Paikka sijaitsi vanhankaupungin eteläpuolella, HafenCityn kaupinginosassa, kauniin kanavan varrella. Jotta jokaisella on mahdollisuus päästä näkemään näyttelyn kunnolla, päästetään sisälle kerrallaan vain tietty määrä vierailijoita. Lipunmyynnin jälkeen oli mahdollisuus siirtyä odotustilaan, jossa oli mahdollisuus ostaa virvokkeita. Jonotusaika oli 15 minuuttia ja se meni nopeasti.
Alue sijaitsee kolmessa kerroksessa ja jokaisessa kerroksessa on viisi huonetta. Alimmaisesta kerroksesta löytyy kauppa ja ruokaravintoloita, joissa voi syödä välipalaa. Toisesta kerroksesta alkaa näyttelyn ensimmäinen osa. Siellä oli pieniä miniatyyriesityksiä tietyn paikan eri historian vaiheista. Jo nämä saivat minut hämmästyksen valtaan, sillä hahmot olivat niin pieniä ja niin taidokkaasti tehtyjä. En totisesti tiennyt vielä tässä vaiheessa, kuinka upeaa ja isoon näyttelyyn siirtyisin seuraavaksi.
Näyttelyssä oli esillä paikkoja eri maista. Sveitsi oli rakennettu siten, että sitä pääsi ihastelemaan kahdessa kerroksessa. Muita alueita olivat mm. Itävalta, Knuffingen, keski-saksa, Hampuri, Ameriikka, ja Scandinavia. Rooman alue Italiasta oli työnalla. Pääsin näkemään vilahdukselta Colosseumin luonnoksen, jota oli rakennettu vuodesta 2013 lähtien. Esitteen mukaan suunnittelilla olisi vielä keski-ranska (2015), Iso Britannia (2017) ja osa Afrikkaa (2019).
Näistä miniatyyri maailmoista löytyi elämän kirjo ihan kokonaan. Ensin luulin, että tämä pinkki volkkari on pulassa, mutta sitten muistin, että kuplassahan on moottori takan. Eli rouva pakkaa ostoksiaan "takakonttoon" =D.
Tämä autoilijan on puolestaan ottanut mutkat suoriksi ja päätynyt jokeen. Toivottavasti säästyttiin henkilövahingoilta. Kippari löysi eräästä ojasta ruumiin! Ja yhden kerrostalo-osakkeen olohuoneen sohvalla oli nuoripari suvunjatkamis puuhissa =D. Yksityiskohtia oli ihan valtavasti! Tämä menee osastolle, ei voi selittää, tämä pitää itse kokea.
Tässä ovat Hampurin lentokentä taksit. Tältä ne näyttivät ihan oikeastikin! Tästä saadaankin oiva aasinsilta lentokenttään. Juuri kun sinut on lyöty ällikällä 110%:sesti ja luulet jo nähneesi kaiken, tulee eteesi ihasteltavaksi Knuffingen lentokenttä.
Eihän itse lentokentässä nyt niin mitään ihmellistä ole, mutta kun nämä koneet liikkuivat oikeasti! Niitä hinattiin näillä, mitä nämä nyt ovatkaan nimeltään.
Ja kun tuli lentoon lähdön aika, koneet rullasivat kiitotien päähän.
Mutta sitten tulee se paras juttu, koneet kiihdyttivät ja lähtivät oikeasti lentoon! Tässä vaiheessa minulla oli jo suu auki hämmästyksestä. Äänet olivat mukana joten aitoiden tunne oli taattu. Koneet lensivät seinänläpi pois. Ennätin jo miettiä, että kohta koneet loppuvat, mutta sitten huomasin, että vastakkaisen seinän läpi niitä tuli takaisin. Koneet laskeutuivat kiitoradalle ja rullasivat terminaaliin.
Minulle rakas aihe, saaristo ja majakka.
Skandinavia osastolta löytyi upea risteilijäalus satamasta. Se lähti myös matkaan merelle ja kun satamaan tuli tilaa, saapui sinne rahtialus.
Veneenpesu hommat menossa, tuttua puuhaa =D.
Verkonmerkkejä nojailee rakennuksen seunustalle.
Joka 15 minuutin välein tuli yö. Valot himmenivät hitaasti. Yöllä näkyivät valot upeasti!
Tässä on menissa konsertti. Huomaattehan, että stendarit palaa, kuten konsertissa konsanaan =D.
Jokaisella autolla paloi valot, ja risteyksissä oli autoissa vilkut päällä. Ihan käsittämätöntä!
Scandinavia puolelta löytyi myös alue ruotsista ja siellä oli tuttu tyttö ystävineen. Peppi nosteli omaa lemmikkihevostaan, Pikku-Ukkoa.
Näin voi käydä, kun lastaa auton liian täyteen =D.
Ja tadaaa! Löytyi sieltä myös peini pläntti suomesta kuvattuna talvella, kuinkas muutenkaan =D.
Paikalla oli kuvattu Helsingissä Sibelius monumentti. Mietimme seurueen kanssa, että miksi Suomeen oli laitettu tuo suuri sininen moottoripyöräilijä? Ensinnäkin se oli mittasuhteiltaan aivan liian suuri! Mitä tuolla haluttiin kuvata Suomesta? Ihan tekisi mieli selvittää.
Otetaan lopuksi vielä paikasta numeerista faktaa (2013). Koko tätä hommaa pyörittää 46 tietokonetta, paikalta läytyy 274 ajavaa autoa, 215 000 hahmoa, 930 veturia, 14 450 junanvaunua, 335 000 valoa, 3050 kytkintä, 228 000 puuta, 580 000 työtuntia. Näiden lukujen valissa ei voi muuta todeta, kuin että on ollut homma! Kun menet käymään Hampurissa, on tämä ehdottomasti must visit listalla. Voin luvata, että katsottavaa ja ihmeteltävää riittää niin lapsille kuin aikuisille, suosittelen lämpimästi. Paikkaan pääset tutustumaan heidän nettisivuilta täältä. Sieltä löydät myös esittelyvideoita paikasta.
Ja ai niin. Pitää vielä kertoa, että pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni. Hankin itselle unelmieni auton, Porche 911. Väristä jouduin vähän tinkimään, olen haavellut aina punaisesta, mutta jouduin tyytymään tumman siniseen. Yksi lempiväreistäni sekin.
