Lintujärvi

Vaikka en olekkaan omasta mielestäni lintukuvaaja, halusin silti lähteä testaamaan uutta putkeani Suomenojan Lintujärvelle. Paikka on ihan uskomaton. Sieltä löytää joka kevät jopa hieman harvinaisempia lajeja. Alue ei ole mikään suuren suuri, mutta nähtävää on sitäkin enemmän. Myös perheen pienimmät jaksaa hyvin kävellä alueen ympäri.

Tässä näitä lintukuvia nyt sitten tulee =D.

Aloitetaan ihan perinteisellä sinisorsalla jota myös heinäsorsaksi kutsutaan. Tämä uros poseerasi minulle mielellään =). Kun taas naaraspuolinen lajin edustaja oli hieman ujommalla tuulella.

"Apua, unohdin laittaa tukkani aamulla, minua et kyllä kuvaa, ellei tukka ole hyvin!"

Seuraavaksi esittelyssä urospuolinen telkkä. Alla kyhmyjoutsen. Joutsenista en kyllä koskaan erota sukupuolta toisistaan.

Seuraavana nokikana. Näitä olen nähnyt tänäkeväänä jo merelläkin monta kertaan. Pesimispuuhat olivat jo kovasti vauhdissa. Alla nokikana pesällä, jonka he tekevät tyypillisesti vesikasvien oksista.

Sitten seuraavaksi laji, jonka näin elämäni ensimmäisen kerran, tukkasotka. Eikö olekkin hauska töyhtö uroksella =). Tässä saman lajin molemmat edustajat uiskentelevat peräkanaa.

Näitä lintujärveltä löytyy eniten, naurulokkeja. Nämä ovat myös kaikkein äänekkäämpiä. Tässä on pieni iltapäivän palaveri menossa, vaihdetaan kuulumisia.

Nämä kaksi ovat harmaasorsia. Harmaasorsan voi helposti sekoittaa sinisorsa naaraaseen, mutta kyllä niistä eroavaisuuksia löytyy. Linnut ovat niin harmaita, että maastoutuvat hyvin maisemaan, hyvä kun erottuvat kuvasta ylipäätään =D.

Tämä laji kruunasi päiväni, lapasorsa =D! Katsokaa tuota nokkaa, minulle tulee siitä mieleen väistämättä kenkälusikka! Jos lintu näyttääkin nokkansa kanssa hieman koomiselta, on sillä todella kaunis väritys. Yllä lajin urospuolinen edustaja ja alla naaras, joka on komea hänkin.

Paikalla oli myös liejukana. Liejukana on sukua nokikanalle, mutta on sukulaistaan pienempi. Suomenojan lintujärvellä pesii reilut kolmisenkymmentä paria, joka on koko suomen liejukanoista kolmasosa. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi! Tämä tuttavuus on siis melko harvinainen.

Punasotka uiskenteli niin kaukana, että uudesta hienosta putkestani huolimatta en saanut hänestä tämän parempaa kuvaa. Olen joutunut kroppaamaan kuvaa melkoisesti. Tässä koiraspuolinen edustaja.

Sitten viimeinen laji, mustakurkku-uikku. Mielestäni näin tämäkin lakin ensimmäistä kertaa, todella kaunis lintu.

"Nyt oot ottanut tarpeeksi monta kuvaa, heippa!"

Alue on kauniina kesäpäivänä todella mukava retkikohde. Paikalla on myös kaksi lintutornia, joista pääsee lintuja tähyilemään. Aurinkoisena päivänä paikalla lenteee myös runsaasti perhosia. Läheltä löytyy ravitalli, joten joskus paikalta voi bongata lintujen lisäksi myös hevosia =). Alueella on parkkipaikka, joten myös omalla autolla on helppo tulla. Bussipysäkki puolestaan löytyy järven molemmilta puolilta, joten julkisillakin pääsee.

Suomenojan lintujärven alueesta voit lukea lisää netistä täältä. Itse ilahduin, kun huomasin, että olin onnistunut kuvaamaan siellä luetellut vesilinnut kaikki! Harjoitusta lintukuvaaminen vaatii vielä paljon, jos meinaa joskus onnistua kunnolla. Ai niin, minähän en ole lintukuvaaja =D.

My new baby!

Te, ketkä seuraatte minua Instagramissa, olettekin jo saaneet vihiä siitä, mitä lomallani pääsiäisen jälkeen tapahtui. Kotka merellä oli jäänyt hampaankoloon, tai tarkemmin sanottuna se, etten saanut siitä otettua tolkullista kuvaa. Minähän en ole mikään lintukuvaja (niin olen itselleni todistellut), mutta saan hyvin usein itseni kiinni siitä, että yritän ottaa kuvaa linnuista. Niitä kun merellä riittää =). Niinpä päätin hankkia paremman putken.

Lähdimme perjantaina pääsisäisen jälkeen Kipparini kanssa Rajala Pro Shoppiin, sinne ainoaan oikeaan kamerakauppaan. Saimme myyjän ja niin alkoi armoton testaus. Kuvasin putkella ja omalla kameralla ja vertailin sitä jo omistamiini putkiin. 

Hetken testailtuani ja hintoja tiedusteltuani alkoi myös uusi kamera poltella. Olin haaveillut jo vuoden päivät Canon EOS 6D:stä, mutta myyjäpä olikin sitä mieltä, että se ei olisi minun kamera. Mitä ihmettä, miksi ei olisi? Olin kertonut hänelle kuvaavani paljon luonnossa ja liikkuvia kohteita. Ja ellei kohde liiku niin minä liikun (veneessä). Myyjä kertoi, että Canonilta oli tullut uusi malli EOS 70D joka olisi kuulema juuri kamera minun tarpeisiini. Nyt oli paha paikka. Olet ollut vuoden varma siitä, mitä haluat ja sitten tulee asiantunteva myyjä ja kumoaa kaiken, miten tässä näin kävi? Asiaa piti pohtia (ja googlata) hetken, joten kävimme Kipparini kanssa välillä syömässä ja puntaroimassa vaihtoehtoja.

Niin siinä sitten kävi, että lähdin ostamaan tätä objektiivia ja tulin kaupasta ulos sekä objektiivin että uuden kameran kanssa, Canon EOS 70D enkä ole valintaani katunut! Kamerata löytyy kaikki samat herkut, kuin on 6Dssä, paitsi että se on kroppikenno, kun 6D olisi ollut täyskenno. Lisäksi 70D:ssä on kääntyvä näyttö, joka auttaa haastavimmissa kuvakulmissa. Lisäksi näyttö ei naarmuunnu, kun sen voi kääntää toisin päin. Jälleen tuli todestettua se, mitä tekee ammattilainen myyjä. Hän uskaltaa olla asiakkaan kanssa eri mieltä ja suositella juuri asiakkaan tarpeisiin sopivaa tuotetta. Kiitos Slava, teit hyvää työtä!

Ostamani objektiivi on Canon EF 100-400 f/4.5-5.6 L IS USM. Harkitsin sen perään vielä 1.4 telejatketta, mutta jätin sen vielä ostamatta. Haluan tutkia ensin, että vähentääkö telejatke niin paljon putken valovoimaa, että automaattitarkennus kärsii liikaa. Tästä jos osaa joku kertoa kokemuksia, otan vinkit ilolla vastaan.

Tässä putki koko komeudessaan =D. Painoa sillä jo alkaa olla, ja varsinkin jos roikuttaa kaulassa. Ostin taannoin kameraan tällaisen BlacRapid Sport2 hihnan, jolla saan kameran olkapäälle. Silloin tämä yhdistelmä ei juurikaan paina liikaa. Ainut mitä pitää varoa on, ettei kolauttele siltojen pieliin eikä kiviin. Objektiivin saa lukittua kuljetuksen ajaksi, jolloin se ei valu vahingossa alaspäin.

Tarvitseeko erikseen mainita, että maltoin tuskin nukkua ensimmäisenä yönä kun uusi kamerani ja putki olivat kotiutuneet kanssani? Olin niin täpinöissäni. Nyt ei enään ole onnistuminen kalustosta kiinni, vaan ihan itse kuvaajasta. Saa mennä jokaisen huonon kuvan jälkeen peilin eteen ja puhutella itseään =D. Oikeasti, paljon on vielä opittavaa, mutta se tästä kuvausharrastuksesta tekeekin niin kiehtovan. Niin ja minä kun en ole lintukuvaaja =D.

Rövaren

Toisena pääsiäispäivänä oli kotimatkan aika. Vaikka meillä Kipparin kanssa loma jatkuikin, oli juniorilla koulua tiedossa. Lähdimme ajelemaan jo aamupäivästä kotiin. Sää oli suorastaan kesäinen, Lahden kohdalla oli jopa kaksikymmentä astetta lämmintä. Siitä se ajatus sitten lähti, menisimme laittamaan ruokaa saareen. Soitto vielä ystäville ja treffit oli sovittu.

Ystävämme olivat jo rantautuneet perille kun saavuimme saareen. Kiinnitimme veneemme heidän veneen kylkeen. Olimme kiinnittyneet saaristovene laituriin. Näin ei sitten saa tehdä sesonkina, sillä ko. laituriin on kiinnittyminen kielletty. Teimme tällä kerralla poikkeuksen, sillä oli menossa vielä huhtikuu eivätkä saaristoveneet vielä liikennöinneet.

Perille saavuttuamme saimme kuulla, että isokoskelo oli tehnyt pesän saaren puuliiterin alle. Voi pientä, ei taida olla pesimisrauhaa, kun sesonki oikein alkaa. Siellä se istui sinnikkäästi munia hautoen.

Tulet oli jo valmiina, joten odottelimme hiilloksen valmistumista, jotta päästään laittamaan ruokaa.

Jätimme ystäväni Ellin kanssa kipparit vahtimaan tulta ja lähdimme vaeltelemaan kameran kanssa pitkin saarta. Juniorit leikkivät rannalla ja piirsivät tämän ihanan sydämmen rantahietokkoon.

Rövaren saaren pinta-ala on noin yhdeksän hehtaaria. Saarella on korkea kallio ja sieltä on todella upeat näkymät merelle. Saari kuuluu Espoon ulkoilusaariin ja siellä on mahdollisuus myös telttailla. Ja jälleen se hyvä uutinen, ei tarvitse omistaa omaa venettä, jotta pääsisi saarelle. Saaristoliikenne liikennöi myös tänne Rövaren saarelle (siksi se päälaituri pitää pitää vapaana). Pääset tutustumaan saaristoliikenteeseen ja sen aikatauluihin täältä.

Saari on aivan ihana ja kaunis. Omalla veneellä on mahdollista kiinnittyä kallioiden reunalle (sieltä löytyy kiinnityslenkkejä).

Saarelta löytyy myös metsää ja mäntykangasta, puolukka ja mustikka maastoa.

Hiillos nuotiolla tuli valmiiksi ja söimme maittavan päivällisen hyvässä seurassa ja todella kauniissa maisemissa ja säässä. Ei oli voinut kuvitellakkaan, että elettiin huhtikuuta.

Ruokailun jälkeen pakattiin kamat kasaan, roskat roskiin ja siirryimme veneelle. Siellä ne kesäkodit odottivat nätisti rivissä sulassa sovussa.

Ystäväperheen pikkukipparilla oli myös aivan oma vene mukana. Se oli asianmukaisesti kiinnitetty pieneen mäntyyn, ettei vaan lähde itsekseen seilailemaan merelle =D.

Pikkukipparin pikkuvene pakattiin myös mukaan ja matka kohti kotisatamaa alkoi. Paikka on todella kiva, joten voin lämpimästi suositella siellä vierailua, joko omalla veneellä tai sitten saaristoveneellä.

Sammakko kohmeessa

Keski-Suomessa lähdimme maittavan pääsiäispäivällisen jälkeen kävelemään. Ehdotin,että menisimme yhdessä kuvaamaan näsiää (josta postaus täällä), joka kukkisi lähistöllä tien poskessa. Matkalla näsiän luokse löysimme tieltä sammakon.

Siellä se oli tienposkessa littanana ja piteli korvistaan. Ihan kuin olisi ollut liikaa melua ympärillä ja se oli käynyt sammakon hermoille =).

Ensin luulimme, että se olisi jäänyt auton alle. Mutta ei onneksi, sammakko taisi vain olla kohmeessa. Kipparini otti sen käteen ja lämmitti vähän aikaa toista.

Kippari vei sammakon metsän reunaan sammalmättäälle virkoamaan. Emme ennättäneet lähteä vielä paikalta pois, kun se jo lähti loikkimaan kohti metsää. Siellä sammakolla on turvallisempaa kuin autotiellä.Toivottavasti säästyt hengissä!