Aina yhtä ihana Suomenlinna

Suomenlinna on meidän koko venekunnalle paikka, jonne pitää päästä joka kesä. Tänä vuonna teimme Kipparini kanssa viikonloppuretken Suomenlinnaan kahdestaan Juniorin jatkaessa kesälomaa vielä mummolassa. Olen kertonut aikaisemminkin, että Suomenlinnalla on iso merkitys myös meidän parisuhteessa, sillä sieltä se käytännössä aikanaan alkoi =D. Olen kuvannut Suomenlinnan kaikki mutkat ja muurit niin moneen kertaa, että käytännössä tämä paikka pitäisi olla minulla jo kuvauskiellossa. Vaan en malttanut olla tälläkään kerralla ihan kokonaan kuvamatta.

Tykkisluuppi Diana oli rannassa vieraiden kera.

Suomenlinnan perustajan Augustin Ehrensvärdin hauta löytyy kunniakkaalta paikalta Suomenlinnan linnanpihalta. Tätä paikkaa pääsee harvoin kesällä kuvaamaan ilman ettei yhtäkään turistia ole kuvassa =D.

Suomenlinnan telakka-alue on minusta aina jostain syystä tosi kiehtova. Mieletöntä ajatella, että niin iso allas voidaan täyttää ja tyhjentää vedellä.

Katselin pitkään tätä kuvaa hanhista. Mistä ihmeen kuvakulmasta otinkaan sen? Äkkiseltää näyttää että olen ollut mahallani ruohikossa, jota en siis myönnä. Lisäksi minulle tulee tästä kuvasta sellainen Sound of Music fiilis. Laulava Trappin perhe kirmaa ihan just kuvaan =D. Outo otos!

Suomenlinnan kalliot ovat ihanat. Auringon paisteella, kun kallio on lämmin, on siinä mukava makoilla ja katsella merelle kohti Harmajaa. Me teimme Kipparini kanssa perjantai iltana retken rantaan picnic eväiden kanssa. Menemme yleensä yhdessä aina "meidän paikalle", eli sinne, mistä meidän yhteinen tarina aikanaan alkoi.

Suomenlinnassa oli... onko tämä nyt sitten riippuliitäjä (en ole hyvä näissä). Hän odotteli kunnollista tuulen virettä ja otti spurtteja ilmaan. Olin tosi jännittävää katsoa vieressä. Olin ihan varma, että jossain kohtaa hän törmä tuohon muuriin, niin läheltä hän välillä meni. Vaan ei törmännyt, oli tosi taitava liitelijä.

Matkalla takaisin veneelle pääsimme ihastelemaan horsmakiitäjän toukkaa. Melkoinen pötkylä tuo on, niin kuin ovat monet kiitäjän toukat. Nimensä mukaisesti toukan ruokavalio koostuu pääasiassa maitohorsmasta. Toukka kuoriutuu reilun viikon kuluttua, kun naaras on muninut munat. Suurimmat toukat syövä vuorokauden läpeensä, huh mikä ahmatti =D.

Tykkisluuppi Diana

Vietimme Kipparini kansa viime viikonloppua Suomenlinnassa. Oli luvattu aurinkoa, ja sitä saatiinkin, mutta sen höysteeksi saimme myös todella vilpoista tuulta. Heti kun löysi tuulettoman paikan (joita ei muuten montaa saarella ollut) oli lämmintä. Yritin pidätellä itseäni kameran kanssa, sillä kovalevyt suorastan pursuavat kuvia Suomenlinnasta. Ilokseni löysin kuitenkin aivan uuden kuvauskohteen, tykkisluuppi Dianan! Oli ihanaa nähdä tämä laiva valmiina, sillä pari vuotta sitten pääsimme näkemään, kun sitä tungettiin ulos veistämöltä. Kuvia löytyy täältä.

Tykkisluuppi on alus, jota voidaan purjehtia tai soutaa. Se on varustettu kahdella mastolla ja 15 airoparilla. Rungon pituus on kaksikymmentä metriä ja leveys neljä ja puoli metriä. Jotta tällä komealla aluksella voidaan soutaa, tarvitaan siihen 60 soutajaa. Tällaisia aluksia käytttiin sodassa 1700-luvun lopulla, olihan laiva varustettu kahdella 24-naulaisella kanuunalla ja neljällä parrastykillä.

Tämä uusi tykkisluuppi on tehty laiva-arkkitehti Fredrik Henrik af Chapmanin tekemillä piirustuksilla. Lisää tietoa on saatu myös Ruotsin laivaston piirustuskonttorin vanhoista asiakirjalähteistä. Aluksen rakentamisessa on käytetty perinteisiä rakennusmateriaaleja ja menetelmiä. Juuri tämä tekee minusta aluksesta arvokkaa. Se on juuri sellainen kuin se on silloin aikanaan ollut.

Toki alukseen on jouduttu laittamaan muutamia nykyaikaisia juttuja kuten pelastuslautat, sillä tällä ihanalla aluksella pääsee purjehtimaan 1700-luvun tyyliin. Matkustajien turvallisuus tulee taata vaikka sitten haluttaisiin kuinka päästä tuohon aikakauteen sisälle.

Jos laivaan onkin jouduttu lisäämään nykytekniikka, takaa laivan henkilökunta puolestaan 1700-luvun tunnelmaa pukeutumalla tuon ajan mukaisesti. Niin on komea sulka hatussa, että. Tänä kesänä (2015) järjestettävien yleisökierrosten aikataulut voit tarkistaa täältä. Kierros lähivesillä ei ole myöskään hinnalla pilattu, aikuiset maksavat 30 euroa ja lapset 18 euroa. Laivaan mahtuu kerrallaan 35 matkustajaa.

Tykkisluuppi oli luonnollisesti täynnä upeita kuvattavia yksityiskohtia. Menen joka kerta ihan sekaisin kun näen näitä =D.

Ihanaa, että perinteitä vaalitaan tällä tavalla. Eikö olekkin kaunis alus! Joku päivä pitää kyllä mennä itsekin kyytiin.

Viikonloppu Suomenlinnassa

Vihdoin koitti perjantai ja työt ohi, oli aika palata Suomenlinnaan veneelle. Tapasimme mieheni kanssa keskustassa, jossa teimme vielä viimehetken ostokset viikonlopuksi. Päivä oli mitä kesäisin.

Lokki saatteli meitä lautalla takaisin kohti Suomenlinnaa.

Siellä se nökötti meidän "kesäkoti" laiturissa odottamassa viikonlopun alkamista. Tässä vaiheessa satamassa oli vielä muutama kävelyaisalaituri vapaana, joten päätimme siirtää veneen sinne, pois terassin edestä.

Venesatamista löytyy aina mukavaa, saman henkistä porukkaa. Onhan meille kaikille yhteistä veneilyharrastus, joten puheenaiheita ei tarvitse metsästää. Siirrettyämme veneen uuteen paikkaan, saimme naapuriksemme todella ihanan pariskunnan! Heillä oli veneilykokemusta monilta vuosilta ja juttua riitti. Kiitos Marja ja Olli hauskoista juttutuokioista, oli oikein mukava tutustua!

Suomenlinnan vierasvenesatamassa sijaisevasta ravintola Valimosta olen aikaisemmin postannut jo täällä. Tässä muutama kuva kesäasussa. Valimo on edelleen yksi suosituimmista ruokapaikoista Suomenlinnassa, sieltä saa todella hyvää ruokaa ja henkilökunta on ystävällistä ja meininki on rentoa.

Meilläkin on ollut aikanaan koira, joten tiedän mitä on veneilijän arki koiran kanssa. Varsinkin silloin, kun haluaisi mennä ulos syömään. Koiraa ei voi oiken jättää veneeseen, sillä varsinkin hellepäivänä lämpö nousee samalla tavalla kuin autossaki, ellei luukkuja jätä auki. Suomessa sää vaihtuu nopeasti, joten jos lähtee pidemmälle, ei luukkuja uskalla jättää auki, ettei vene ole vettä täynnä, joten koira on parasta ottaa mukaan.

Olen tänäkesänä kiinnittänyt huomiota siihen, saako ravintoloihin ja terasseille ottaa koiraa mukaan. Ravintola Valimoon saa =). Mukavaa, että se on oikein kyltillä ilmoitettu, niin asiaa ei tarvitse arvailla ja kysellä erikseen.

Hädin tuskin olimme ennättäneet asettua aloillemme, kun tämä kaveri ilmestyi veneemme viereen. Katsokaa nyt noita nappisilmiä, pakkohan niiden edessä oli heltyä antamaan leipäpalanen. Ja hän tuli syömään vallan kädestä. En voi sille mitään, mutta minulla on aina paikka sydämmessä eläimille, erityisesti koirille ja ruokaa kerjääville sorsille =). No niin ja lokeille =D.

  
Vierasvenesataman takaa löytyy Viaporin telakka. Se on Suomen vanhin ja yksi maailman vanhimmista yhä toimivista allastelakoista. Suomenlinnan telakalla on telakoitu vuodesta -86 lähtien vanhoja suomalaisia perinnealuksia. Kiinnostuin telakasta ja löysin heidän nettisivuilta todella mielenkiintoista tietoa, käy tutustumassa Viaporin telakkan toimintaan tästä.

Kesäisin olen nähnyt monesti telakan tyhjillään, ilman vettä, mutta tällä kertaa se oli vettä täynnä. Syykin selvisi viikonlopun aikana.

Ehrensvärd-seuran ja Viaporin telakkasäätiön perustama laivaisännistö rakennutti Suomenlinnassa tykkisluupin. Hanke oli käynnistynyt jo syksyllä 2010 ja alus lasketaan tänäkesänä (2013) vesille. H-hetki oli siis käsillä!

Sieltä se komistus on tulossa! Huomaatteko, ettei montaa sunnuntaihesaria mahdu enään väliin =D. Mitähän olisi tapahtunut, jos olisi käynyt niin, ettei se olisikaan mahtunut ovesta ulos? Kumpaa olisi purettu, seinää vai laivaa =D. Tämä oli tilanne viikonlopun alkaessa.

Ja tässä tilanne sunnuntaina, melkein kokonaan ulkona. Tässä tietoa Tykkisluupista, joka on matalakulkuinen, merikelpoinen ja vahvasti aseistettu alus, jota voitiin purjehtia ja soutaa. Kahdella mastolla ja 15 airoparilla varustetun rungon pituus on 20 metriä ja leveys 4,5 metriä. Sen soutamiseen tarvittiin 60 miestä, aika monta! Lisää tietoa tästä kiinnostavasta kohteesta voit käydä lukemassa netistä tästä.

Tässä on perä vielä hallissa.

Tämä kaveri istuskeli hallin ovella, aika vekkulin näköinen. Huomaa lakatut varpaankynnet =D.

Palataan vielä hetkeksi viesvenesataman laiturille. Tässä näkymiä illan hämärtyessä lairurin päästä.

Suomenlinnan kirkontorni, joka toimii myös majakkana, on ollut minusta aina ihana kuvauskohde. Ja kyllä siitä kuvia onkin kertynyt. Ajattelin kutenkin teille vielä laittaa nämä kolme kuvaa näytille. Niissä torni esittäytyy eri vuorokauden aikana.

Kirkon torni näkyy ihanasti vierasvenesatamaan ja kaikkein tunnelmallisinta on, kun sieltä soitetaan trumpetilla iltasoitto lipunlaskun aikaan klo 21. Ihanaa kuunneltavaa! Trumpetisti soittaa eri ilmansuuntiin, jotta jokaisella on mahdollisuus kuulla se.

Aurinko laskee ja majakan valo näkyy hyvin.

Kyllä kesäillat ja ennen kaikkea aurongonlaskut meren äärellä ovat aina jotenkin lumoavia.