Kun olimme selvinneet sorsien käsittelystä vierasvenesatamassa, lähdimme kävelemään kohti pizzeriaa. Matkan varrella, sen lisäksi, että kuvailin paikkoja, tuli vastaan monia lintuja. Hyvä tilaisuus testailla uutta objektiivia ja nämä linnut eivät tulleet ihan jalkojen juureen =D.
Valkoposkihanhia Suomenlinnassa riittää joka kesälle... paljon! Jotkut voisivat ajatella, että jopa liikaa.
Nyt alkaa sinisorsa kilpailla kuvien määrästä lokkien kanssa =D. Mutta tästä oli pakko ottaa kuva, kun sillä oli niin hellyyttävästi jäänyt nokkaan höyheniä.
Tapasin makalla myös meriharakoita parissakin paikassa.
Ja olihan matkan varrella myös lisää lokkeja (yllätys yllätys) =D.
Ja tässä on nyt sitten se tyttö, joka napsi minua housunlahkeesta! Kun olimme palanneet takaisin veneelle, hän pelmahti jälleen laiturille. Tälläkerralla onni saamisten suhteen oli suosiollinen, sillä juniorimme ei jaksanut syödä kaikkea pizzaa, oteimme loput mukaan. Siitä sitten annettiin pizzan reunaa tälle suloiselle nappisilmälle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meriharakka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meriharakka. Näytä kaikki tekstit
maanantai 2. kesäkuuta 2014
torstai 24. huhtikuuta 2014
Meriharakka
Lokkien lisäksi yksi ihan ykkös suosikkilintu minulle on meriharakka. En osaa sitä selittää, mutta aina kun näen meriharakan, tulen hyvälle tuulelle. Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten pääsin tutustumaan tähän viehättävään lintuun vasta kun muutin tänne pääkaupunkiseudulle. Ja silloinkin vasta kun pääsin merelle kipparini kanssa. Ollessamme ilta-ajelulla, kipparini huomasi nämä lempi lintuni erään laiturin nokassa.
Nämä meriharakat olivat jo iltaunilla. Ajelimme varovasti vähän lähemmäksi (se liian lyhyt kameran objektiivi), etteivät häiriintyisi liiaksi.
Muistan oikein hyvin sen päivän, kun näin meriharakan ensimmäisen kerran.Olin ihan innoissani ja otettu. Enhän teinnyt moisen linnun olemassa olosta entuudestaan yhtään mitään.
Ensimmäinen heräili ja venytteli jalkojaan. Tosen pää on vielä povessa, untenmailla =D.
Meriharakat ovat majailleet aikaisemmin enimmäkseen ulkoluodoilla, mutta nykyään niitä näkee aina vain enemmän jopa ihan merenlähellä olevissa kaupungeissa.
Kaverikin heräilee katsomaan, että mitä täällä tapahtuu? Ja unien jälkeen venyttelyt, tottakai =).
Meriharakka tekee pesän ihan veden tuntumaan, vain muutaman metrin päähän vesirajasta. Erikoista on se, että ne munivat kolme munaa, joka on poikkeuksellinen määrä kahlaajille. Haudonta kestää noin neljä viikkoa ja molemmat osallistuvat urakkaan.
"Miksi et heti herättänyt ja kertonut että meillä on täällä vieraita!"
"Kato, osaan seistä yhdellä jalalla =D."
Sinne jäivät nämä suloiset meriharakat katselemaan jo illaksi vaihtuvaa päivää. Eivätkö olekkin suloisia nököttäjiä? Minä en saa näistä koskaan tarpeekseni, olen aina yhtä innoissani kun näen meriharakoita!
Nämä meriharakat olivat jo iltaunilla. Ajelimme varovasti vähän lähemmäksi (se liian lyhyt kameran objektiivi), etteivät häiriintyisi liiaksi.
Muistan oikein hyvin sen päivän, kun näin meriharakan ensimmäisen kerran.Olin ihan innoissani ja otettu. Enhän teinnyt moisen linnun olemassa olosta entuudestaan yhtään mitään.
Meriharakat ovat majailleet aikaisemmin enimmäkseen ulkoluodoilla, mutta nykyään niitä näkee aina vain enemmän jopa ihan merenlähellä olevissa kaupungeissa.
Kaverikin heräilee katsomaan, että mitä täällä tapahtuu? Ja unien jälkeen venyttelyt, tottakai =).
Meriharakka tekee pesän ihan veden tuntumaan, vain muutaman metrin päähän vesirajasta. Erikoista on se, että ne munivat kolme munaa, joka on poikkeuksellinen määrä kahlaajille. Haudonta kestää noin neljä viikkoa ja molemmat osallistuvat urakkaan.
"Miksi et heti herättänyt ja kertonut että meillä on täällä vieraita!"
"Kato, osaan seistä yhdellä jalalla =D."
Sinne jäivät nämä suloiset meriharakat katselemaan jo illaksi vaihtuvaa päivää. Eivätkö olekkin suloisia nököttäjiä? Minä en saa näistä koskaan tarpeekseni, olen aina yhtä innoissani kun näen meriharakoita!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Linnut
Jostain syystä tykkään kuvata lintuja vaikka en tunnustaudukaan lintubongariksi. Ehkä minua viehättää juuri se haastavuus, joka ylipäätään eläinten kuvaamiseen liitty. Pihapiirin lintuja on suht helppo kuvata, mutta luonnossa elävät ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Niitä lähelle ei pääse ja usein objektiivin zoomaus ei riitä hyvään kuvaan, vaan lintu on piste jonka tuskin huomaa, saati sitten lajia tunnistaa kuvasta =D
Kolmen kopla. Nämä ovat tulleet paikalle ruokinnan houkuttelemina.
Tässä ruokintapaikan vierailijoista kirjo. Ylhäältä alkaen keltasirkku, punatulkku, sinitiainen ja talitintti.

Tämä varpunen tuli rohkeasti katsomaan, jäikö ruokailijalta hänelle mitään jäljelle.
Kesykyyhky eli pulu on tuttu varmasti kaikille. Näihin ei voi välttää tutustumasta. Joskus niihin meinaa jopa kaupungilla kompastua.
Linnunkin pitää välillä juoda ja välillä levätä =D
Meidän perhe veneilee koko kesän ja merelle eläviä lintuja nähdään paljon.
Onko ketään joka ei olisi ruokkinut sorsia, edes pienenä? Minun lempipuhaa se on vieläkin!
Silkkiuikku on mielestäni yksi kauneimmista merellä elävistä linnuista.
Valkoposkihanhi ja kanadanhanhi muistuttavat paljon toisiaan. Tässä kuvassa poseeraa valkoposkihanhi. Itse käytän muistisääntönä, että valkoposkihanhella on enemmän valkoista päässä.
Olen kotoisin keski-suomesta, enkä ollut siis koskaan nähnyt siellä meriharakkaa.Kun näin meriharakan ensimmäisen kerran, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Meriharakka on mielestäni tosi vekkulin näköinen lintu.
Tässä kohtaa ystäväni jo ihmettelevät, että mitä ihmettä, missä on lokki? Lokeista löytyy niin paljon kuvia, että saatte siitä ihan oman postauksen =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









