Varhain aamulla meidät haettiin pikkubussilla hotellilta. Lähtö oli niin aikaisin, että emme ehtineet aamupalalle, vaan hotellilta oli laitettu meille valmiiksi aamiaisboksit. Myös satamassa oli tarjolla kahvia ja teetä, sekä pientä purtavaa. Meidän venekunnalla oli omat snorklauslasit ja hengitysputket mukana, mutta niitä saattoi myös lainata paikanpäällä, joten omia ei välttämättä tarvita. Saavuttuamme satamaan, jokaiselle sovitettiin mukaan uimaräpylät. Samalla kun nautimme sataman antimista, meille käytiin läpi päivän kulkua. Olimme koko retken aikana kansallispuistoalueella, joten mihinkään eläimiin ei saanut koskea ja mitään ei saanut ottaa mukaan, kuten kiviä ja simpukoita.
Seuraavaksi jätimme rantasandaalit sataman koriin ja nousimme speed boatin kyytiin. Veneessä oli thaimaalainen miehistö, joka palveli iloisella ja auttavalla asenteella meitä koko päivän. Kippari nosti peukkua ja sitten mentiin. Speed boatissa on tyypillisesti kolme tai neljä keskimäärin 450 hevosvoiman moottoria. Veneen vauhti oli kovaa, katselin mittaristoa, että vauhti oli keskimäärin 30 solmua koko ajan, oli sitten aaltoja tai ei. Meille sopi, olimme iloisia, kun pääsimme merelle. Joissain kohti vene haukkoi aaltojan sen verran kovalla ryskeellä, että en suosittele kyytiä selkävaivoista kärsiville. Tai ainakin heidän kannattaa istua veneessä mahdollisimman taakse.
Noin puolitoista tuntia matkaa ja saavuimme Similanille. Similanin saariryhmä koostuu kaikkiaan yhdeksästä saaresta. Alueen kansallispuistoon kuuluu näiden lisäksi kaikkiaan 11 saarta, Similanin yhdeksän saaren lisäksi Koh Bon ja Koh Tachai. Similanin saarista saaret yksi, kaksi ja kolme ovat kilpikonnien suojelualuetta. Me emme nähneet tällä reissulla valitettavasti yhtään kilpikonnaa. Kilpikonnan selässä on noin kuusikymmentä laattaa joita peittää suojakerros. Niin suloisia kuin ne kohdalle osuessana ovatkin, on erityisen tärkeää, että kilpikonnaan ei kosketa. Suojakerros on hyvin ohut ja jos sitä silitellään, suojakerros kuluu. Pahimmassa tapauksessa kilpikonna saattaa saada infektion ja jopa kuolla siihen.
Merenalainen maailma oli jälleen ihastuttava. Tosin ihan niin kalaisat eivät olleet nämä paikat, kuin mitä olimme nähneet kaksi vuotta sitten Koh Lahtan matkalla. Silti ihastelin silmät ymmyrkäisenä, mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään. Ylipäätään oli ihanan rentouttavaa lillua lämpimässä meressä auringon paisteessa. Auringosta tuli mieleen, että meitä ohjeistettiin laittamaan aurinkorasva vähintään puolituntia aikaisemmin ennen veteen menoa. Muuten aurinkovoide olisi liuennut herkästi veteen ja omalta osaltaan saastuttanut koralleja. Tykkäsin koko retken aikana kovasti siitä, että meille kerrottiin luonnosta, ja siitä, kuinka voimme omalla toiminnalla suojella sitä. Oppaat Anette ja Aleksi olivat asiansa osaavia.
Seuraavaksi tuli käsky nousta takaisin veneeseen ja ajoimme saarelle numero neljä lounaalle. Tällä saarella on Thaimaan prinsessalla kesähuvila. Jos itse prinsessa on saarella, ei sinne silloin ole muilla menemistä =D. Kuva ei ole meidän veneestä, sillä tässä on neljä moottoria, meillä oli kolme. Vene peruutetaan hiekalle ja vedetään köydellä ankkuri hiekkaan. Veneestä ulos tultaessa on jo tosi matalaa, joten edes shortsin lahkeet eivät välttämättä kastuneet.
Lounas nautittiin seisovasta pöydästä ja kyllä se maistuikin hyvälle! Lounaan jälkeen oli vielä tunti aikaa katsella saarella, ottaa aurinkoa tai vaikkapa uida. Näillä saarilla, minne mennään maihin, on aina myös vessat käytettävissä.
Kipparini bongasi lepakoita puusta.
Saaren ranta oli oikea paratiisisaari. Vesi oli kaunista turkoosin väristä ja hiekka oli todella hienoa. Tämä hiekka on muuten itseasiassa papukaijakalan "kakkaa" =D. Aikuinen papukaijakala tuottaa noin 90 kiloa hiekkaa vuodessa. Kalat murskaavaat korallin kappaleita terävillä hampailla. Korallista ne syövät pehmeän sisuksen ja muu osa kulkeutuu ruuansulatuskanavan läpi hienona valkoisena korallihiekkana. Menestyisivätköhän he Suomessa? Saisimme näin upeita rantoja =D. No, mieltä
puuttuvat merestä korallit. Papukaijakaloja näimme paljon. Niiden touhuja on aina upeaa katsella sillä ne ovat suuria ja värikkäitä kaloja.
Päivisin näillä rannoilla on todella paljon turisteja, täällä ennen kaikkea Kiinasta. Jos haluat päästä nauttimaan tästä kauneudesta ihan rauhassa, on saarelle mahdollista jäädä myös yöksi. Saarella voi majoittua telttaan tai pieneen bungalowiin. Tällaisia retkiä kannattaa tiedustella paikallisilta retken järjestäjiltä.
Aika rannalla meni nopeasti ja pian meitä kehotettiin nousemaan veneeseen. Seuraavaksi suuntasimme Donald Duck bay lahdelle joka sijaitsee saarella numero kahdeksan. Lahti on saanut nimensä korkealla sijaitsevasta suuresta kivestä, joka muistuttaa Aku Ankan päätä. Täällä meillä oli mahdollista snorklata rannasta ja kiivetä näköala paikalle.
Tämän niin kutsutun Aku Ankka kiven vierelle oli mahdollista kiivetä. Matka sinne oli osittain melko haastavaa, enkä suosittele sitä liikuntarajoitteisille. Matkan oli osittain melkoista kiipeämistä ja väillä kuljettiin kivien välissä selkä kumarassa. Vaan kun pääsi perille, oli maisema todella kaunis.
Seuraavaksi nousimme jälleen veneeseen ja pienen matkan jälkeen pysähdyimme snroklamaan Koh Bonin edustalle. Tässä Juniorin tyylin näyte =D.
Kun saavuimme takaisin satamaan, olivat siellä vastassa rantasandaalit nätissä rivissä. Saimme vielä ottaa välipalaa ennen kuin siirryimme takaisin pikkubussiin ja saimme kyydin takaisin hotellille. Matkan aikana oli veneessä tarjolla koko ajan juotavaa. Henkilökunta tarjosi myös ananasta ja vesimelonia, kyllä maistuivat hyvälle! Retki oli kaiken kaikkiaan ihan super ihana. Meitä oli mukava porukka eri maalaisia snorklauksen harrastajia mukana. Erityis kiitos kuuluu kuitenkin veneen miehistölle, he pitivät meistä todella hyvää huolta koko päivän aikana. Lisäksi erityiskiitokset suomalaisille oppaille Anetelle ja Aleksille, meillä oli tosi mukavaa!
