Näytetään tekstit, joissa on tunniste TUI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TUI. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Elämyksiä ja elefanttikylpyjä - Khao Lak Thaimaa

Lomalla on mukava ottaa rennosti ja loikoilla. Kahden viikon reissulla on kuitenkin aikaa tehdä muutama retkikin ja katsella ympärille. Ostimme TUI:lta puolipäiväretken tutustumaan elefantteihin. Tämän retken he järjestivät yhteistyössä Eco Khaolak Adventuren kanssa, joten oppaana toimi paikallinen henkilö. Jälleen kerran meidän haettiin pikkubussilla hotellilta ja suuntasimme paikalle, jossa neljä elefanttirouvaa viettivät lököisiä eläkepäiviä. Täällä heitä kohdeltiin hyvin.




Matkalla elefanttipaikalle, opas kertoi meille paljon tietoa elefanteista. Hän näytti kuvia siitä, kuinka elefantit olivat joskus tulleet viidakosta ja istuneet autojen konepeltien päälle. Auts, pahaa jälkeä näkyi tulevan. Elefantit ovat perhekeskeisiä ja koko lauma puolustaa pienempiä. Siksi pienet ovat aina lauman keskellä, kun kuljetaan eteenpäin. Opas kertoi myös, että jos villielefantti lauma ympäröi ihmisen, ei kannata juosta karkuun, sillä ne lähtevät perään ja saavat sinut kiinni. Vaikka ne näyttävät hitailta, ovat elefantit halutessaan todella nopeita. Tilanteesta selviää parhaiten kun toimii kuten karhun kanssa, on vain paikoillaan ja antaa elefanttien perääntyä laumana rauhassa. Tämä siis ihan vaan neuvoksi, jos joskus tulee elefanttilauma vastaan =D.






Sieltä saapuivat päivän kunniavieraat, rouva elefantit näytille. Kyllä ne olivat isoja! Ihan puistatti kun elefantti kulki ihan vierestä ohi!. Opas kertoi, että tällä hetkellä Thaimaassa on vain 5 prosenttia elefantteja siitä määrästä, mitä niitä on joskus aikoinaan ollut. Elefantteja vainottiin ja kun ihmiset ottivat uuden paikan asuakseen, piti sieltä saada elefantit pois. Vai miltä tuntuisi, että perustat banaanifarmin ja yhtenä yönä on kaikki banaanit poissa, kiitos elefanttien =D. Vaikka ymmärrän kyllä farmarin kannalta asian, olen silti pahoillani niistä tavoista, joilla elefantteja tuhottiin ja karkotettiin. Oppaan näyttämien kuvien perusteella, siitä oli eläimen kunnioitus kaukana.












Rouvat asettuivat karsinoihin ja sitten oli vuorossa ruokailua. Retken hintaan kuului yksi korillinen banaania ja lisää sai ostaa halutessaan muutamalla bathilla. Banaanit tekivät kauppansa. Yksi rouvista oli varsinainen kone, banaania meni kärsän kanssa suuhun nopeammin kuin ennätin tarjoilemaan =D. On se vaan vekkuli vehje tuollainen kärsä.


Kärsät ojossa, lisää banaaniaaaaa!






Kun banaanit oli saatu nautittua, alkoi retken ehdottomasti hauskin osuus. Pääsimme pesemään elefantteja! Meillä oli uimapuvut jo valmiina vaatteiden alla. Ensin menivät elefantit veteen ja sitten sai ottaa juuriharjan ja mennä perässä. Oli tosi upea hetki, päästä näin lähelle noin suurta eläintä. Elefantin nahka on oppaan kertoman mukaan kaksi senttimetriä paksu, joten se kesti harjaamisen hyvin. Heittelin vettä elefantin selkään ja harjasin. Harjasin selästä ja korvan takaa. Harjasin otsasta. Katselin tätä komeaa eläintä silmiin ja juttelin hänelle rauhoittavia asioita. Ihan selväsi hän tykkäsi kovasti. Kuvat tästä upeasta hetkestä jäävät kotialbumiin =D. Mikäli halusi, oli mahdollisuus istua elefantin selkään. Minä jätin väliin, on se niin korkea paikka, eikä mitään satulaa. Olisin varmasti molskahtanut veteen =D.








Ennen hotellille paluuta, pysähdyimme vesiputoukselle, jota tällä kertaa tuli jopa vettä. Kiitos siitä kuuluu hyvin poikkeukselliselle alkuvuodella, jolloin Thaimaassa on satanut vuoden aikaan nähden melko paljon. Myös vesiputouksella oli mahdollisuus uida. Paikallisilla lapsilla oli siellä menossa mukavat uintihetket. Retki kesti vain puolipäivää, joten hyvin ehdittiin vielä hotellin rannalle ja uimaan. Tämä päivä jäi lomastamme mieleeni yhtenä ikimuistoisena päivänä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Similanin saaret Thaimaa

Yksi vahva syy, miksi monesti valitsemme matkakohteeksi juuri Thaimaan, on varman lämmön lisäksi loistavat snorklais mahdollisuudet. Teimme tämänkin loman aikana kaksi snorklausreissua, joista ensimmäinen suuntautui Similanin saarille. Khao Lakisa oli valtava määrä erilaisia sukellus- ja snorklausretkiä tekeviä yrityksiä. Me valitsimme molemmat reissut TUI:n retkivalikoimasta. Itse retket järjesti Raya divers. Retki olisi ollut saman hintainen, olisi sen sitten ottanut TUI:n oppaalta tai Rayalta suoraan. Koska yhteistyökumppanina oli juuri Raya divers, oli molemmilla retkillä myös suomalaisia oppaita mukana. Thaimassa on sellainen sääntö nykyään, että matkan järjestäjät eivät saa veääa ja opastaa paikallisia retkiä, vaan opastus annetaan paikallisille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osalle retkistä ei tullut suomenkielistä opasta mukaan, joka puolestaan saattoi rajoittaa mm. vanhempien suomalaisten osallistumista retkille. Minä puolestani pidän siitä, että työ annetaan juuri paikallisille asukkaille. Teimme näiden snorklausreissujen lisäksi myös pari paikallista retkeä, niistä myöhemmin lisää.




Varhain aamulla meidät haettiin pikkubussilla hotellilta. Lähtö oli niin aikaisin, että emme ehtineet aamupalalle, vaan hotellilta oli laitettu meille valmiiksi aamiaisboksit.  Myös satamassa oli tarjolla kahvia ja teetä, sekä pientä purtavaa. Meidän venekunnalla oli omat snorklauslasit ja hengitysputket mukana, mutta niitä saattoi myös lainata paikanpäällä, joten omia ei välttämättä tarvita. Saavuttuamme satamaan, jokaiselle sovitettiin mukaan uimaräpylät. Samalla kun nautimme sataman antimista, meille käytiin läpi päivän kulkua. Olimme koko retken aikana kansallispuistoalueella, joten mihinkään eläimiin ei saanut koskea ja mitään ei saanut ottaa mukaan, kuten kiviä ja simpukoita.


Seuraavaksi jätimme rantasandaalit sataman koriin ja nousimme speed boatin kyytiin. Veneessä oli thaimaalainen miehistö, joka palveli iloisella ja auttavalla asenteella meitä koko päivän. Kippari nosti peukkua ja sitten mentiin. Speed boatissa on tyypillisesti kolme tai neljä keskimäärin 450 hevosvoiman moottoria. Veneen vauhti oli kovaa, katselin mittaristoa, että vauhti oli keskimäärin 30 solmua koko ajan, oli sitten aaltoja tai ei. Meille sopi, olimme iloisia, kun pääsimme merelle. Joissain kohti vene haukkoi aaltojan sen verran kovalla ryskeellä, että en suosittele kyytiä selkävaivoista kärsiville. Tai ainakin heidän kannattaa istua veneessä mahdollisimman taakse.


Noin puolitoista tuntia matkaa ja saavuimme Similanille. Similanin saariryhmä koostuu kaikkiaan yhdeksästä saaresta. Alueen kansallispuistoon kuuluu näiden lisäksi kaikkiaan 11 saarta, Similanin yhdeksän saaren lisäksi Koh Bon ja Koh Tachai. Similanin saarista saaret yksi, kaksi ja kolme ovat kilpikonnien suojelualuetta. Me emme nähneet tällä reissulla valitettavasti yhtään kilpikonnaa. Kilpikonnan selässä on noin kuusikymmentä laattaa joita peittää suojakerros. Niin suloisia kuin ne kohdalle osuessana ovatkin, on erityisen tärkeää, että kilpikonnaan ei kosketa.  Suojakerros on hyvin ohut ja jos sitä silitellään, suojakerros kuluu. Pahimmassa tapauksessa kilpikonna saattaa saada infektion ja jopa kuolla siihen.


Merenalainen maailma oli jälleen ihastuttava. Tosin ihan niin kalaisat eivät olleet nämä paikat, kuin mitä olimme nähneet kaksi vuotta sitten Koh Lahtan matkalla. Silti ihastelin silmät ymmyrkäisenä, mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään. Ylipäätään oli ihanan rentouttavaa lillua lämpimässä meressä auringon paisteessa. Auringosta tuli mieleen, että meitä ohjeistettiin laittamaan aurinkorasva vähintään puolituntia aikaisemmin ennen veteen menoa. Muuten aurinkovoide olisi liuennut herkästi veteen ja omalta osaltaan saastuttanut koralleja. Tykkäsin koko retken aikana kovasti siitä, että meille kerrottiin luonnosta, ja siitä, kuinka voimme omalla toiminnalla suojella sitä. Oppaat Anette ja Aleksi olivat asiansa osaavia.




Seuraavaksi tuli käsky nousta takaisin veneeseen ja ajoimme saarelle numero neljä lounaalle. Tällä saarella on Thaimaan prinsessalla kesähuvila. Jos itse prinsessa on saarella, ei sinne silloin ole muilla menemistä =D. Kuva ei ole meidän veneestä, sillä tässä on neljä moottoria, meillä oli kolme. Vene peruutetaan hiekalle ja vedetään köydellä ankkuri hiekkaan. Veneestä ulos tultaessa on jo tosi matalaa, joten edes shortsin lahkeet eivät välttämättä kastuneet.




Lounas nautittiin seisovasta pöydästä ja kyllä se maistuikin hyvälle! Lounaan jälkeen oli vielä tunti aikaa katsella saarella, ottaa aurinkoa tai vaikkapa uida. Näillä saarilla, minne mennään maihin, on aina myös vessat käytettävissä.


Kipparini bongasi lepakoita puusta.






Saaren ranta oli oikea paratiisisaari. Vesi oli kaunista turkoosin väristä ja hiekka oli todella hienoa. Tämä hiekka on muuten itseasiassa papukaijakalan "kakkaa" =D. Aikuinen papukaijakala tuottaa noin 90 kiloa hiekkaa vuodessa. Kalat murskaavaat korallin kappaleita terävillä hampailla. Korallista ne syövät pehmeän sisuksen ja muu osa kulkeutuu ruuansulatuskanavan läpi hienona valkoisena korallihiekkana. Menestyisivätköhän he Suomessa? Saisimme näin upeita rantoja =D. No, mieltä
puuttuvat merestä korallit. Papukaijakaloja näimme paljon. Niiden touhuja on aina upeaa katsella sillä ne ovat suuria ja värikkäitä kaloja.




Päivisin näillä rannoilla on todella paljon turisteja, täällä ennen kaikkea Kiinasta. Jos haluat päästä nauttimaan tästä kauneudesta ihan rauhassa, on saarelle mahdollista jäädä myös yöksi. Saarella voi majoittua telttaan tai pieneen bungalowiin. Tällaisia retkiä kannattaa tiedustella paikallisilta retken järjestäjiltä.




Aika rannalla meni nopeasti ja pian meitä kehotettiin nousemaan veneeseen. Seuraavaksi suuntasimme Donald Duck bay lahdelle joka sijaitsee saarella numero kahdeksan. Lahti on saanut nimensä korkealla sijaitsevasta suuresta kivestä, joka muistuttaa Aku Ankan päätä. Täällä meillä oli mahdollista snorklata rannasta ja kiivetä näköala paikalle.






Tämän niin kutsutun Aku Ankka kiven vierelle oli mahdollista kiivetä. Matka sinne oli osittain melko haastavaa, enkä suosittele sitä liikuntarajoitteisille. Matkan oli osittain melkoista kiipeämistä ja väillä kuljettiin kivien välissä selkä kumarassa. Vaan kun pääsi perille, oli maisema todella kaunis.








Seuraavaksi nousimme jälleen veneeseen ja pienen matkan jälkeen pysähdyimme snroklamaan Koh Bonin edustalle. Tässä Juniorin tyylin näyte =D.


Kun saavuimme takaisin satamaan, olivat siellä vastassa rantasandaalit nätissä rivissä. Saimme vielä ottaa välipalaa ennen kuin siirryimme takaisin pikkubussiin ja saimme kyydin takaisin hotellille. Matkan aikana oli veneessä tarjolla koko ajan juotavaa. Henkilökunta tarjosi myös ananasta ja vesimelonia, kyllä maistuivat hyvälle! Retki oli kaiken kaikkiaan ihan super ihana. Meitä oli mukava porukka eri maalaisia snorklauksen harrastajia mukana. Erityis kiitos kuuluu kuitenkin veneen miehistölle, he pitivät meistä todella hyvää huolta koko päivän aikana. Lisäksi erityiskiitokset suomalaisille oppaille Anetelle ja Aleksille, meillä oli tosi mukavaa!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Ayara Villas - Khao Lak Thaimaa

Meidän hotelli oli niin ihana, että lupasin siitä teille ihan oman postauksen. Kipparini oli tehnyt huolellista työtä hotellin valinnassa. Khao Lakissa pieniä "kauppakeskuksia" on jokaisen hotellin lähettyvillä. Itse varsinaiseen Khao Lakin keskustaan hotellilta oli noin viisi kilometriä, mutta se taittui aina mukavasti edullisella taksikyydillä. Yleensä jokaisen hotellin lähettyviltä löytyy minimarketti, josta voi hakea mm. vettä ja pientä purtavaa ja ennen kaikkea lisää aurinkorasvaa. Niin tämänkin hotellin kulmalla sellainen oli.




Ayara Villas koostui kolmesta, toisiaan lähellä sijaitsevasta kokonaisuudesta. Hotellin respan läheisyydessä sijaitsi hotellihuoneita perinteisessä muodossa. Alimmista huoneista oli mahdollisuus päästä huomaan omalta "parvekkeelta" suoraan uima-altaaseen.


Houkutteleeko uimaan?






Hotellia vastapäätä, tien toisella puolella sijaitsi bungalow alue. Me olimme varanneet itsellemme käyttöön juuri bungalowin ja se oli ihana! Bungalowit saattavat olla hieman isompia kuin hotellihuoneet. Meillä oli käytössä bungalowo, jossa oli suuri huone, pieni keittiö (jossa myös jääkaappi ja kahvinkeitin ja kahvia) sekä tietysti suihkutilat.




Bungalowimme sijainti oli täydellinen, sillä aivan sen vieressä oli toinen uima-allas. Piipahdimme siellä monesti uimassa. Kun saavuimme paikalle, meitä odotti nämä vekkulit pyyhenorsut =D. Norsu seisoi rantapyyhkeen päällä. Thaimaassa tapana on, että värillinen pyyhe on rantapyyhe ja sen voi siis ottaa mukaan rannalle ja vaikkapa snorklausreissuille. Itse elefantti oli tehty valkoisesta kylpypyyhkeestä ja niitä tuli käyttää vain hotellihuonessa. Ja jotta elefantti kuulisi jotain, sille oli tehty korvat valkoisesta käsipyyhkeestä =D.






Tässä aurinkotuolit lähi uima-altaalla. Uima-altaassa oli hieman viileämpi vesi kuin meressä, joten siellä oli aivan ihanaa välillä käydä vilvoittelemassa.




Bungalowi alueen jälkeen tuli seuraavaksi merenranta. Tämä oli hotellissamme aivan parasta! Ranta oli ihana hiekkaranta ja eniten tykkäsin siitä, että hotellin ravintola sijaitsee merenrannalla. Samaisessa paikassa oli tarjolla aamupala, joka oli todella runsas. Tarjolla oli munakasta eri täytteillä, oli leipää, lisuketta, pekonia, nakkia, thairuokaa, hedelmiä, mysliä ja ennen kaikkea hyvää kahvia ja teetä. Nautin todella siitä, että sain syödä runsaan aamupalan rauhassa, lämpimässä ilmassa ja kuunnella samalla meren laineiden kohinaa.


Ravintolassa oli myös todella hyvä ja edullinen ruoka. Kun tulimme snorklausreissulta, olimme sen verran väsähtäneitä, että emme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa, joten söimme hotellimme omassa ravintolassa. Kävimme lomamme aikana useamman kerran täällä syömässä. Ruoka oli todella hyvää ja edullista. Henkilökunnalle pitää antaa erikoismaininta. He olivat niin ihania ja ystävällisiä, että minulle tuli ihan tippa linssiin (itkijänainen kun olen) kun hyvästelimme heitä viimeisenä päivänä. Ei ole monessa hotellissa tullut johtaja halaamaan, täälläpä tuli. Heitä kaikkia jäimme kaipaamaan. Toivottavasti nähdään vielä joskus.




Rannalla oli pikkuinen baari josta pääsi hakemaan virvokkeita =D.








Rannalla oli hotelliasiakkaiden käytössä rantatuoleja. Tässä kohtaa pitää ihmetellä sellaista tapaa kuin rantatuolin varaaminen. Edellisessä kohteessa oli aivan sama tapa käytössä, että kun henkilöt tulivat aamupalalle, he kävivät varamaassa rantapyyhkeellä tuolit. Minusta tämä ei ollut reilua. Siellä ne tuolit olivat pyyhkeiden kanssa varattuna tyhjillään pitkän aikaa, ennen kuin tulivat paikalle. Eikö olisi ollut reilua, että tuli otetaan käyttöön silloin kun tullaan rannalle? Tilanne oli kuitenkin se, että jos haaveili menevänsä oman hotellin rannalle, piti tehdä samoin, varata tuoli itselle.


Hotellin omalla rannalla oli ihana hiekkapohja. Meren aallot olivat kuitenkin välillä melko suuret. Onneksi pienillä lapsilla oli käytössä kellukkeet ja renkaat. Erään mukavan ruotsalaisen pariskunnan kanssa saimme makeat naurut aikaiseksi. Rouva oli tulossa uimaan ja sitten tuli iso aalto ja hän huomasi sen jälkeen istuvansa kaukana hiekalla =D. Onneksi häntä ei sattunut ja saimme nauraa makeat naurut. Tilanteessa oli kotivideoainesta. Rannan tuntumassa oli hierontakeskus. Ajan sinne sai varattua hotellin aulasta.


Thaimaan rannoilla on valtavasti erikokoisia rapuja. Niitä tulee kuvia lisää matkan varrella. Tämä komistus patsasteli meidän hotellin rannalla.




Oman hotellimme rannalla oli kaunis auringonlasku. Sitäkään ei tarvinnut lähteä kauemmaksi katsomaan. Meidän koko venekunta oli sitä mieltä, että hotelli oli ihan paras!

Thousands of thanks to the hotel staff.  You all made our vacation truly wonderful. We will never forget you! All the best to you all.