Kotimatkalla loma 2018

Niin meni neljä viikkoa Virossa ja Latviassa todella nopeasti. Lähdimme ajelemaan aamiaisen jälkeen hiljalleen Suomen puolelle todella tyynessä säässä. Mieli oli hieman haikea, sillä matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään vielä. Toisaalta mielessä oli hyvä tunne siitä, mitä kaikkea olimme nähneet ja kokeneet.

Ajelimme Naissaaren ohi. Majakka näkyi saarelta kauas. Kävimme Naissaaressa edellisenä kesänä, jonka jälkeen kirjoittelin tarinaa saaresta ja tästä upeasta majakasta. Voit lukea siitä täältä.

Nojailin hiljaisena veneen ikkunaan ja ihailin tyyntä merta. Yritin silmä kovana bongailla hylkeitä, mutta ne pysyivät tällä erää piilossa. Pari suurempaa laivaa ajeli ohitse.

Pian alkoi horisontissa siirtää Suomen rannikko ja sen upea saaristo. Niin mukavaa kun onkin käydä vierailulla muualla, on meidän oma saaristo silti kaikkein rakkain. Ihana havupuun tuoksu!

Saavuimme mereltä Rönnskärin majakan kohdalle, josta jatkoimme matkaa Porkkalan niemeen Lähteelän satamaan. Lomaahan oli vielä pari päivää jäljellä. Kotiin ei mentäisi yhtään liian aikaisin =D.

Kesäloma 2018 piti sisällään kotisatamasta lähdettyä kaikkiaan 12 satamaa, joista meille entuudestaan tuttuja oli kuusi ja uusia toiset kuusi. Viron puolella vierailimme seitsemässä satamassa ja Latviassa neljässä. Yksi satama Suomessa, Lähteelä ennen kotisatamaa. Merimaileja tuli matkalla kaikkiaan 559 NM. Tapasimme matkan varrella monia vanhoja hyviä ystäviä ja saimme roppa kaupalla uusia ystäviä lisää. Sää ja ennen kaikkea tuulet olivat suotuista (kiitos helle kesän), josta johtuen pääsimme jatkamaan matkaa mukavasti aina halutessamme eteenpäin. Tämä loma oli ehdottomasti yksi parhaista, mitä olemme viettäneet merellä. Samalla kotiuduimme uuteen veneeseen hyvin. Nyt se tuntuu jo siltä, kuin se olisi aina ollut meillä =D. Tällä hetkellä suunnitellaan jo veneen nostoa talviteloille ja kausi alkaa olla taputeltu. Uuden kauden suunittelu on jo tietysti käynnissä =D.

Merellä

Blogissa on ollut hiljaista ja siihen on ollut yksi ainut syy, kesä! Ulkona on ollut niin upeat ilmat, että en ole kerta kaikkiaan malttanut olla sisällä koneen äärellä. Aurinkoisista päivistä kanattaa nauttia, sillä ne voivat olla kesän viimeiset =D. No ei kai sentään, toivotaan, että saamme nauttia vielä monista monista upeista päivistä. Viime viikonloppu oli ihana joten me lähdimme merelle. Yllätyittekö?

Merimuumi oli onnellinen, että pääsi jälleen matkaan viikon tauon jälkeen.

Napsin pitkästä aikaa kuvia ihan vain mereltä. Lintujankin oli paikalla, mutta ei ihan niin runsaasti kuin olisin voinut kuvitella. Muutaman haahkapoikueen näin, joten heilläkin on ollut iloisia perhetapahtumia. Täytyy todeta, että vaikka kuika monta kertaa ollaan sahattu edestakaisin nämäkin kulmat, ei tähän maisemaan vaan kyllästy koskaan. Samat saaret, samat kalliot, aina yhtä ihania!

Tämän veneilykauden toinen kummelikuva =D. Lupaan että luku jää kauden aikana alle kymmeneen =D.

Taitoimme matkaa upeassa säässä. Ja mikä mieluisinta, tuulet olivat suotuisat, pääsimme ajelemaan "ulkokautta". Se on harvinasita herkkua se.

Rönnskärin majakka on Suomen toiseksi vanhin majakka. Sen entinen nimi on Porkkalan majakka, mutta se poistui käytästä kun Kallbådan luodolle ulommas merelle valmistui uusi majakka 1928. Kallbådanin majakka sai nimekseen Porkkalan majakka ja tästä tuli Rönnskär.

Rönnskärin saari on erityisesti lintuharrastajien ja lintujen rengastajien mieleen. Saari on puolustusvoimien vartiolinnake ja siksi se on sotilasaluetta. Saarelle ei saa mennä noin vain, vaan saarelle rantautuminen edellyttää aina kulkulupaa jonka saa (jos saa) Upinniemen varuskunnasta. Vielä en ole päässyt vierailemaan kyseiselle saarelle. Toivottavasti se olisi jonain päivänä mahdollista.

Koska ollaan uloimpana merellä, ovat lateraali viitatkin sitä koko luokkaa, että ne havaitsee helposti suurimmistakin aluksista.

Matkan aikana tuuli tyyntyi ihan kokonaan. Todella harvoin on Porkkalanselällä näin hiljasita. Tuli ihan kummallinen olo. Odotin Lohnesin hirviön nousevan merestä =D.

Kaukana horisontissa siinti nyt sitten se Porkkalan majakka joka sijaitsee Kallbådanin matalalla kallioluodolla. Tämä on juuri se majakka, joka tuli Rönnskärin majakan tilalle.

Minne matkasimme? Se selviää seuraavalla kerralla =).

Loman ensimmäinen etappi: Korpoström

Niin se vain on, että kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös loma. Neljä antoisaa viikkoa vietimme merellä ja näimme monia upeita paikkoja. Kun lomamme alkoi, emme malttaneet jäädä töiden jälkeen kotisatamaan, vaan suuntasimme seuramme omaan saareen yöksi. Seiltä lähdimme lauantaina matkaan kohti ensimmäistä etappia, Korppoota.

Päivä oli hieman harmaa ja sateinen, mutta onneksi aurinko välillä pilkisti pilvien raosta. Kippari oli suunnitellut, että ensimmäinen legi olisi niin pitkä kuin vain jaksaisimme ajaa, sillä tarkoitus oli päästä heti "pelipaikoille". Niinpä matkasimme kaikkiaan kahdeksan tuntia yhteen menoon. Tiedän, se on purjehtijoille ihan "normi päivä", mutte me moottoriveneilijät pääsemme yleensä lyhyemmällä ajalla, joten emme ole tottuneet näin pitkiin ajoaikoihin =D.

Entinen Porkkalan majakka, nykyinen Rönnskär.

Iloksemme tuulet olivat heti suotuisat ja pääsimme ylittämään Porkkalanselän ulkokautta! Se on harvinaista herkkua se. Tämä joudutti osaltaan meidän matkantekoa hienosti.

Pilvet olivat välillä todella dramaattisia ja roikkuivat alhaalla. Jännittävä tunnelma.

Oli aivan ihanaa päästä sellaisiin maisemiin, jossa oli ollut kerran aikaisemminkin, mutta missä ei pääse käymään usein. Jännästi sitä muistikin monta yksityiskohtaa, merimerkkejä ja kummeleita =D.

Luotsiasema Hangon edustalla.

Niin kutsutulla Hiittisten suoralla on iso mermerkki, jonka päälle kalasääski tekee joka vuosi pesän. Eikä hän ollut tehnyt poikkeusta tänäkään vuonna. On siinä hänellä melkoinen pesäpaikka, keskellä vilkasta veneväylää. Eipähän tule aika pitkäksi kun katselee ohi ajavia veneitä =D.

Piipahdimme Kasnäsissä tankkaamassa veneen ja otimme pienen jalottelutauon, jonka jälkeen matka jatkui edelleen kohti Korppoota.

Ennen Korppoota oli vielä toinenkin kalasääsken pesä! Tältä pesältä oli itse emolintu liikenteessä.

Korpoströmin satama oli meille entuudestaan tuttu. Olen esitellyt sataman jo aikaisemmin blogissani täällä. Tulimme satamaan illalla yhdeksän jälkeen ja saimme suunnilleen sataman viimeisen vapaan paikan, onneksi. Vaikka meillä oli ollut mukana matkaevästä, oli tässä vaiheessa koko veneen miehistöllä jo sellainen nälkä, että näköä haittasi. Vene nopeasti kiinni laituriin ja syömään!

Myös me söimme Kipparini kanssa kalaa =D.

Ilta oli kaunis ja ilta-aurinko maalasi suorastaa taulumaisia pastellinsävyjä taivaalle. Kaikkein hienointa oli, että loma oli alkanut ja uteliaan odottava kutkuttava tunnelma oli vatsanpohjassa. Mitä kaikkea oikein näkisimme seuraavien viikkojen aikana? Sen te tulette näkemään lähi viikkojen aikana täällä blogissa. Muutamien seuraavien postausten osalta ollaan tiukasti saaristossa =D.

Rönnskär

Millään emme meinanneet malttaa jatkaa matkaa Kallbådanin matalalta, niin ihanaa oli katsella kaunista majakkaa ja seurailla nappisilmien puuhailuja. Vaan vielä oli nähtävää jäljellä, joten kippari suuntasi veneen hiljalleen kohti seuraavaa etappia. Päivä jatkui edelleen harmaana. Hei hei kylkeet. Tulen ihan varmasti teitä vielä uudelleen morjestamaan!

Matkamme aikana saimme ihailla useaan otteeseen merikotkan liitelyä. Hän istahti välillä luodolle lepäämään ja jatkoi jälleen matkaa. Tänä kesänä olen nähnyt merikotkia eniten ikinä. Mistähän se johtuu? Onko niiden kanta lisääntynyt vai olenko oppinut vain näkemään niitä paremmin? Mikä lie syy onkaan, joka kerta ilahduttaa yhtä paljon katsella heidän liitelyä meren yllä. Kuvat ovat todella huonoja, mutta kyllä niistä just ja just merikotkan erottaa =D.

Sinne hän laskeutui jälleen tähystämään merelle.

Upean retkipäivämme viimeinen etappi oli Rönnskärin majakka. Kippari oli yrittänyt järjestää meille yllätyksen ja hän oli anonut lupaa Upinniemen varuskunnasta, että olisimme voineet rantautua saarelle. Vaan ei tutustuminen majakkaan ollut tarpeeksi riittävän hyvä syy, joten jouduimme ihastelemaan majakkaa mereltä käsin. Rönnskär sijaitsee puolustusvoimien vartiolinnakealueella ja on sotilasaluetta, joten ilman lupaa ei sinne mennä. Saarella sijaitsee myös lintutorni, jossa lintuharrastajat käyvät mm. rengastamassa lintuja.

Rönnskär on suomen toiseksi vanhin majakka ja se on valmistunut vuonna 1800. Saarella on aikanaan asuttu ympärivuoden. Kun Kallbådanin majakka valmistui, sammui tämän majakan valo vuonna 1928. Valon sammuttua purettiin majakan lyhtyosa ja tilalle rakennettiin nykyinen huone. Majakan alaosa on muurattu saarelta löytyneestä graniitista ja yläosa on muurattu tiilestä.

Valon sammuttua tuli Rönnskäristä pooki, eli tunnusmajakka.

Meidän retkipäivä oli ollut täydellinen ja elämyksiä täynnä. Aurinko olisi saanut hieman pilkistellä enemmän, vaan kaikkea ei voi aina kerralla saada. Ja nyt minulla on ainakin hyvä syy palata takaisin uudelleen aurinkoisemmalla säällä. Onneksi nämä upeat majakat seivota siellä vielä vuosienkin päästä. Tästä kesästä kehkeytyi minulle oikein majakoiden ennätys bongaus kausi, kaiken kaikkiaan kahdeksan majakkaa yhden kesän aikana! Tästä on melkoinen haaste laittaa paremmaksi tulevina kesinä =D.