Sommaröstrand Marina

Loma alkoi toden teolla vedellä viimeisiä päiviä. Meille on tullu jo muutaman vuoden aikana tavaksi lopettaa loma yhteen meidän lempipaikkaan, Sommaröstrandiin. Sommaröstrand Marina sijaitsee Tammisaaren etelänpuoleisessa saaristossa, Skärlandetin lounaisessa niemekkeessä, joten meillä oli vain puolen tunnin venematka edessä kun lähdimme Tammisaaresta. Tämä vierasvenesatama on todella siisti, laiturilla on sähköä ja vettä, sekä mikä parasta, kunnolliset kävelyaisalaiturit. Satama-alue on puhdas uida ja kalastaa. Lisäksi henkilökunta on ystävällistä ja palvelualtista. Olen esitellyt Sommaröstrandin aikaisemmin jo täällä ja täällä.

Hauska kalasaalis odotteli laiturilta tulijaa venevajan kulmalla =D.

Tänä vuonna oli mukava yllätys huomata, että paikalle oli perustettu pieni saaristolaisleipomo. Leipomon maukkaita tuotteita sai ostaa satamakonttorista ja lähellä sijaitsevasta saaristolaiskaupasta. Satamakonttorin cafésta sai kunnon kahvia ja monenlaisia herkkuja, nam!

Ja herkuista pääsi nauttimaan ulos Cafén terassille.

Viehättävä leikkipaikka perheen pienimmille.

Sommaröstrad on siitäkin mukava paikka, että täällä on kaikkea kivaa tekemistä. Hyvä minigolfrata oli jo edellisenä vuonna. Tänä vuonna pääsi kokeilemaan suppausta. Juniori pääsi täällä toistamiseen loman aikana testaamaan suppilautaa. Alla hänen tyylinäyte suppailusta.Sommarösrtandin ihanasta Marinasta voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Lomamme viimeinen päivä merellä laskeutui kauniin auringonlaskun myötä iltaan. Seuraavan päivänä olisi edessä viimeinen legi, joka päättyisi kotisatamaan.

Kotimatka taittui kauniissa säässä, tietenkin. Tuntui entistä haikeammalta päättää loma näin kauniissa säässä. Sitä olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka monta päivää. Pieni lohtu oli se, että kesää oli vielä jäljellä ja pääsisimme vesille takaisin muutaman työpäivän jälkeen.

Oli niin muhkeat pilvet että oli ihan pakko ottaa kuva.

Meripelastus alus Jenny Wihuri ajeli meitä vastaan kovalla vauhdilla. Olikohan heillä tehtävä päällä? Niin sitten loppujen lopuksi rantauduimme kotisatamaan ja edessä oli tavaroiden purkaminen. Ei ollenkaan niin mieluisa tehtävä kuin niiden vieminen sinne loman alussa. Vaan vaikka oli haikea mieli, olimme koko venekunta todella tyytyväisiä lomaamme. Yli viisi viikkoa merellä oli ihan luksusta. Näimme monia uskomattoman upeita paikkoja, tapasimme uusia ja vanhoja veneilyn ystäviä, unohtamatta meidän viehättäviä amerikkalaisia vieraita. Meidän kesäkoti kuljetti meitä taitavan Kipparin käsissä kaikkiaan yli 662 merimailia. Reitti kulki: Kotisatama - Gölisnäs - Hanko - Kastelholma - Kapellskär - Futusund - Vaxholm - Tukholma - Saltsjöbaden - Smådalarö - Dalarö - Utö - Nynäshamn - Malma Kvarn - Sandhamn - Norrtälje - Grisslehamn - Eckerö - Korppoo - Tammisaari - Sommaröstrand - kotisatama. Ahvenanmaa tuli kierrettyä matkan varrella ympäri. Näiden kuvien ja muistojen kanssa jaksaa taas pitkä talven yli, sillä pian on käsillä jälleen veneen nosto ansaitulle talvilevolle.  Kiitos myös teille ihanat lukijat, että olette jaksaneet olla meidän "matkassa mukana". Loma 2016 oli tässä.

Veneen turvallisuudesta tulee huolehtia joka kevät

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä toimenpiteenä ennen kauden kunnollista aloitusta tehdään veneelle vielä katsastus. Katsastuksessa käydään läpi veneen tekniikka ja varusteet, jotka vaikuttavat veneen turvallisuuteen. Katsastus antaa turvallisuudelle valmiudet, mutta loppukädessä veneen kippari on vastuussa siitä esim. millaiseen keliin lähdetään merelle, onko se turvallista vai ei. Katsastus suoritetaan joka kevät ja veneen runko katsastetaan viiden vuoden välein. Se tehdään ennen kuin vene lasketaan vesille.

Muutamilla varusteilla, kuten esim. hätäraketeilla ja pelastusliivien panoksilla on tietyt vahtovälit, jotta ne toimivat varmasti ja luotettavasti. Meidän veneen kastastus oli tällä viikolla maanantaina, joten kävimme läpi varusteitamme Kipparini kanssa viime viikonloppuna.

 

Paukkuliivistä löytyy hiilidioksidipullo ja sulake (musta alhaalla). Molemmista löytyy päivämäärät jolloin ne tulee vaihtaa. Lisäksi laukaisimesta löytyy värikoodi joka osaltaan myös kertoo, onko sulake vaihtokunnossa. Kuten kuvasta (yllä) näkee, sulake pitää vaihtaa.

 

 

Joka vuosi on hyvä katsoa, että kaikki heijastimet ovat kunnolla kiinni ja että paukkuliivit ovat siistit ja ehjät. Sen jälkeen puhalletaan liivit täyteen ilmaa ja annetaan olla vuorokauden. Koska Kipparilla oli viikonloppuna vahtivuoro, emme päässeet vesille, oli hyvää aikaa tehdä tämä testi. Seuraavana päivänä paukkuliivit olivat yhtä täynnä ilmaa kuin edellisenä päivänä. Hyvä, sillä se tarkoittaa, että ne eivät vuoda. 

Ei muuta kuin uudet hiilidioksiidi panokset ja sulakkeet kiinni ja laskostetaan takaisin paikoilleen. Laskostamisessa on myös omat sääntönsä kuinka se tulee tehdä, jotta veden varaan joutuessa liivi avautuu oikealla tavalla. Onneksi netistä löytyy mm. valmistajien sivuilta ohjeita laskostamiseen. Sulakkeita ja hiilidioksidi panoksia tulee olla veneessä ylimääräiset kappaleet sillä ne ovat kertakäyttötavaraa. Mikäli tiput veteen ja liivit laukeavat, on sulake ja hiilidioksidipanos uusittava.

Ja sitten vielä haluaisin sanoa, että pelastusliivit auttavat pelastautumaan vain sinä tapauksessa, että ne ovat päällä. Todella moni veneilijä hankkii ne veneen kaappiin, mutta päällä niitä ei näe koko kesänä. Kun hätätilanne iskee päälle, ei silloin ole aikaa läheä kaivelemaan liivejä kaapin perukoilta päälle. Olen kuullut, että nopeimmillaan on vene uponnut minuutissa! Se on pieni aika se. Meidän venekunnalla on se periaate, että liivit ovat aina päällä kun vene on liikkeessä. Veneessämme on myös ylimääräisiä liivejä vieraia varten. Toinen huomion arvoinen asia. On olemassa myös kelluntulaliivejä. Ne nimensä mukisesti kelluttavat, mutta eivät vältämättä pelasta, sillä kelluntaliivi ei käännä tajutonta ihmistä oikein päin ja näin ollen hän voi "hukkua". Minä olen käyttänyt kelluntaliivejä vain snorklatessa =D. Monesti "liivittömyyteen" sanotaan perusteluksi, että "kyllähän minä osaan uida". Veneestä tippuessa on mahdollista mm. kolauttaa pää, jolloin tajuttomana veden varassa uimataidosta ei ole apua.

 

Kannattaa siis laittaa pelastusliivit päälle. Meidän merimuumillakin on =D. Merimuumi vinkkaa, että myös kaikilla laivakoirilla tulisi olla liivit päällä. Vaikka koirakin osaa uida, loppuu heidänkin voimat todella nopeasti isossa allokossa. 

 

Meillä on veneessä vakiosti kaksi hätäsoihtua ja kaksi hätärakettia (katsastusluokkamme mukaisesti). Säilytämme niitä kuvassa olevassa omassa säilytyspussisa pystyasennossa. Näiden päivämäärät riittävät vielä tälle kaudelle. Sen jälkeen kun hätäraketit ja soihdut ovat vanhentuneet, on niiden käyttöä hyvä harjoitella. Talvella Meripelastusseurat järjestävät yleensä kerran talvessa ammunta tilaisuuden, jossa voi luvan kanssa ja ammattilaisen opastuksella käydä kokeilemassa niiden toimintaa. Me kävimme Kipparini kanssa kaksi talvea sitten ja kyllä kannatti. Saimme paljon tietoa näistä välinesitä, joita toivottavasti ei koskaan tarvittaisi. Ja nämä välineet päästään ampumaan ensi talvena taivaalle =D.

 

Seuraava päivämäärä jonka tarkistin, oli kyypakkauksen päivämäärä. Saaristossa liikkuu paljon kyykäärmeitä, joten kyypakkaus on aivan välttämätön. Mikäli laivakoiraa puree kyy, kannattaa hänelle annetta annostus opetella jo etukäeen. Toinen välttämätön väline on punkkipihdit. Olen tänä kevänää jo yhden punkin itsestäni irroittanut (sen siitä saa kun konttailee kameran kanssa pitkin puskia). Punkkitarkastuksia kannattaa tehdä useamman päivän ajan senkin jälkeen kun on tullut kotiin, sillä tämäkin pirulainen löytyi minusta vasta kahden yön jälkeen kun olimme kotiutuneet saaresta.

Kuten kotona, myös veneessä tulee olla palovaroitin. Seuraava tarkastettava kohta oli, että siinä on patteri voimassa ja se toimii. Tänä keväänä meidän veneeseen asennettiin kaasuhella. Kaasuputken asenti ammattilainen jo hyvissä ajoin alkukeväästä. Kippari katsoi katsastusmiehen kanssa häkävaroittimelle sopivan paikan veneestä. Toisin kuin palovaroitin asennetaan ylös, tulee häkävaroitimen anturi puolestaan sijoittaa alas, sillä mikäli nestekaasua vuotaa veneeseen, laskeutuu se alas ja varoitin kertoo asian.

  

Hyvin tärkeä (ja pakollinen) varuste veneessä on vaahtosammutin. Sammutin tulee tarkistuttaa asiantuntijalla joka vuosi. Useimmat seurat, kuten myös se mihin me kuulumme, järjestää yhteistarkastuksia. Meidän veneessä on kaksi sammutinta. Toinen on sijoitettuna veneen perään ja toinen on keulahytissä, missä nukumme. Mikäli tulipalo syttyisi yöllä takaosaan, pääsemme keulasta pois kun voimme käyttää palosammutinta.

 

Palosammuttimien lisäksi meillä on veneessä vielä sammutuspeite. Se sijaitsee veneen pentterissä sellaisella paikalla, josta sen saa nopea nykäistä tarvittaessa käytöön. Jälleen toivon, ettei sitä tarvitse koskaan käyttää.

Veneessä kuuluu olla myös pelastusrengas ja heittoliina. Pelastusrenkaassa tulee olla veneen nimi, sillä mikäli joku henkilö ajelehtii tiedottomana renkaan kanssa, tiedetään, mistä aluksesta hän on alun perin "kotoisin". Sekä pelastusrengas, että heittoliina on hyvä sijoittaa veneen ulkopuolelle, paikkaan, jos ne saadaan nopeasti tarvittaessa käyttöön.

  

Pelastusrenkaan kyljessä on pelastusrenkaan valo. Sen tulee olla sijoitettuna ylösalaisin, sillä kun valo käännetään oikeinpäin, syttyy valo automaattisesti (ei tarvitse lähteä pimeässä hätätilanteessa etsimään lampun valokatkaisijaa). Myös tästä tulee patterit tarkistaa. Valoa tarvitaan silloin, jos joutuu pimeällä vedenvaraan. Pelastajan on helpompi havaita pelastettava merestä kuin valo paalaa.

Näiden lisäksi turvallisuusvälineitä ovat mm. tapisarja (jos veneeseen tulee vuoto), tuuliankkuri (mikäli moottori lakkaa toimimasta), ja mittaamaton määrä työkaluja, nippeleitä ja nappeleita, ruuveja ja nippusiteitä. Lisäksi meillä on mootoriin muutamia ylimääräisiä varaosia, kuten moottorin hihna, öljynsuodatin, imppeleri ja öljyä. Vallakin pidemmäällä reissulla saattaa näistäkin olla iloa.

  

Tässä ovat veneen kolme tärkeää tarraa, jotka koristavat veneemme sivuikkunaa. Ensimmäinen kertoo siitä, että haluamme vastuullisina veneilijöinä osaltamme tukea Pidä Saaristo Siistinä Ry:n toimintaa. Käytämmehän aktiivisesti heidän loistavia palveluja. Trossi on eteenkin meille moottoriveneilijöille todella tärkeä. Mikäli moottori lakkaa toimimasta, saamme hinauksen sellaiseen lähimpään satamaan, jossa on korjauspalvelua. Samalla tuemme vapaaehtoista ja tärkeää meripelastustyötä. Kolmas tarra puolestaan kertoo sen, että veneessämme on kaikki kunnossa ja se nyt katsastettu asianmukaisesti =).  Kyllä kelpaa taas veneillä turvallisesti tämän kauden.