Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iso Vasikkasaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iso Vasikkasaari. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. lokakuuta 2016

Iso vasikkasaari ja veneilykauden 2016 päätös

Niin tuli syksy ja kauden 2016 viimeinen veneilyviikonloppu. Ensin oli ajatus mennä meidän oman veneseuran omaan saareen, mutta jälleen oli käsillä erittäin tuulinen viikonloppu. Ainut tuulensuunta joka käy meidän venekerhon saaren satamaan (ja moneen muuhun) oli juuri tämä tuuli. Niinpä paikaksi valikoitui tuulen vuoksi Iso Vasikkasaari Espoosta. Sikäli kiva, että olemme käyneet siellä monta kertaa, mutta emme ole olleet koskaan siellä yötä. Nyt tuli kokeiltua sekin.




Lauantai oli tuulesta huolimatta kaunis päivä. Ja kun olimme tuulen suojassa, oli välillä suorastaan lämmintä. Iso Vasikkasaari on todella monipuolinen saari. Kesällä tämä on ihan oikea kesänviettoparatiisi. Saarella on hyvä ravintola, jos ei halua ottaa omia eväitä mukaan. Isoon Vasikkasaareen pääsee yhteysaluksilla, joten myös tämä saari on kaikkien saatavilla. Omalla veneellä saareen saapuville on tarjolla erittäin siisti ja hyväkuntoinen laituri.




 Laiturin läheisyydessä on katettu grillikatos ja sen vieressä siistit vesivessat ja suihkut! Siis ihan luksista. Näiden rakennusten väliin jäi puuliiteri, jossa oli puut laitettu kauniisti riviin esille. 






Auringon valosta näki, että syksy oli jo käsillä (huomasi sen toki muustakin =D). Valo oli jotenkin tosi keltaista ja aurinko paistoi matalalta. Vuodenajan vaihteluissa on se mukava puoli, että siitä saa kaikkea hanaa irti esimerkiksi luonnossa.




Joutsenet lähtivät lentoon.


Oli jännittävää ajatella, että tämä oli kauden viimeinen reissu ja juuri sillä kerralla tuli joutsen perhe veneen viereen kyselemään, että olisiko heille antaa jotain herkkua. Yleensä ne on sorsia jotka norkoilee veneiden välissä. Olen veneillyt Kipparini kanssa 16 kesää ja tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun joutsenet tulivat veneen viereen. Ihan vähän piti vanhemman sähistä, mutta silti halusi tuoda lapsosensa näytille =D.


Iso Vasikkasaari on paikka, josta jokainen löytää mieleisensä paikan. Saaressa on lintutorni, josta voi tähystellä merelle. Keskellä saarta on lapsille leikkikenttä ja suuri nurmikenttä, jossa voi pelata vaikka mitä pelejä. Luontoihminen löytää saarelta vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa.




Puuliitereitä ja grillauspaikkoja on saarella useampia. Ruuhkaisempaankin aikaan mahtuu moni lämmittämään eväitään. Pistin merkille, että saaressa ei juurikaan ole tehty ilkivaltaa tai sitten sen jäljet on korjattu pois, sillä paikat olivat siistit ja ehjät.






Saaren uimarannalla oli tähän aikaan vuodesta hiljaista. Myös vesi oli (ja on edelleen) tosi alhaalla, joten jos olisi halunnut uimaan, olisi pitänyt kahlata pitkälle.


Kävelimme ystäväni Ellin kanssa saarella mukanamme heidän Pikkukippari. Ihastelimme syksyn värejä ja istahdimme välillä nauttimaan lämmittävistä auringon säteistä. Kun meri pauhaa, aurinko lämmittää ja hyvä ystävä on lähellä, ei siinä sanoja tarvita. Voi vain olla ja nauttia.






Vaikka oli käsillä viimeinen veneilyviikonloppu, en ennättänyt sitä juurikaan surra, sillä samassa saaressa oli monia ihania veneilyn ystäviä, joiden kanssa saimme viettää viihdyttäviä hetkiä yhdessä.


Viime viikonloppuna uurastimme kesäkotimme kimpussa. Tyhjensimme tavarat tavarat kaapeista ja kaiken maailman koloista. Ihan joka kerta sitä ihmettelee, että miten ihmeessä vene imaisee sisuksiinsa näin valtavan määrän tavaraa. Ja kuvassa on siis vain murto-osa =D. Ja kuten kuvasta käy ilmi, on Ikean kassi taivaan lahja veneilijälle. Tyhjentämisen jälkeen oli edessä ankara puunaus.


Lauantaina iltapäivällä luottonostajamme saapui satamaan. Olimme ajaneet Kipparini kanssa nostolaituriin hieman aikaisemmin. Vesi oli niin alhaalla, että sain ihan tuumia miten pääsen nousemaan laiturille. Tikapuita ei tullut mukaan! Niin oli kauden viimeinen jännitysmomentti edessä. Vaan meidän luottonostajamme suoritti veneen noston jälleen rauhallisesti ja vankalla ammattitaidolla. Joka kerta sitä kyllä meinaa jäädä sydämen lyöntejä väliin, kun katsoo veneen keinumista ilmassa.






Siihen se asettui kesäkotimme ansaitulle talvilevolle. Olimme Kipparini kanssa ahkeria ja saimme peiteltyä sen myös sunnuntaina. Kausi oli siis sanan varsinaisessa mielessä "paketissa". Mieli on haikea, mutta samalla kiitollinen. Saimme olla vesillä tasan puolivuotta. Näimme kauden aikana monia uusia upeita paikkoja, unohtamatta ihania tuttuja paikkoja joissa vaan on aina yhtä mukava vierailla. Saimme viettää aikaa merellä upeiden ystäviemme kanssa ja tutustuimme moniin uusiin veneilijöihin. Kesäkotimme vei meitä turvallisesti, emme joutuneet tällä kaudella kertaakaan sellaiseen keliin, että minun olisi tarvinnut vannoa lopettavani veneilyn (olen tehnyt sen kolme kertaa 16 vuoden aikana). Kesä oli upea, tekniikka pelasi loistavasti. Kaikki kaudet ovat olleet omalta osaltaan upeita, mutta tämä oli minusta ehkä kaikkein paras! Koimme merimatkoja kaiken kaikkiaan 1134 merimailia, se oli meidän ennätys. Tästä alkaa armoton seuraavan kauden suunnittelu. Kiitos teille kaikille lukijoille, että olette jaksaneet "veneillä" meidän mukana. Tästä eteenpäin blogin aiheet ovat hieman enemmän "maallisia" puolen vuoden ajan =D.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ison Vasikkasaaren luontoa

Isossa Vasikkasaaressa sijaitsee näköalatorni melkolailla keskellä saarta.Tornille löytyy opasteet ja sinne kulkee helppokulkuinen polku. Kannattaa käydä tutustumassa.




Kiipesimme torniin ihailemaan maisemia. Puut ovat kasvaneet niin pitkiksi, että on jopa siinä ja siinä, ovatko ne näköalan tiellä. Torniin pitäisi kasvattaa toinen kerros =D.


Tässä näkymä Espoon Keilasatamaan.




Tulosa hyvä käpyvuosi. Vanha kansa osasi tästäkin aikanaan jotain ennustaa, vaan en kyllä kuolemaksenikaan muista, mitä tämä nyt sitten ennisti =D.


Tässä puolestaan näkymää Espoon Haukilahden rantuville.



Finlandia lähti kohti Tallinnaa.


Aikamme ihailtuamme maisemia, laskeuduimme alas tornista. Saarelta löytyi paljon ihania kukkia kuvattavaksi.




Tässä keltakurjenmiekkoja.






Tälle kauniille kasville en heti tiennyt nimeä. Laitoin kuvan facebookiin luonnonkukka kuvaajien ryhmään ja avot, heti tuli nimi tietoon, ruohokanukka, ainut mustakukkaisemme.




Sen sijaan tälle kukalle en tiedä nimeä. Jos joku teistä tietää, otan tiedon ilolla vastaan.




Tämä on tuttu kasvi jo lapsuuden ajoilta, hiirenvirna.




Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta... voi miten sitä jännityksellä tuli revittyä nuorenatyttönä kukan terälehtiä päivänkakkarasta.


Saaristosta tuttua ruohosipulia. Tätä löytyy kaikkialta.




Päivä oli aurinkoinen ja samaan aikaan pilvinen. Tänä kesänä olen jotenkin viehättynyt erityisen paljon pilvistä ja ennen kaikkea siitä, miten ne saisi kuviin mukaan. Näyttämään yhtä muhkelta kuin mitä ovat taivaalla.




Tämä kaunis tuoli lobelian kera löytyi saaristovenelaiturin läheltä. Kaunis asetelma!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Iso Vasikkasaari

On mennyt pari kesää, ettei ole tullut käytyä Isossa Vasikkasaaressa kertaakaan. Se on jotenkin "liian lähellä". Tänä kesänä puolestaan ollaan käyty siellä jo kolme kertaa! Saari itsessään on ihan mahdottoman mukava paikka viettää kesäisiä päiviä.




Vierasvenesatama on iso ja hieno. Leveä laituri hohtaa uutuuttaan ja poijut ovat ehjät. Maisema on kaunis.


Nämä kuvat on otettu toukokuulla, jolloin aurinko paistoi suorastaan helteisesti. Satamaan ei käynyt lainkaan tuuli, joten pääsimme jopa ottamaan aurinkoa. Rakastan meidän veneessä sitä, että kun perässä olevan kuomun laskee alas, saa olla kokonaan auringossa.






Aivan vierasvenesataman tuntumassa on katettu grillikatos. Eli ei haittaa vaikka vettä sataisin, siellä saa kuivana grillailla herkkuja.


Vierestä löytyy puita liiteristä. Pitkin saarta löytyy monia katettuja grillauspaikkoja, joten jokainen pääsee istahtamaan herkkujen ja nuotion äärelle.


Samoin saarella on monia kunnon vessoja. Myös liikuntaesteiset on otetty hyvin huomioon.


Ja sitten sitä luksusta. Vierasvenesataman tuntumasta löytyy wc tilojoen lisäksi siistit suihkut! Voisi sanoa, että satamassa ovat palvelu kohdillaan. Sähköä ei ole saatavana laiturilla.




Saaren luonto on vertaansa vailla. Keskemmältä saarta löytyy laaja nurmialue, jossa on mukava pelailla pelejä tai vaikka vain löhötä ystävien kesken auringossa hyvien retkieväiden kera.


Saaresta löytyy ravintola Gula Villa. Kaunis keltainen rakennus on rakennettu 1800-1900 luvun vaihteessa. Ravintolatoiminnan lisäksi paikassa voi järjestää myös yksityistilaisuuksia. 




Saarella on ravintolan asiakkaille aivan oma laituri, joten tänne voi pistäytyä syömään ja ihailemaan maisemia vaikkapa meripäivän jälkeen tai sen lomassa. Ravintolasta, sen toiminnasta ja aukioloajoista voit lukea lisää täältä.




Saarelta löytyy myös uimaranta.






Ja sitten niitä hyviä uutisia jälleen! Ei tarvitse omistaa omaa venettä, eikä pyytää kyytiä kaverilta päästäkseen nauttimaan tästä ihanasta paikasta. Jokaisella on mahdollisuus tulla saaristoveneellä muutamalla eurolla. Saaristoveneiden satamat, hinnat ja aikataulut voit katsoa täältä. 


Täällä jo odotellaan kyytiä.






Jälleen on laituri tyhjä =D.


Saaren yksityisellä puolella (joka on pieni osa saarta ja hyvin, merkitty, joten et eksy sinne vahingossa) sijaitsee Poseidonin temppeliä jäljittelevä huvimaja. Se on kaunis ja hieman erikoisempi rakennus näille leveysasteille.


Vielä on kesää jäljellä. Tai tarkemmin sanottuna se on vasta alussa, joten vielä ehditte hyvin nauttimaan tästä saariston ihanuudesta. Ei muuta kuin eväät kassiin, ystävät mukaan ja ehkä joku peli ja matkaan =).