Tyhjää parempi

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten nopeasti se tuli ja vähintäänkin yhtä nopeasti suli pois. Eilen lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten päätin lähteä kamerani kanssa ulos. Pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme venesatamassa katsomassa, että kesäkotimme uinuu antoisaa talviunta, näin satamassa punarinnan ja pari tilheä. Kummastakaan minulla ei ollut kuvaa aikaisemmin, eikä ole vieläkään, koska kamera ei ollut mukana. Niinpä suuntasin eilen kamerani kanssa heti rantaan. Hukkareissu, ei tilhiä ei punarintaa. Näin vain yhden lokin, ja sekin lensi niin korkealla, että ei mitään toivoa kuvata =D. Suuntasin seuraavaksi Suomenojan lintujärvelle katsomaan, mitä sinne kuuluu.

Lumi oli sulanut myös Suomenojalla. Lampi oli vielä vähän jäässä. Jäällä näkyi jälkiä. Kukahan siellä on tepsutellut? Kesän kuhinan jälkeen Suomenojalla oli todella hiljaista, eli mitään ei kuulunut. Vain muutama varis ja harakka lensi ylitseni. Sitten kuulin linnin ääntä. Mustarastasrouva se siellä lauleli, mutta oli niin sisällä pajukossa, että ei mitään mahdollisuutta kuvata. Vaan en luovuttanut vielä. Pakko täältä on jotain löytyä.

Sininen naru ja valkoinen koivu. Siinä oli minusta jotain hyvin isänmaallista =D.

Vihdoin tuli joku lintu kuvattavaksi. Sinitiaisesta minulla on monia kuvia, mutta voin kyllä kertoa, että se on minun yksi ihan suosikki lintu. Niin pieni ja niin kaunis. Lisäksi sininen on yksi lempiväreistäni. Kyllä sitä joka kerta ilolla katselee ja kuvaa. Sinitiainen on myös yksi rohkeimmista linnuista, ainakin tinteistä.

Sinitiaisen jälkeen oli jälleen hiljaista. Poissa oli kesän äänet ja elämä. Suomenojan lintujärvi on kyllä aivan ihana paikka seurata luonnon kiertokulkua. Keväällä täällä taas näkee vaikka mitä. Lintujen puutteessa kuvauskohteeksi kelpaavat talventörröttäjät =D.

Tästä oli pakko ottaa kuva. Olivat oikeasti tämän värisiä, kauniita!

Kun lumi oli sulanut, oli alta paljastunut kauniin vihreä sammalikko. Jotenkin jännittävää. Ensin oli kauniin valkoista, sitten tuli harmaa loska ja nyt jo vihertää. Ihan kuin kevät olisi tullut viikossa! Vaan kevääseen on vielä vähän aikaa. Silti on tosi mukavaa nähdä vihreää tässä välissä.

Yhtä varmasti kun sinitiaisia näkee Suomenojalla, näkee myös sorsia =D. Ja sama juttu. Kyllä nämä ovat aina yhtä sympaattisia katsella, vaikka kuinka usein näkee. Sorsia oli jään reunalla vaikka kuinka paljon. Niillä oli selvästi päivän lepohetki menossa.

Saanko esitellä, herra ja rouva sorsa.

Vaan herra alkoi ilveilemään. Rouva oli sitä mieltä, että "oletkos siinä ihmisiksi... tai siis sorsasiksi, saa tässä hävetä silmät päästään. Kuvaajakin paikalla...".

 "No nyt hävettää, mikset heti sanonut, että meitä kuvataan".

"Mitään en ole tehnyt... ihan olin normaali sorsa koko päivän".

Rouva lähti menee =D.

Sämpylöitä puussa =D.

Usko alkoi jo hiipua, että tällä reissulla ei todellakaan nähdä mitään uutta. Kunnes kuulin ääniä. En siis pääni sisältä (tällä kertaa). Olen oppinut pikkuhiljaa, että kannattaa kuunnella lintujen ääniä. Nyt kuulin jälleen jotain uutta, mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Lähistöllä saattaisi olla siis joku, ketä en ole nähnyt aikaisemmin. Jäin katselemaan ympärilleni ja pian näin pyrstötiaisen! Kovin hääviä kuva en siitä saanut, mutta olin tosi iloinen että näin. En ole nähnyt sitä vielä koskaan aikaisemmin. Seuraava tavoite on saada "pyrstiksestä" parempi kuva.

Kävin vielä Suomenojan ruokintapaikalla, mutta en nähnyt muuta kuin talitinttejä. Luonnossa liikkumisessa on se riemu aina läsnä, että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä näkee ja kuka tulee vastaan vaikka liikkuisikin samoilla paikoilla. Olen tosi iloinen siitä, että asun melko lähellä Suomenojan lintujärveä. Voin aina silloin tällöin piipahtaa siellä.

Huomenna avataan Helsingissä joulukatu, jälleen ilman lunta. Viikko sitten sitä olisi vielä ollut =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!

Sinisorsa

Kun olimme viime lauantaina aikamme ihailleet nokikanan poikasia, jatkoimme matkaa Suomenojan altaan ympäri. Meillä kävi mukava tuuri, sillä voimalaitoksen vieressä olevan lintutornin luona oli sinisorsapoikue lököttelemässä auringissa. Sorsat ovat täällä kaupungissa siitä kiitollisia "luontokuvattavia" että he ovat tottuneet ihmisiin ja päästävät helposti lähelle. Ei tarvitse kovin pitkää zoomia omistaa kun saa jo ihan kohtuullisia kuvia aikaiseksi. Näiden sorsien edessä oli oikein penkki, joten istahdin heitä ihailemaan. Jälleen luontoelokuvaa tarjolla parhaimmillaan.

Emo piti minua silmällä koko ajan, että en vain tule ja nappaa yhtään näistä söpöliineistä mukaan =D. Vaikka sorsa onkin niin yleinen, että sitä näkee todella paljon joka paikassa, niin minusta se on aina yhtä sympaattinen lintu. En kyllästy katselemaan heitä koskaan.

Uintihetken jälkeen on mukava tulla välillä aurinkoon kuivattelemaan. 

 "Kato, mulla on näin hieno jalka"!

Sinisorsa munii kuudesta kymmeneen munaa ja hän hautoo munia noin kuukauden verran. Toisin kuin nokikana, sinisorsista vain naaras osallistuu poikasten hoitoon ja heidän ravinnon hankkimiseen. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kahdeksan viikon ikäisinä. Osa sorsista muuttaa pois talveksi, mutta vallankin Etelä-Suomessa sorsat voivat talvehtia tiiviin höyhenistön ja paksun untuvakerroksen ansiosta.

Eikö hän olekkin herttainen =D.

Sinisorsaa kutsutaan myös heinäsorsaksi. Arkisemmin sorsaa taidetaan nimittää pullasorsaksi =D. Pullaa ei kyllä valitettavasti tullut nyt yhtään mukaan. Veneellä saan kipparilta aina vähän toruja kun meinaan syöttää meidän kaikki eväsleivät sorsille. No mitä itse tekisit, jos sinua tuijotettaisiin nätisti näillä nappisilmillä? Ei siinä voi muuta kuin antaa kun toinen nätisti pyytää =D.

Kevät ihastelemassa Suomenojan lintualtaalla

Vapun jälkeen sunnuntaina oli kaunis ja aurinkonen sää. Koko kevään oli poltellut, että miten kevät Suomenojan lintualtaalla on edennyt. Sunnuntaina oli vihdoin aikaa mennä katsastamaan asia. Menimme Kipparini kanssa yhdessä ja parkkipaikka oli ihan piukeana autoja! Syykin selvisi sille päivän mittaan.

Kipparini on ihana ja etsii minulle aktiivisesti kuvauskohteita. Hän bongasi ensimmäisenä voikukan! Onko se siis jo kesä?

Havoin olen nähnyt leskenlehdillä näin pitkiä varsia =)

En tiedä, missä olen kevääni viettänyt, mutta minulle nämä olivat tämän kevään ensimmäiset valkovuokot (vasta). Niitä oli alueella paljon ja olivat jo täydessä kukassa. 

Myös rentukat olivat täydessä kukassa. Mutta koska ollaan lintujärvellä, niin katsotaan seuraavaksi, mitä lajeja löytyi tällä kerralla.

Ensimmäisenä lajina minua tepasteli vastaan liejukana. Hän käyskenteli rannassa ihan kaikessa rauhassa ja etsi itselleen makupaloja ruovikosta. Kaunis lintu totisesti.

Naurulokkeja jos mitä Suomenojalla riittää =D. Heillä oli myös pesimäpuuhat menossa. Kova tohina oli kaikkialla päällä. 

Telkkiä löytyi myös useampia. Yllä naaras ja alapuolella uros katselee kuvaajaa hämmästellen =D.

Nokikanoja näimme useammankin pesäpuuhissa. Heillä oli jo munat pesässä, mutta silti piti pesää vielä vähän kohennella. Uros toi lisää pesäaineksia ja naaras niitä sitten asetteli pesään hautoessaan munia. Suloista!

Tämä kuva oli pakko laittaa teille näytille. Kuivunut heinänkorsi varasti tarkennuksen kamerasta =D. Näinkin voi välillä käydä.

Sinisorsa pariskunta loikoili yhdessä pesässä. "Oma koti kullan kallis" =D. Nyt sitten syy sille täydelle parkkipaikalle. Alueella sattui olemaan samaan aikaan lintukuvaus ja bongaus tapahtuma, jossa oli myös kaukoputkien ja kameroiden kauppiaita paikalla. Ja mikä parasta, pääsin kokeilemaan isoja objektiiveja. On aivan eri asia kokeilla objektiivia luonnossa kuin että siitä yrittäisi saada "kuvaa" myymälässä. Paikalla oli myös Canon 800mm objektiivi... ihana! Kuolasin ja kokeilin sitä. Välillä vertasin omaa 400mm, kuinka paljon eroa käytännössä oikeasti on. Ja olihan sitä. Vaan eipä taida meikäläinen moista komistusta koskaan omistaa, sillä hintaa objektiivilla on 14000 euroa (kyllä, nollia on oikea määrä perässä =D)!

Mustakurkku-uikkuja oli paikalla useampia. Nämä ovat komeita ilmestyksiä.

Jäin kaipaamaan reissulla monta lajia, mitä olen aikaisemmin nähnyt. Lapasorsa on minusta kaikkein hauskin. Onneksi Kipparini bongasi lapasorsan kaukoputkella ja pyysi minuakin katsomaan. Näin molemmat sekä naaraan, että uroksen. Kuvaa en heistä tällä kerralla saanut, mutta yhtä innoissani olin, kun sain ihastella näitä komeita lintuja kaukoputkella. Tilaisuudessa oli mukan edustaja Suomenojan luonto Ry:stä ja hän tiesi kertoa, että tämä kevät on ollut lintujen kannalta poikkeuksellinen.

Jatkoimme matkaa ja näimme polun varrella monta innokasta lintukuvaajaa. Heillä oli juuri sellaiset isot putket jolla pääsi kuvamaan kaukaa. Innostuksen kohde selvisi pian, sillä paikalla oli mustanmerenlokki. Tästä kuvast en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä minun kamera kiinnitettiin erään mukavan lintukuvaajan objektiiviin ja hän otti kuvan. Mustanmerenlokki on tuo, jolla on musta pää ja punainen nokka.Kiitos kuvaajalle, että myös me muut pääsimme "näkemään" tämän harvinaisuuden.

Koivun lehdet olivat jo isolla silmulla. Kyllä se kesä sieltä tulee todella hyvällä vauhdilla.

Joko jätettäisiin hyvästit talven törröttäjille tämän talven osalta?

Ai niin ja ei unohdeta västäräkkiä. Hän oli myös Suomenojalla. Näin västäräkin tänä keväänä jo toisen kerran, mutta tämä oli hänestä ensimmäinen kuva. Västäräkistä vähäsen!