Pakkanen pyllähti

Olemme saaneet nauttia monta päivää upeasta talvesta, vaan tällä viikolla se on mennyttä, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Hieman surettaa, sillä voin sanoa, että vihaan märkää loska ja sitähän loppuviikosta piisaa. Itseasiassa se alkoi jo tänään. Tähän päälle loppuviikosta vielä vesisadetta, niin avot, ohi on kauniit pakkasmaisemat ja lumi saa kyytiä. Ainakaan maisemia ei tarvitse mennä hetkeen kuvaamaan.

Olemme ottaneet Kipparini kanssa jo melkein tavaksi piipahtaa silloin tällöin Suomenojan lintujärvellä katsastamassa, mitä siellä näkyisi. Vielä on melko hiljaista, mutta pian tämäkin paikka herää eloon. Pakkanen ja vesi olivat tehneet hauskoja kerrostumia kaislikkoon.

Juuri kun olin ajatellut, että kohta voisin uskaltautua jäälle kävelemään, sää lauhtuu. Sanoivat juuri uutisissa, että jäät alkavat heikentyä, joten eihän sinne sitten enään uskalla mennä. Jutussa kerrottiin, että monissa tietoiskuissa kerrotaan, kuinka pääsee jäistä pois jos sinne tipahtaa, mutta ei sitä, mitäs en jälkeen. Kaikki tietää, että kylmä kangistaa nopeasti ja kuivaa pitäisi saada ylle heti. Jutun henkillöllä oli vedenkestävässä kassissa mukana vaihtovaatteet, jotka hän vaihtoi jäällä heti mulaamisen jälkeen päälle. Kätevän... vaan kuinka monella teistä on mukana vaihtovaatteet jäällä? Ei minulla ainakaan, vaan myönnän, että viisasta olisi.

Vaan niinhän se menee aina sään suhteen, että sillä mennään mitä annetaan. Ainakaan toistaiseksi emme pääse siihen lyhyellä aikavälillä vaikuttamaan, millainen sää on milloinkin. Hyvä sää on aina iloinen yllätys ja huonokeli pitää vain tarpoa läpi.

Tällä kierroksella olivat ainoat linnut tinttien lisäksi harakka ja läjä variksia, mitä näimme Suomenojalla. Olen vähän mietiskellyt, että pitäiskö tänävuona pitää kirjaa siitä, kuinka monta eri lintulajia bongaan? Lista voisi olla kännykässä, niin se olisi aina mukana. Varis ja harakka siis jo listalla =D.

Laajensimme kävelylenkkiä lähistölle merenrantaan. Merenrannalla on aina yhtä ihanaa, oli mikä vuoden aika tahansa. Kuulin kerran eräältä ystävältä, jonka ystävällä oli Italialainen mies, että hän oli hämmästellyt sitä, kuinka hiljaista meillä on täällä Suomessa talvella merenrannalla. Aallot eivät tosiaan pauhaa kun meri on jäässä. En ollut itse tullut koskaan ajatelleeksikaan asiaa.

Tämä vuosi lähti vauhdilla käyntiin. Viimeistä tammikuun viikkoa vietetään. Kohta voi sanoa, että vajaa kolmekuukautta ja ollaan taas vesillä!

Loskakelistä huolimatta olen iloinen jokaisesta neljästä vuodenajasta. Meillä täällä etelässä nyt vaan sattuu nuo loskakelit näin talvisin tulemaan. Kumisaappaat jalkaan ja loskaa päin =D. Tämä postaus meni ihan säästä taivasteluksi tällä kertaa =D. Ihanaa viikkoa teille!

Talvinen Kuopio

Tähän mennessä ainut talvi, jonka olen päässyt näkemään, oli juuri Kuopiossa. Palattuamme sieltä kotiin, lämpeni ilma aste asteelta mitä lähemmäksi pääsimme pääkaupunkiseutua. Perillä satoi vettä ja oli jo plussan puolella. Tässä vielä teille näytille muutama talvinen kuva Kuopiosta.

Mukavaa viikonalkua teille kaikille!

Puijo

Meille on muodostunut jo ihan perinteeksi, että joulun jälkeen ajelemme Kipparin sukulaisia tapaamaan Kuopioon. Niin teimme tänäkin vuona, tai siis jos ollaan tarkkoja niin viime vuona =D. Saimme nauttia Kuopiossa ollessamme mukavan seuran lisäksi myös super hienoista talvipäivistä. Pakkasta oli reilut kymmenen astetta ja lunta. Näytti ihan oikealta talvelta!

Yksi tunnetuimista paikoista Kuopiossa on varmasti Puijon torni. Kuopioon saavuttaessa torni näkyy jo pitkälle, sillä se sijaitsee 150 metriä Kallaveden pinnasta ja 232 metriä meren pinnasta mitattuna.

Päivä oli mitä kaunein talvipäivä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli ulkoiluun sopivasti, joten päätimme kävellä Puijolle. Puijo on mäki ja suurin osa siitä on ollut luonnonsuojelualuetta jo vuodesta 1928. Puijolle pääsee kävelellen luontopolkuja pitkin.

Paikka oli kuin taikametsä! Puut olivat täynä lunta ja osa oksista kaartui polun ylle luoden satumaisia tunneleita. Minä huokailin, kävelin ja kuvailin... ihanaa!

Matka kävin jo ihan kuntoilusta, sillä mäki oli melko jyrkkä ja nousia riitti ja riitti ja riitti...

Aikamme kiivettyä pilkahti viimein Puijon torni näkyviin. Kohta oltaisiin perillä! Olin kyllä ihan innoissani näistä kuvakulmista, niitä ei olisi saanut, jos olisi mennyt autolla perille. Ja jälleen kamera lauloi.

Puijon huipulla sijaitseva torni on valmistunut 1963. Torni on 75 metriä korkea ja se on matkaulukäytössä. Tornin huipulla sijaitsee Pohjoismaiden ensimmäinen pyörivä ravintola ja kahvio.

Ennen tätä tornia, Puijolla on ollut kaksi muutakin tornia. Vuonna 1856 valmistui 16 metriä korkea torni, jonka rakennutti raatimies C.R, Dahlström. Seuraava 24 metriä korkea torni rakennettiin tiilestä vuonna 1906. Tämän tornin rakennutti Johan Victor Strömberg. Tämä toinen torni purettiin vuonna 1963.

Puijon tornin juurella sijaitsee Hotelli Puijon maja. Tämä hotellin on täydellinen paikka, mikäli etsit luonnon rauhaa ja upeaa ulkoilu- ja liikuntamaastoa. Hotellissa on kahden hengen huoneita 12 ja kolmenhengen huoneita 6 kappaletta, jonne saa tarvittaessa lisävuoteen. Lisää tietoa Hotelli Puijon majasta voit lukea täältä.

 

 

Mennään ihailemaan seuraavaksi maisemia. Toniin on pieni pääsymaksu ja tornin alapuolella on matkamuistomyymälä. Tornin aukioloajoista ja pääsymaksuista voit lukea lisää täältä.

Tornista näkee mm. Puijon hyppyrimäet.

Kaunista talvista maisemaa saattoi ihailla silmänkantamattomiin. Kiersin tornia ympäri kameran kanssa moneen kertaan ja annoin silmän levätä. Istahdimme välillä nauttimaan välipalaa ja sen jälkeen kiersin tornin vielä kerran uudelleen =D.

Kun aloitin aikanaan tämän blogin, päätin, että tänne ei sitten laiteta mitään kännykällä otettuja kuvia. Onneksi meillä naisilla on lupa muuttaa mieltä ja tässä näitä sitten kuitenkin on, kännykällä otettuja kuvia =D.

Sain ennen joulua käyttööni uuden puhelimen ja puhelimen kameraassa on tällainen panoraamakuvaus mahdollisuus. Puijon torni oli oikein oivallinen paikka kokeilla tätä ominaisuutta.

Paluumatkalla aurinko alkoi jo laskea, päivät olivat vielä lyhyitä. Mistähän se johtui, että paluumatka oli olevinnaan paljon lyhempi kuin menomatka? Olisiko oma osuutensa ollut sillä, että koko paluumatka oli alamäkeä =D.