Kun olimme viime lauantaina aikamme ihailleet nokikanan poikasia, jatkoimme matkaa Suomenojan altaan ympäri. Meillä kävi mukava tuuri, sillä voimalaitoksen vieressä olevan lintutornin luona oli sinisorsapoikue lököttelemässä auringissa. Sorsat ovat täällä kaupungissa siitä kiitollisia "luontokuvattavia" että he ovat tottuneet ihmisiin ja päästävät helposti lähelle. Ei tarvitse kovin pitkää zoomia omistaa kun saa jo ihan kohtuullisia kuvia aikaiseksi. Näiden sorsien edessä oli oikein penkki, joten istahdin heitä ihailemaan. Jälleen luontoelokuvaa tarjolla parhaimmillaan.
Emo piti minua silmällä koko ajan, että en vain tule ja nappaa yhtään näistä söpöliineistä mukaan =D. Vaikka sorsa onkin niin yleinen, että sitä näkee todella paljon joka paikassa, niin minusta se on aina yhtä sympaattinen lintu. En kyllästy katselemaan heitä koskaan.
Uintihetken jälkeen on mukava tulla välillä aurinkoon kuivattelemaan.
"Kato, mulla on näin hieno jalka"!
Sinisorsa munii kuudesta kymmeneen munaa ja hän hautoo munia noin kuukauden verran. Toisin kuin nokikana, sinisorsista vain naaras osallistuu poikasten hoitoon ja heidän ravinnon hankkimiseen. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kahdeksan viikon ikäisinä. Osa sorsista muuttaa pois talveksi, mutta vallankin Etelä-Suomessa sorsat voivat talvehtia tiiviin höyhenistön ja paksun untuvakerroksen ansiosta.
Eikö hän olekkin herttainen =D.
Sinisorsaa kutsutaan myös heinäsorsaksi. Arkisemmin sorsaa taidetaan nimittää pullasorsaksi =D. Pullaa ei kyllä valitettavasti tullut nyt yhtään mukaan. Veneellä saan kipparilta aina vähän toruja kun meinaan syöttää meidän kaikki eväsleivät sorsille. No mitä itse tekisit, jos sinua tuijotettaisiin nätisti näillä nappisilmillä? Ei siinä voi muuta kuin antaa kun toinen nätisti pyytää =D.
