Iso vasikkasaari ja veneilykauden 2016 päätös

Niin tuli syksy ja kauden 2016 viimeinen veneilyviikonloppu. Ensin oli ajatus mennä meidän oman veneseuran omaan saareen, mutta jälleen oli käsillä erittäin tuulinen viikonloppu. Ainut tuulensuunta joka käy meidän venekerhon saaren satamaan (ja moneen muuhun) oli juuri tämä tuuli. Niinpä paikaksi valikoitui tuulen vuoksi Iso Vasikkasaari Espoosta. Sikäli kiva, että olemme käyneet siellä monta kertaa, mutta emme ole olleet koskaan siellä yötä. Nyt tuli kokeiltua sekin.

Lauantai oli tuulesta huolimatta kaunis päivä. Ja kun olimme tuulen suojassa, oli välillä suorastaan lämmintä. Iso Vasikkasaari on todella monipuolinen saari. Kesällä tämä on ihan oikea kesänviettoparatiisi. Saarella on hyvä ravintola, jos ei halua ottaa omia eväitä mukaan. Isoon Vasikkasaareen pääsee yhteysaluksilla, joten myös tämä saari on kaikkien saatavilla. Omalla veneellä saareen saapuville on tarjolla erittäin siisti ja hyväkuntoinen laituri.

 Laiturin läheisyydessä on katettu grillikatos ja sen vieressä siistit vesivessat ja suihkut! Siis ihan luksista. Näiden rakennusten väliin jäi puuliiteri, jossa oli puut laitettu kauniisti riviin esille. 

Auringon valosta näki, että syksy oli jo käsillä (huomasi sen toki muustakin =D). Valo oli jotenkin tosi keltaista ja aurinko paistoi matalalta. Vuodenajan vaihteluissa on se mukava puoli, että siitä saa kaikkea hanaa irti esimerkiksi luonnossa.

Joutsenet lähtivät lentoon.

Oli jännittävää ajatella, että tämä oli kauden viimeinen reissu ja juuri sillä kerralla tuli joutsen perhe veneen viereen kyselemään, että olisiko heille antaa jotain herkkua. Yleensä ne on sorsia jotka norkoilee veneiden välissä. Olen veneillyt Kipparini kanssa 16 kesää ja tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun joutsenet tulivat veneen viereen. Ihan vähän piti vanhemman sähistä, mutta silti halusi tuoda lapsosensa näytille =D.

Iso Vasikkasaari on paikka, josta jokainen löytää mieleisensä paikan. Saaressa on lintutorni, josta voi tähystellä merelle. Keskellä saarta on lapsille leikkikenttä ja suuri nurmikenttä, jossa voi pelata vaikka mitä pelejä. Luontoihminen löytää saarelta vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa.

Puuliitereitä ja grillauspaikkoja on saarella useampia. Ruuhkaisempaankin aikaan mahtuu moni lämmittämään eväitään. Pistin merkille, että saaressa ei juurikaan ole tehty ilkivaltaa tai sitten sen jäljet on korjattu pois, sillä paikat olivat siistit ja ehjät.

Saaren uimarannalla oli tähän aikaan vuodesta hiljaista. Myös vesi oli (ja on edelleen) tosi alhaalla, joten jos olisi halunnut uimaan, olisi pitänyt kahlata pitkälle.

Kävelimme ystäväni Ellin kanssa saarella mukanamme heidän Pikkukippari. Ihastelimme syksyn värejä ja istahdimme välillä nauttimaan lämmittävistä auringon säteistä. Kun meri pauhaa, aurinko lämmittää ja hyvä ystävä on lähellä, ei siinä sanoja tarvita. Voi vain olla ja nauttia.

Vaikka oli käsillä viimeinen veneilyviikonloppu, en ennättänyt sitä juurikaan surra, sillä samassa saaressa oli monia ihania veneilyn ystäviä, joiden kanssa saimme viettää viihdyttäviä hetkiä yhdessä.

Viime viikonloppuna uurastimme kesäkotimme kimpussa. Tyhjensimme tavarat tavarat kaapeista ja kaiken maailman koloista. Ihan joka kerta sitä ihmettelee, että miten ihmeessä vene imaisee sisuksiinsa näin valtavan määrän tavaraa. Ja kuvassa on siis vain murto-osa =D. Ja kuten kuvasta käy ilmi, on Ikean kassi taivaan lahja veneilijälle. Tyhjentämisen jälkeen oli edessä ankara puunaus.

Lauantaina iltapäivällä luottonostajamme saapui satamaan. Olimme ajaneet Kipparini kanssa nostolaituriin hieman aikaisemmin. Vesi oli niin alhaalla, että sain ihan tuumia miten pääsen nousemaan laiturille. Tikapuita ei tullut mukaan! Niin oli kauden viimeinen jännitysmomentti edessä. Vaan meidän luottonostajamme suoritti veneen noston jälleen rauhallisesti ja vankalla ammattitaidolla. Joka kerta sitä kyllä meinaa jäädä sydämen lyöntejä väliin, kun katsoo veneen keinumista ilmassa.

Siihen se asettui kesäkotimme ansaitulle talvilevolle. Olimme Kipparini kanssa ahkeria ja saimme peiteltyä sen myös sunnuntaina. Kausi oli siis sanan varsinaisessa mielessä "paketissa". Mieli on haikea, mutta samalla kiitollinen. Saimme olla vesillä tasan puolivuotta. Näimme kauden aikana monia uusia upeita paikkoja, unohtamatta ihania tuttuja paikkoja joissa vaan on aina yhtä mukava vierailla. Saimme viettää aikaa merellä upeiden ystäviemme kanssa ja tutustuimme moniin uusiin veneilijöihin. Kesäkotimme vei meitä turvallisesti, emme joutuneet tällä kaudella kertaakaan sellaiseen keliin, että minun olisi tarvinnut vannoa lopettavani veneilyn (olen tehnyt sen kolme kertaa 16 vuoden aikana). Kesä oli upea, tekniikka pelasi loistavasti. Kaikki kaudet ovat olleet omalta osaltaan upeita, mutta tämä oli minusta ehkä kaikkein paras! Koimme merimatkoja kaiken kaikkiaan 1134 merimailia, se oli meidän ennätys. Tästä alkaa armoton seuraavan kauden suunnittelu. Kiitos teille kaikille lukijoille, että olette jaksaneet "veneillä" meidän mukana. Tästä eteenpäin blogin aiheet ovat hieman enemmän "maallisia" puolen vuoden ajan =D.

Veneilykausi 2014 päättyi

Eilen lauantaina oli tämän kauden viimeisen venematkan aika ja tämä matka ei ollut pitkä. Omasta laiturista nostolaituriin. Saavuimme satamaan heti aamusta. Meillä oli onnea, sittä toisin kuin tänään, tuulee ja vettä tulee kuin Esteristä, oli eilinen päivä tyyni ja aurinkoinen. Arvatkaappa tekikö mieli perua koko nosto ja lähteä saareen paistamaan makkaraa? Vaan totta sekin, että nostohommat on mukavampi tehdä tyynellä ja auringonpaisteella kuin tullessa ja vesisateessa.

Yöllä oltiin käyty pakkasen puolella reilusti ja sen näki heti kun saavuimme laiturille. Kippari oli ollut väijyvuorossa satamassa edellisenä yönä, joten hän osasi kertoa pakkasen kehittymisen tunti tunnilta =).

Siellä meidän kesäkoti odotteli puhtaana. Olimme tyhjentäneet tavarat edellisellä viikolla, täyttäneet polttoainetankin ja puhdistaneet septin. Imurointi ja kunnollinen siivous on hyvä tehdä myös syksyllä, silloin ei home iske talven mittaan. Vallankin pentteri, jossa on valmistettu ruokaa, on syytä pyyhkiä hyvin.

Veneen kannella oli myös kunnolla huuraa, joten ensimmäisenä harja kouraan ja lakaisemaan. Minun tehtäväni on hoidella köydet, joten mielelläni harjasin kannen kunnolla, etten vain liukastuisi ja tippuisi mereen. Merivesi oli kuusi asteista, joten meressä olisi saanut kylmän kylvyn =D. Harjauksen jälkeen oltiin valmiit irroittelemaan köydet ja siirtymään nostolaituriin odottelemaan nostoa. Voi haikeus, viimeinen merimatka olisi edessä ja sekin tosi lyhyt.

Valmiina nostoon. Onneksi ei ollut ihan hirmuista hulabaloota heti aamusta, saimme rauhassa odotella nostoautoa. Välillä satamissa nostavat yhtä aikaa jopa kolmella autolla. Voin kertoa, että silloin käy melkoinen hulina.

Nostoa odotellessa minulla oli aikaa heilua kameran kanssa. Siellä se venepaikka nyt on tyhjillään. Ensi keväänä päästään jälleen palamaan. Ilma oli kyllä ihan loistava. Pakkasen jäljiltä aurinko lämmitti ihanasti.

Vielä olivat vesillä. Meidän veneseurassa on todella aktiivista juniori- ja kilpailutoimintaa. Jotta pärjää kisoissa, tulee toki harjoitella viimeiseen asti =).

Merivesi näyttää jälleen siniseltä ja ruska on parhaimmillaan.

Pian kuului auton ääni ja tuttu luottonostajamme saapui paikalle. Liinat veneen alle ja niin lähti meidän kesäkoti ilmaan. Tämä jännittää kyllä joka kerta ihan valtavasti.

Kyydissä!

Ja pienen matkan jälkeen nosto pukkien päälle.

Tässä meidän kesäkoti seisoo koko talven. Seuraavaksi oli vuorossa pohjan pesu. Kun pohjan pesee hyvin heti noston jälkeen, pääsee keväällä helpommalla. Vielä moottorin huolto ja sen jälkeen huppu päälle ja talvi saa tulla. Uuden kauden odotus alkaa.

Hommien välissä istahdimme kipparini kanssa nauttimaan auringosta ja välipalasta. Ei kyllä olisi millään malttanut lähteä kotiin, niin upeaa oli katsella sataman touhuja ja ruskaa.

Veneilykausi 2014 on nyt virallisesti ohi. Tämä kausi oli monella tapaa menestyksekäs. Ensinnäkin se oli meidän venekunnan veneilyhistorian pisin, yli puolivuotta. Laskimme veneen 12.4. ja nostimme 18.10. Bongasimme kahdeksan majakkaa, joka oli ennätys sekin. Näimme monia uusia upeita paikkoja, tapasimme ihania uusia ystäviä, tekniikka toimi ja matkat olivat turvallisia. Rantautumiset onnistuvat hyvin josta kiitos Kipparille, hän osaa käsitellä venettämme todella hyvin. Pisin yhtenäinen legi ilman pysähdystä oli 62,9 merimailia ja pisin yhden päivän aikana taitettu matka oli 83,4 merimailia sisältäen yhden pysähdyksen tankkaamaan. Kauden aikana olimme merellä yhteensä 901,26 merimailia (yksi merimaili on 1 852 metriä). Paljon on talven varalle muistoja ja valokuvia joiden avulla jaksamme odottaa seuraavan kauden alkua. Ja seuraavan kauden suunnitteluhan on jo kipparilla käynissä =D. Kiitos kesästä 2014!

Season is ower

Niin se kesä vierähti nopeasti ohi ja tuli aika nostaa vene ansaitulle talvilevolle. Mieli on hakea mutta onnellinen, sillä mennyt kesä oli mitä mainioin veneilykesä! Kiitollisena voimme muistella talven pimeinä päivänä sitä valtaisaa auringon määrää, mistä saimme tänäkesänä nauttia. Ja onhan minulla roppa kaupalla (joku voisi sanoa, että suorastaan liikaa) valokivia, joista fiilistellä ja muistella kesän retkiä ja upeita hetkiä =D.

Nostopäivä oli niin kaunis ja tyyni, joten kävi mielessä, että perutaan koko nosto ja lähdetään merelle! Totuuden nimessä, näitä nostohommiakin on mukavampi tehdä kauniilla säällä. Septi on tyhjennetty sekä pesty ja tankki täytetty. Nyt vain odotellaan nostoauton saapumista.

Siellä se ammottaa oma laituripaikka tyhjillään (sniif)...

Ystävämme tulivat myös avuksi nostopuuhiin. Heidän kanssa oli mukavaa rupatella ja odotella nostoautoa. Istahdimme rantaan paistattelemaan päivää ja kas nämä joutsenet bongasivat meidän herkkujen toivossa!

Vauhti vain kiihtyy =D.

Kyllä harmitti kun ei ollut mitään antaa toisille. Merellä joutsenet eivät ole ihan näin rohkeita. Nämä olivat selvästi tottuneet ihmisiin ja tottuneet myös siihen, että heiltä yleensä jotain saa =D. Aikansa pyörittyään ympärillämme totesivat tehneensä hukkareissun.

Meidän luottonostajamme saapuu auton kanssa paikalle ja homma käynnistyy. Liinat asetetaan tarkasti paikalle, jotta vene ei keikkaa nostettaessa.

Valmiina matkaan... jota siis oli edessä vaivaiset 50 metriä =D. Matka taitettiin ihan vain peruuttamalla oikealle kohdalle.

Pukit odottivat valmiina paikoillaan. Nyt vain vene niiden päälle. Tämä näyttää aina yhtä hurjalta, mutta taitava ammattilainen sen osaa. Meidän luottonostaja on vielä sellainen todella rauhallinen, mutta silti homma tulee hoidettua nopeasti. Hätäilemällä ei saada aikaan kuin vesipäisiä lapsia, sanoo vanha kansakin (hieman siistitty versio varsinaisesta sananparresta =D).

Viimehetken säädöt, ennenkuin liinat irroitetaan ja vene asettuu lepäämään pukkien päälle.

Kaikki sujui hyvin tälläkin kerralla ja päästiin pohjanpesu hommiin. Ystäväpeheemme lapsista vanhin oli ahkerasti työssä mukana. Kiitos Leevi avustasi!

Myös ruusupuska sai hieman vettä =D.

Nyt on vene huollettu, pesty ja tavarat tyhjennetty ja siellä se talvehtii pressun alla rannassa. Tästä alkaa täysillä uuden kauden suunnittelu. Teen talven mittaan muistiinpanoja ja kirjoitan ylös vinkkejä ja paikkoja, joissa muut ovat käyneet. Idoita saa hyvin mm. muista blogeista. Merelliset postaukset jäävät talven aikana vähemmälle. Tosin saatan ihan ankeimpina päivinä penkoa kesäkuvia ja laittaa niitä piristämään pimeitä hetkiä =D.