Sinisorsa

Kun olimme viime lauantaina aikamme ihailleet nokikanan poikasia, jatkoimme matkaa Suomenojan altaan ympäri. Meillä kävi mukava tuuri, sillä voimalaitoksen vieressä olevan lintutornin luona oli sinisorsapoikue lököttelemässä auringissa. Sorsat ovat täällä kaupungissa siitä kiitollisia "luontokuvattavia" että he ovat tottuneet ihmisiin ja päästävät helposti lähelle. Ei tarvitse kovin pitkää zoomia omistaa kun saa jo ihan kohtuullisia kuvia aikaiseksi. Näiden sorsien edessä oli oikein penkki, joten istahdin heitä ihailemaan. Jälleen luontoelokuvaa tarjolla parhaimmillaan.

Emo piti minua silmällä koko ajan, että en vain tule ja nappaa yhtään näistä söpöliineistä mukaan =D. Vaikka sorsa onkin niin yleinen, että sitä näkee todella paljon joka paikassa, niin minusta se on aina yhtä sympaattinen lintu. En kyllästy katselemaan heitä koskaan.

Uintihetken jälkeen on mukava tulla välillä aurinkoon kuivattelemaan. 

 "Kato, mulla on näin hieno jalka"!

Sinisorsa munii kuudesta kymmeneen munaa ja hän hautoo munia noin kuukauden verran. Toisin kuin nokikana, sinisorsista vain naaras osallistuu poikasten hoitoon ja heidän ravinnon hankkimiseen. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kahdeksan viikon ikäisinä. Osa sorsista muuttaa pois talveksi, mutta vallankin Etelä-Suomessa sorsat voivat talvehtia tiiviin höyhenistön ja paksun untuvakerroksen ansiosta.

Eikö hän olekkin herttainen =D.

Sinisorsaa kutsutaan myös heinäsorsaksi. Arkisemmin sorsaa taidetaan nimittää pullasorsaksi =D. Pullaa ei kyllä valitettavasti tullut nyt yhtään mukaan. Veneellä saan kipparilta aina vähän toruja kun meinaan syöttää meidän kaikki eväsleivät sorsille. No mitä itse tekisit, jos sinua tuijotettaisiin nätisti näillä nappisilmillä? Ei siinä voi muuta kuin antaa kun toinen nätisti pyytää =D.

Kevät ihastelemassa Suomenojan lintualtaalla

Vapun jälkeen sunnuntaina oli kaunis ja aurinkonen sää. Koko kevään oli poltellut, että miten kevät Suomenojan lintualtaalla on edennyt. Sunnuntaina oli vihdoin aikaa mennä katsastamaan asia. Menimme Kipparini kanssa yhdessä ja parkkipaikka oli ihan piukeana autoja! Syykin selvisi sille päivän mittaan.

Kipparini on ihana ja etsii minulle aktiivisesti kuvauskohteita. Hän bongasi ensimmäisenä voikukan! Onko se siis jo kesä?

Havoin olen nähnyt leskenlehdillä näin pitkiä varsia =)

En tiedä, missä olen kevääni viettänyt, mutta minulle nämä olivat tämän kevään ensimmäiset valkovuokot (vasta). Niitä oli alueella paljon ja olivat jo täydessä kukassa. 

Myös rentukat olivat täydessä kukassa. Mutta koska ollaan lintujärvellä, niin katsotaan seuraavaksi, mitä lajeja löytyi tällä kerralla.

Ensimmäisenä lajina minua tepasteli vastaan liejukana. Hän käyskenteli rannassa ihan kaikessa rauhassa ja etsi itselleen makupaloja ruovikosta. Kaunis lintu totisesti.

Naurulokkeja jos mitä Suomenojalla riittää =D. Heillä oli myös pesimäpuuhat menossa. Kova tohina oli kaikkialla päällä. 

Telkkiä löytyi myös useampia. Yllä naaras ja alapuolella uros katselee kuvaajaa hämmästellen =D.

Nokikanoja näimme useammankin pesäpuuhissa. Heillä oli jo munat pesässä, mutta silti piti pesää vielä vähän kohennella. Uros toi lisää pesäaineksia ja naaras niitä sitten asetteli pesään hautoessaan munia. Suloista!

Tämä kuva oli pakko laittaa teille näytille. Kuivunut heinänkorsi varasti tarkennuksen kamerasta =D. Näinkin voi välillä käydä.

Sinisorsa pariskunta loikoili yhdessä pesässä. "Oma koti kullan kallis" =D. Nyt sitten syy sille täydelle parkkipaikalle. Alueella sattui olemaan samaan aikaan lintukuvaus ja bongaus tapahtuma, jossa oli myös kaukoputkien ja kameroiden kauppiaita paikalla. Ja mikä parasta, pääsin kokeilemaan isoja objektiiveja. On aivan eri asia kokeilla objektiivia luonnossa kuin että siitä yrittäisi saada "kuvaa" myymälässä. Paikalla oli myös Canon 800mm objektiivi... ihana! Kuolasin ja kokeilin sitä. Välillä vertasin omaa 400mm, kuinka paljon eroa käytännössä oikeasti on. Ja olihan sitä. Vaan eipä taida meikäläinen moista komistusta koskaan omistaa, sillä hintaa objektiivilla on 14000 euroa (kyllä, nollia on oikea määrä perässä =D)!

Mustakurkku-uikkuja oli paikalla useampia. Nämä ovat komeita ilmestyksiä.

Jäin kaipaamaan reissulla monta lajia, mitä olen aikaisemmin nähnyt. Lapasorsa on minusta kaikkein hauskin. Onneksi Kipparini bongasi lapasorsan kaukoputkella ja pyysi minuakin katsomaan. Näin molemmat sekä naaraan, että uroksen. Kuvaa en heistä tällä kerralla saanut, mutta yhtä innoissani olin, kun sain ihastella näitä komeita lintuja kaukoputkella. Tilaisuudessa oli mukan edustaja Suomenojan luonto Ry:stä ja hän tiesi kertoa, että tämä kevät on ollut lintujen kannalta poikkeuksellinen.

Jatkoimme matkaa ja näimme polun varrella monta innokasta lintukuvaajaa. Heillä oli juuri sellaiset isot putket jolla pääsi kuvamaan kaukaa. Innostuksen kohde selvisi pian, sillä paikalla oli mustanmerenlokki. Tästä kuvast en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä minun kamera kiinnitettiin erään mukavan lintukuvaajan objektiiviin ja hän otti kuvan. Mustanmerenlokki on tuo, jolla on musta pää ja punainen nokka.Kiitos kuvaajalle, että myös me muut pääsimme "näkemään" tämän harvinaisuuden.

Koivun lehdet olivat jo isolla silmulla. Kyllä se kesä sieltä tulee todella hyvällä vauhdilla.

Joko jätettäisiin hyvästit talven törröttäjille tämän talven osalta?

Ai niin ja ei unohdeta västäräkkiä. Hän oli myös Suomenojalla. Näin västäräkin tänä keväänä jo toisen kerran, mutta tämä oli hänestä ensimmäinen kuva. Västäräkistä vähäsen!