Juhannuksen tunnelmia ja kamera-asiaa

Kesä on lähtenyt käyntiin hyvää vauhtia ja lomakin jo pilkottaa oven takana. Aika on suorastaan lentänyt! Juhannuksena lähdimme tietysti merelle, kuinkas muutenkaan. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja ensimmäinen yö vietettiin pitkästä aikaa Stora Brändössä. Viime kaudella ei tullut käytyä siellä kertaakaan.

Heräsin aamulla varhain, sillä oli juhannuksen aaton aatto ja edessä etätyöpäivä. Mikä näissä maisemissa onkaan tehdä etätöitä. Istuskelin veneen perässä ja nautiskelin aamun rauhallisesta tunnelmasta. Hetken päästä selkäni takana kuului lokkien kovaa ääntä. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Kun käänsin selkäni, näin, että pari lokkia härkki merikotkaa, joka lensi aivan läheltä ja onnekseni istahti läheiseen puuhun. Nyt meinasi hengitys lakata! "Pysy siinä, pysy siinä... kamera... kamera..." Ryntäsin veneeseen sisälle kaivamaan kameraa esiin ja hoin mielessäni koko ajan "pysy siinä". Ihan niin kuin kotka olisi kuullut =D.

Vapisevin käsin kaivoin kameran esiin ja vaihdoin siihen objektiivin.

Sain kuin sainkin jonkinlaisen kuvan linnusta! Otetaan tähän väliin vähän kamera-asiaa. Päivitin tänä keväänä entisen minijärkkärini Canon EOS M10 uutteen malliin, Canon EOS M50. Se, mitä sain vaihdon myötä, oli tietysti uudempaa tekniikkaa, mutta ennen kaikkea kameraan etsimen ja kääntyvän takanäytön (joka kääntyy kokonaan niin, että näytön saa piiloon suojaan). Lisäksi kuvaus asentoja hallitaan perinteisesti (järkkärimäisesti) valintakiekolla, eikä takanäytöltä, kuten M10 mallissa. Tämä kamera tuntuu oikeasti mini järjestelmäkameralta. Kuvaa ottaessani pääsin testaamaan 55-200mm objektiiviä. Ylhäällä olevassa kuvassa kuvaa on cropattu melkoisesti ja silti saa jonkinlaisen tolkun linnusta. Alla alkuperäinen kuva vertailun vuoksi. Eihän tällä vielä mitään luotokuvausta kunnolla harrasteta, mutta oli tyhjää parempi =D. Canon EOS M50 on varmasti verraton kaveri reissulle mukaan, sillä se ei paina niin paljoa kuin perinteinen järjestelmäkamera.

Jatkoimme matkaa kohti varsinaista juhannuksen viettipaikkaa, joka oli tälläkin kertaa (voisi sanoa jopa perinteisesti) meidän yksi suosikkipaikka Gölisnäs. Kun saavuimme paikalla, oli laiturissa jo monta venettä. Silti oli vielä hyvin tilaa. Oli mukavaa nähdä jälleen niin monet tutut paikalla.

Juhannuksena on mukavaa katsella aina juhlalippuja. Kokkoa emme nähneet tänä vuonna, sillä juhannusaattona tuuli tosi kovasti. Vaikka kokko olisi laitettu merelle, olisi tuuli puhaltanut sieltä kipinöitä vaikka minne, joten turvallisuus ennen kaikkea. Sen sijaan saimme kuulla live musiikkia tänäkin vuonna!

Juhannus aatolle oli luvattu hieman sadetta, ja muutama pisara sitä saatiinkin. Silti sateesta ei ollut sanottavaa haittaa juhannuksena. Kävelimme ystävien kanssa Barösundin kaupalla, jonne Gölisnäsistä on matkaa 5 kilometriä. Mikä oli kävellessä kauniissa kesämaisemissa hyvässä seurassa.

Juhannukseenhan kuuluu ehdottomasti sauna. Me kävimme parikin kertaa tässä ihanassa pikku saunassa. Molemmat paikan saunat ovat aivan mahtavia, mutta me pidämme erityisesti tästä pienestä. Saunavuoroja voi varata perhesaunaan tai sitten voi käydä naisten ja miesten vuorolla. 

Olen esitellyt paikan blogissani moneen kertaan. Voit hakea siitä lisätietoa halutessasi hakukentästä. Juhannus oli jälleen yhtä mukava kuin aina ennenkin täällä. Kiitos kaikki ystävät, teidän kanssa oli jälleen ihanaa viettää keskikesän juhlaa <3!

Merellä näki jälleen vaikka mitä

Landsortin reissun jälkeen tuulet tyyntyivät ja oli aika jatkaa matkaa. Kesäloma oli ylittänyt jo puolivälin, joten oli aika lähteä nousemaan takaisin päin Tukholman saaristossa. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja merimatkan aina näimme ja koimme vaikka mitä.

Nynäshamn jäi taakse. Kirkko ja vesitorni näkyvät kauas merelle.

Merellä oli ihania pehmoisia pilviä. Rakastan pilviä, silloin kun ne eivät peitä koko taivasta ja aurinko pääsee paistamaan =D.

Jonkin matkaa ajettuamme, tuli vastaan tämä torni. Ensin se näytti kaukaa katsottuna ihan tavalliselta kivitornilta, mutta kun pääsimme lähemmäksi, huomasimme, että sen päällä oli iso ankkuri! Kippari otti kierroksen merellä, jotta sain vaihtaa kameraan toisen objektiivin (tietysti oli väärä "putki" kiinni kamerassa). Mietimme Kipparini kanssa, että miten ihmeessä ankkuri on saatu ostettua tornin päälle?

Minua jäi vaivaamaan, että mikä tämä mahtoi olla. Onneksu ystävämme internetti osasi kertoa. Kyseessä on Älvsnabben monumentet ja se sijaitsee Kapellön saarella. Sen lisäksi, että Älvsnappen on miinalaiva, se on myös suojaisa satama lähellä Kappellötä. Alueella on pitkä historia niin sodankäynnin kanssa, myös muut purjelaivat kävivät satamassa odottamassa parempaa säätä. 1630 Gustav II Adolg purjehti saksaan suuren miehistön kanssa. Useimmat Älvnappen miehistön jäsenistä näkivät Ruotsin viimeistä kertaa. Muistoksi tästä purjehduksesta on tehty tämä 11 metriä korkea monumentti.

Merimetsot ovat olleet tänäkin kesänä puheen ja jutun aiheena mm. lehdissä. Nämä linnut jakavat mielipiteet todella kahtia. Puhutaan ryöstökalastajista ja sen myötä linnut uhkaisivat ammattikalastajien elinkeinoa. Merimetso yhdyskuntien läheisyydessä puut näyttävät tältä. Melko lohduton näky, ainakin näin äkkiseltään katsottuna. Vaan eräässä luontodokumentissa kerrottiin, että kun merimetsoyhdyskunta jättää pesimäalueen, se luonto nousee entistä loistokkaampaan kukoistukseen. Näitä pesimäalueita voi bongata laivan kannelta parikin, kun menee Tukholmaan isolla laivalla. Ainut haitta, mitä minä keksin näistä linnuista on haju =D. Kuvitelkaa mätä silli ja se potenssiin kymmenen! Emme ajaneet ihan hirveän läheltä pesimäyhdyskuntaa ja silti meinasi tulla yrjö kylään =D.

Pesimäalueen lähellä näimme myös merikotkan! Merikotkia näkee nykyään merellä usein, joka on ihana asia. Kaipa se kertoo siitä, että niiden kanta on parantumassa.

Ajelimme myös Dalarön lähellä sijaitsevan Dalarö Skanssin ohi. Saaressa sijaitsee 1600-luvulta peräisin oleva linna jossa voi järjestää mm. häitä, erilaisia juhlia ja muita tapahtumia. Saari on yksityisessä omistuksessa ja siellä on myös 40 paikkainen vierasvenesatama. Saarelta on todella upeat näkymät merelle. 

Reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen saavuimme Malma Kvarnin kauniiseen ja rauhaisaan lahteen. Paikasta lisää seuraavassa postauksessa.