Päivä oli aurinkoinen ja ihana. Ajelimme läpi Lemströmin kanavasta. Sillan alta pääsee alus, jonka maston korkeus on enintään 3,3 metriä. Kippari laski meidän pienen maston ihan varmuuden vuoksi alas, joten mahduimme menemään sillan alta reilusti, eikä meidän tarvinnut odotella sillan avaamista. Tuolloin kanavaa pitkin pääsee luonnollisesti myös korkeamastoisella purjeveneellä.
Kanava on rakennettu 1880-luvulla helpottamaan veneiden pääsyä Maarianhaminan itäsatamasta ja Slemmernin merenlahdelta Ahvenanmaan sisämerelle Lumparnille. Silta avataan tarvittaessa meriliikenteelle joka täysi tunti ja pidetään avoinna kerrallaan noin 10 minuuttia.
Ajelimme Maarianhaminan ohi kohti Rödhamnia, jonka kohdalta alkaisi Ahvenanmeren ylitys. Tämä on toiseksi lyhin kohta siirtyä Ahvenanmaalta Ruotsiin.
Isoja kavereita täällä merellä =D.
Siellä jossakin se Ruotsi on. Oikeasti on ihan jännittävä tunne, kun ei näe edessä mitään. Sitten jossain vaiheessa alkaa siintää taivaanrannassa jotain ja hupsista, sitä ollaankin yks kaks Ruotsissa =D. Tuuli oli Ahvenanmeren ylitykselle todella suotuisa ja matka meni erinomaisesti.
Minä majakkahulluna olin todella onnellinen, sillä ajoimme Söderarmin majakan ohi. Taas sain yhden majakan lisää bongauslistallen.
Aikamme ajettua, tuli Ruotsin ranta näkyviin. Se on aina jotenkin tosi huojentava tunne, kun saa maata näkyviin, vaikka ei olisikaan mitään hätää. Mietiskelin matkan aikana, että minusta ei olisi missään nimessä suuria valtameriä ylittämään. Mennä päiväkausia, ettei näe muuta kuin merta, vaikka merta onkin ihana katsella. Ei, niin rohkea en ole. Mukavaa pysyä vielä ihan vain näin "pikkuvesillä" =D.
Ensimmäinen satama Ruotsin puolella oli Rådmansä Kappelskärissä. Satama sijaitsi todella rauhaisassa lahdessa. Satamassa oli myös paikallisten veneitä. Vierasvenelaituri oli merkitty "gästhamn"-kyltillä, joka oli väsähtänyt seisomisesta ja makasi laiturilla.
Satamassa oli laiturilla sähkö ja vettä tuli laiturin päästä hanasta. Tämä satama oli todella rauhallinen ja ennen kaikkea ruotsalaisten suosiossa. Olimme ainoat suomalaiset paikalla.
Nyt oli aika nostaa Ruotsin kohteliaisuusloppu salkoon, sillä olimme todella Ruotsissa! Olin kuullut paljon hyvää ruotsalaisesta veneilykulttuurista ja jo heti ensimmäiset tunnit todistivat sen. Kippari kävi auttamassa saapuvan veneen satamaan ja jo heti sieltä tarjoiltiin olutta kiitokseksi. Ihmiset tervehtivät laiturilla ja maantiellä vastaantulijoita. Tunnelma oli jotenkin todella ystävällistä.
Seuraavana aamuna lehmät laidunsivat vastarannalla.
Aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään sataman läheisyydessä sijaitsevalle luotopolulle, ennen kuin jatkaisimme matkaa eteenpäin. Meistä on todella hauska kävellä luontopolkuja, saa samalla liikuntaa ja pääsee tutustumaan paikallisiin luonnon ihmeisiin. Ja tällä polulla ihmeteltävää todella riitti.
Ensimmäiseksi luonnossa liikkujaa tervehti todella upea pähkinäpensaslehto. En ollut nähnyt sellaista vielä koskaan. Tämän jälkeen saimme ihailla valtavia tammia.
Suurin luonnonihme nähtiin, kun huomasimme ympärillämme tuhansia pieniä sammakoita. Niitä oli niin valtavasti, että ei meinannut pystyä astumaan jalalla maahan, ettei olis tullut tallanneeksi pikkuista sammakkoa! Heillä oli todellinen joukkovaellus käynnissä. Tämäkin pikkuinen sammakko pääsi jatkamaan matkaa =).
Koska alueella laidunsi lehmiä, se takasi, että paikalla oli myös niittyjä. Ja kun on niittyjä, on kukkia ja kun on kukkia, on perhosia. Alue oli aivan ihana kulkea ja katsella ympärille.
