita ja kahlaatte tähän viehättävään saareen. Saari on myös oikein oivallinen picnic kohde, sillä siellä on ihanat loivat kalliot istuskella ja katsella merellä ohi lipuvia laivoja.

Uunisaaressa

Ilokseni talveksi laitetaan aina  ponttoonikävelysilta Uunisaareen. Minun, joka kammoaa heikkoja jäitä, ei tarvinnut mennä jäälle. Ei siis muuta kuin reippaana kohti saarta. Uunisaaren kahvila oli auki, mutta päätimme ensin vielä jatkaa ulkoilua. Sen jälkeen maisutisi välipalakin paremmalta.

Sillalta kun katsoi vasemmalle Uunisaareen mentäessä, näki Suomenlinnaan.

Kiertelimme pitkin Uunisaaren rantoja. Niin paljon kun vietämmekin aikaa vesillä ja saarissa, oli tämä minulle ensimmäinen kerta Uunisaaressa. Oli mukavaa tutkia uusia paikkoja.

Uunisaari on pinta-alaltaan noin kolme hehtaaria ja se sijaitsee Helsingissä Kaivopuiston edustalla. Se koostuu pienen salmen erottamasta pohjoisesta ja eteläisestä saaresta. Tässä silta saarien välissä.

Talvi luo ihan oman tunnelman, minusta hieman sellaisen uneliaan ja rauhallisen. Kaikki on lumen alla odottamassa uutta kevättä ja heräämistä eloon.

Saarella on ollut aikoinaan teollisuuttaa, josta muistutta saarella oleva tehdasrakennus. Siinä toimii nykyään ravintola. Saarella on tehty mm. vernissaa ja öljyä.

Vuonna 1934 avattu uimaranta on edelleen suosittu helsinkiläisten kesänviettopaikka. Kesällä saareen pääsee yhteysveneellä.

Tältä penkiltä oli mukavat näkymät merelle.

Vastakkaisella rannalla oli jäätynyt vesiputous.

Joku näissä kenollaan olevissa veneissä minua viehättää. Niitä riittä näin rannoilla kuvattaviksi ja kuvia tulikin taas otettua paljon =D.

Aurinko yritti pilkistää itsepintaisesti pilviverhon takaa. Säteitä satoi jäälle. Yritin ikuistaa kaunista kajoa, mutta ihan tyytyväinen en ole tulokseen, pitää opetella lisää. Jatketaan matkaa seuraavassa postauksessa.

Merenrannalla

Viime lauantaina lähdimme ulkoilemaan Kaivopuiston rannoille. Pakkanen oli yhdessä veden kanssa saanut uskomattomia taideteoksia aikaiseksi.

Päivä oli pilvinen, aurinko kajasti vain hieman pilvien välistä. Sinisellä tunnelmalla mennään tälläkin kertaa =). Tästä kivikasasta tuli mieleen iglu.

Vielä oli joku vesillä! Oli hauskaa kuunnella, kun alus halkoi jäätä mennessään. Melkoinen tunnelma, olisi ollut jännää olla kyydissä.

"Vain vana jäi kun laivasi lähti, se peittyi iltaan punertavaan, Ja sitten syttyi taivaalle tähti, en enään nähnyt mastoakaan. Taas väli matka kasvoi ja soimaan se kaikki kielet kaipuuta sai...". Yö saaristossa on yksi minun suosikki tangoista, Arja Korisevan laulamana tietenkin.

Pakkanen ja vesi olivat yhdessä muovanneet kauniit kerrostumat kaislikkoon.

Eikö olekin melko arktinen tunnelma =D.

Jään alla oli aivan oma salainen maailma. Tämä voisi olla vaikka jääkuningattaren valtakunnasta.

Erään kävelysillan alle oli muodostunut jäästä pitsiverho. Kyllä luonto saa ihmeitä aikaiseksi, kun vain on oikeat olotuhteet.

Kaivarin retkeltä on lisää kuvia luvassa, joten pysy "kanavalla" =).