Kotimatkalla loma 2018

Niin meni neljä viikkoa Virossa ja Latviassa todella nopeasti. Lähdimme ajelemaan aamiaisen jälkeen hiljalleen Suomen puolelle todella tyynessä säässä. Mieli oli hieman haikea, sillä matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään vielä. Toisaalta mielessä oli hyvä tunne siitä, mitä kaikkea olimme nähneet ja kokeneet.

Ajelimme Naissaaren ohi. Majakka näkyi saarelta kauas. Kävimme Naissaaressa edellisenä kesänä, jonka jälkeen kirjoittelin tarinaa saaresta ja tästä upeasta majakasta. Voit lukea siitä täältä.

Nojailin hiljaisena veneen ikkunaan ja ihailin tyyntä merta. Yritin silmä kovana bongailla hylkeitä, mutta ne pysyivät tällä erää piilossa. Pari suurempaa laivaa ajeli ohitse.

Pian alkoi horisontissa siirtää Suomen rannikko ja sen upea saaristo. Niin mukavaa kun onkin käydä vierailulla muualla, on meidän oma saaristo silti kaikkein rakkain. Ihana havupuun tuoksu!

Saavuimme mereltä Rönnskärin majakan kohdalle, josta jatkoimme matkaa Porkkalan niemeen Lähteelän satamaan. Lomaahan oli vielä pari päivää jäljellä. Kotiin ei mentäisi yhtään liian aikaisin =D.

Kesäloma 2018 piti sisällään kotisatamasta lähdettyä kaikkiaan 12 satamaa, joista meille entuudestaan tuttuja oli kuusi ja uusia toiset kuusi. Viron puolella vierailimme seitsemässä satamassa ja Latviassa neljässä. Yksi satama Suomessa, Lähteelä ennen kotisatamaa. Merimaileja tuli matkalla kaikkiaan 559 NM. Tapasimme matkan varrella monia vanhoja hyviä ystäviä ja saimme roppa kaupalla uusia ystäviä lisää. Sää ja ennen kaikkea tuulet olivat suotuista (kiitos helle kesän), josta johtuen pääsimme jatkamaan matkaa mukavasti aina halutessamme eteenpäin. Tämä loma oli ehdottomasti yksi parhaista, mitä olemme viettäneet merellä. Samalla kotiuduimme uuteen veneeseen hyvin. Nyt se tuntuu jo siltä, kuin se olisi aina ollut meillä =D. Tällä hetkellä suunnitellaan jo veneen nostoa talviteloille ja kausi alkaa olla taputeltu. Uuden kauden suunittelu on jo tietysti käynnissä =D.

Haven Kakumäe - Tallinna - Viro

Kun kärpäset ajoivat meidän pois Dirhamista, päätimme mennä katsastamaan Tallinnan uusin satama, Haven Kakumäe. Satama on toiminut jo parin vuoden ajan ja laajenee koko ajan lisää. Haven Kakumäe ei ole pelkästään vierasvenesatama, vaan se on myös paikallisille täyden palvelun satama. Tänä kesänä oli viimeistä vaille valmiina uudet rakennukset; Iso talvisäilytys halli ja sataman ravintoa rakennus, jonka yhteyteen tulee wc- ja suihkutilat.

Satama oli uusi, kaunis ja todella iso. Sataman ympärillä oli aallonmurtajat, jotka tekivät satamasta todella suojaisan. Kävelyaisalaiturit olivat pitkät ja tukevat. Laiturilla oli tarjolla sähköä ja vettä. Ihastuin kovasti näihin kauniisiin sähkötolppiin =D.

Satamassa on mahdollista tankata polttoainetta automaatista. Täällä tankattiin, ennen kuin lähdimme takaisin Suomeen.

Tällä hetkellä sataman konttori ja ravintola oli sijoitettu väliaikaisesti kontteihin, josta ne muuttavat ensi kesänä uusiin, valmistuviin tiloihin. On yksi asia, mistä tykkään Virossa tosi paljon. Nimittäin se, että joku rakennetaan konttiin, etkä edes huomaa, että se on kontissa. Niin kaunista ja viihtyisää jälkeä. Ravintolan alapuolella olivat siistit WC- ja suihkutilat sekä mahdollisuus pyykinpesuun.

Sataman ravintolassa sattui olemaan yksityistilaisuus, joten otimme pyörät allemme ja poljimme Rocca Al Maren kauppakeskukseen, jonne satamasta oli matkaa noin neljä kilometriä. Kyseistä kauppakeskusta vastapäätä on Tallinnan eläintarha, joten tästä satamasta ei ole sinnekään pitkä matka.

Satamakonttorin yhteydessä on pieni myymälä, josta sai ostaa venetarvikkeita ja tietysti jäätelöä ja virvokkeita =D.

Haven Kakumäen satama oli toiminnan satama. Yhtenä päivänä siellä harjoiteltiin mm. suurella joukolla latinalaisia tansseja. Oli tosi kiva katsella, kun tanssijat osasivat asiansa. Tätä modernia täyden palvelun satamaa voin suositella todella. Voit lukea lisää satamasta ja mm. satamamaksuista heidän nettisivuilta täältä.

Vietimme Tallinnassa kaksi yötä. Sen jälkeen oli lähdettävä Suomen puolelle, sillä tuulet olivat nousemassa. Lomaa oli jäljellä enää vain kolme päivää muutenkin. Kippari ja Juniori kävivät Tallinnassa kampaajalla, minä kävin jalkahoidossa. Oli mukava käydä vähän "siistiytymässä" loman loppuessa. Voitteko kuvitella, en ottanut yhtään valokuvaa Tallinnasta! Päätin kerrankin jättää kameran veneeseen ja vain nauttia tunnelmasta. Niin moneen kertaan olen kuvannut Tallinnan "nurkat" =D.

Dirhami - Viro

Viimeinen viikko lomaa oli käsillä, joten siirryimme Muhun saarelta seuraavaksi lähemmäksi koti Suomeen ylitystä. Siirryimme Dirhamin satamaan, jossa oli tarkoitus nautiskella upeasta hiekkarannasta. Tämä oli meidän neljäs kesä Viron puolella heinäkuussa. Meidän saavuttua Dirhamiin, oli ensimmäisen kerran sataman laituri täynnä! Dirhamista oli kiinnostunut siis moni muukin veneilijä =D.

Satamakapteeni ohjasi meidät kiinnittymään ison laiturin kupeeseen. Täältä oli tosi lystiä kiivetä laiturille =D. Tilaa oli vielä onneksi monille muillekin veneelle suuren laiturin kupeessa. Kippari sai edettyä meille sähköt käyttöön jatkojohdon avulla. Onneksi oli kela mukana.

Dirhamin satamassa on uuden karheat wc- ja suihkutilat. Sataman saunaa sai varattua erillistä maksua vastaan. Rannasta oli mahdollista vuokrata myös polkupyöriä. Parin sadan metrin päästä satamasta löytyy pieni mukava ruokapuoti.

Satamassa sijaitsee mukava ravintola. Kuulimme jo kesän aikana laitureilla, että Tom Kha Kai keitto lohella oli tullut ravintolan listoille, jes! Kyseinen keitto oli ollut muutama vuosi sitten syy, miksi poikkesimme Dirhamin satamassa mennen ja tullen. Pitihän sellainen keitto saada tälläkin kerralla.

Kuten yllä mainitsin, oli tarkoitus viettää Dirhamissa hellepäiviä, nauttien upeasta hiekkarannasta. Uimaranta on tosi lapsiystävällisen matala. Mutta toisin kävi. Suuren laiturin reunalla oli ripustettuna auton renkaita pehmustamaan laituriin kiinnittymistä. Renkaat oliva aivan täynnä kalansuomuja. Miten se oli sinne joutunut, on mysteeri. Liekkö kalastajat suihkutelleet laiturilla kala laatikoita. Joka tapauksessa voitte kuvitella, että kun on ollut pitkä helle kesä, mikä haju niistä lähti. Ja viimeinen pisara oli se valtaisa kärpästen määrä, jonka kalansuomut houkuttelivat paikalle! Ja koska oli paljon kärpäsiä, piti pitää veneen ovi ja ikkuna kiinni. Ja kun on veneessä helteellä kaikki lävet kiinni, niin kuuma oli. Tapasimme satamassa tuttuja ja he kertoivat, että olivat olleet rannalla ja yrittäneet mm. lukea siellä, oli kärpäset olleet kiusana. Eli kärpäsiä oli koko satamassa paljon. Niinpä päätimme jättää Dirhamin jo yhden yön jälkeen taakse. Mietiskelin, että miksi renkaita ei olisi voinut huuhdella puhtaaksi, vallankin kun käsillä oli sellainen helle kesä kuin mitä se oli? Satama kapteeni, avink avink =D.

Jos ei muistella kärpäsiä, niin Dirhamin satama on yksi meidän suosikki ollut aina. Ja tulee olemaan vastaisuudessakin, pitää vain jättä hellekesinä väliin =D

Ruhnu tuletorn - Viro

Olin niin onnellinen kun pääsin vierailemaan minulle uuteen majakkaan. Tie majakalle oli hiekkainen, joten pyörällä liikkuminen meni talutus hommiksi =D.

Kun olin aikani talutellut pyörää, tuli majakka vihdoin näkyviin. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä kun pääsimme perille, avattiin majakka 10 minuutin päästä ja pääsimme käymään sisällä. Päivä oli helteinen ja kuuma oli jo nyt, mutta totta kai kiipesimme majakkaan kun kerran siihen tuli tilaisuus =D.

Majakka on pystytetty saaren korkeimmalle kohdalle vuonna 1877. Majakka on ruosteen punainen ja ei muistuta ihan perinteistä majakkaa. Se on valmistettu Ranskassa Le Havre'in tehtaassa. Majakan on suunnitellut sama herra, kuka suunnitteli Ranskan Eiffeltornin. Majakan tornin korkeus on 39,5 metriä ja se on 65 metriä merenpinnan yläpuolella.

159 rappusta myöhemmin avautui majakasta upeat maisemat. Voin kertoa, että tämän kesän helteessä meinasi tulla ihan vähän kuuma kun kiipesi rappusia =D.

Seuraavaksi matka jatkuu jälleen, minne, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Ruhnu - Viro

Loma oli siinä vaiheessa, että oli aika kääntää veneen keula kotiin päin. Niinpä jätimme Latvian taakse ja suuntasimme pikkuiselle Ruhnun saarelle Viron puolelle. Ruhnu on saari, jossa olemme aina halunneet käydä. Rojasta sinne oli matkaa vain 22 merimailia, joten nyt se olisi mukavasti "matkan varrella". Koska kesä oli ollut helteinen, se oli ollut myös kohtuullisen vähätuulinen ja sen ansiosta olimme päässeet jatkamaan matkaa aina oikeaan aikaa. Ei tarvinnut pidellä tuulia missään.

Tällä reissulle näimme ensimmäisiä sinilevä lauttoja. Olimme olleet onnekkaita lomamme aikana myös sen suhteen, että sinilevä ei ollut meidän harmina. Seurasin sosiaalisesta mediasta kuinka lohduton tilanne oli Suomen puolella monessakin paikassa.  Aikamme ajettua, alkoi Ruhnun satama siintää horisontissa. Oli jännä tunne tulla Viron puolelle. Olemme olleet Virossa omalla veneellä niin monta kertaa, että tuntui kuin olisi tullut jo kotiin =D.

Sataman oli mukava tulla, sillä ystävämme samasta pursiseurasta olivat laiturilla vastassa. Oli taas niin kiva osua samaan satamaan ja vaihtaa kuulumisia.

Ringsun satama Ruhnussa on pienehkö, mutta erittäin siisti. Laiturilla on tarjolla vettä ja sähköä. Satamakonttorin kanssa samassa rakennuksessa oli wc ja suihkutilat sekä sauna, jota sai vuorattua erillistä maksua vastaan. Sataman yhteydessä on myös ravintola, jossa sattui olemaan yksityistilaisuus, joten emme päässeet testaamaan sitä.

Ruhnun saarelle on mahdollista päästä lautalla. Tällä kerralla lautta toi tulleessaan paljon ihmisiä, sillä kylällä oli sukujuhla. Juhlaväkeä oltiin vastassa koivulla koristellulla lava-autolla.

Lähdetään käymään kylällä. Ruhnun saari on 5,5 kilometriä pitkä ja 3,5 kilometriä leveä. Rannasta on mahdollista vuokrata polkupyöriä. Saarelta löytyy monia mukavia polkuja myös kävellä. Itse asiassa siellä on niin hienoa hiekkaa, että se on suorastaan haastavaa ajaa pyörällä. Kylä keskustaan meni päällystetty tie.

Kun pääsimme pois satamasta, oli joltain lähtenyt heti kättelyssä mopo käsistä =D.

Kylältä löytyi posti, jonka yhteydessä oli pieni elintarvike puoti. Posti oli auki pari kertaa päivässä. Ensin ajettuamme se oli kiinni, mutta aikamme ajeltuamme saarella, pääsimme piipahtamaan puodissa.

Pysähdyimme välillä syömään seljankakeitot. Istuimme samassa pöydässä mukavan virolaisen seurueen kanssa. Ja seljanka keitto maistui aivan ihanalle. Se on vaan niin hyvää!

Saaren keskustasta löytyy kaksi kirkkoa vierekkäin. Uuden kirkon vieressä oleva vanha puinen kirkko on peräisin 1600-luvulta. Kirkot olivat niin lähellä tosiaan, että oli haastavaa saada ne molemmat samaan kuvaan =D.

Ruhnun saarelta löytyi monia kuvaksellisia kohteita. Saaren luonto on kaunis ja tämä onkin oivallinen retkeilijän ja luontoihmisen vierailukohde. Ensimmäiset saaren asukkaat ovat olleet hylken pyytäjiä. Meille kerrottiin satamakonttorissa, että saaren ympärillä on paljon hylkeitä. Me emme nähneet tällä kertaa yhtäkään =D.

Ruhnun saarelta löytyy myös majakka ja koska olimme ensimmäistä kertaa saarella, majakka oli minulle uusi bongaus! Majakat ansaitsevat aina oman postauksen, joten siitä tietoa ja kuva seuraavassa postauksessa.