Syksy Seurasaaressa

Eilen vietettiin ensimmäistä adventtia ja täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan. Lumi toisi valoa kovasti tähän vuoden pimeimpään aikaan. Lunta odotellessa. Marraskuu ensimmäisenä päivänä kävimme perheen kanssa pitkästä aikaa Seurasaaressa. Ajoimme ensin kaupan kautta ja ostimme mukaan pussillisen maapähkinöitä. Jos oikein hyvä tuuri kävisi, voisimme syötää siellä eläimiä.

Seurasaaren sillalla seisoskeli lokinpoikanen sillan kaiteella. Se oli niin kesy, että sain kuvailla sitä ihan rauhassa. Olikohan tämä nyt se Lenni lokinpoikanen?

Myös varis ihmetteli maailman menoa samalla kaiteella.

Sillan juurella oli iso parvi sorsia ja niiden seasta bongasin tämän telkkäpariskunnan. Suloisia nappisilmiä!

Seurasaaressa on monia mukavia museorakennuksia kuvattavaksi. Minulla oli vain pitkä putki tällä kerralla mukana, joten en päässyt ottamaan kovin laajakulmaisia kuvia.

Ei aikaakaan kun ensimmäinen orava jo kurkkaili puiden oksilta. Hän oli kovin rohkea ja tuli hakemaan pähkinöitä Juniorin kädestä. Välillä hän söi pähkinan ja välillä hän kävi nopesti kaivamassa sen maahan jemmaan, talven varalle =D.

 Tämä orava katseli melko kriittisellä katseella ensin, että mitäpä siellä alhaalla mahtaa olla tarjolla.

Vaan niin sai Kippari hänet houkuteltua alas herkkujen äärelle =D.

Ja kun kurre pääsi vauhtiin hän kävi hakemassa vuoron perään Juoniorin ja Kipparin kädestä pähkinöitä. Välillä jemmattiin ja välillä syötiin. Yhden kerran hän pysähtyi minunkin eteen ja katsoi kysyvästi silmiin, "etkö meinaa antaa minulle mitään, vaan osoittelet ainostaan tuollaisella putkella minua"? Suloinen!

Vaan sitten tuli koiran ulkoiluttaja. Hän näki aivan varmasti, että me syötimme oravaa, niin eikö hän oikein antanut löysää hihnaan, että koira pääsi kyöräämään oravan puuhun! Oliko aivan pakko! Miksi ei voinut vain mennä ohi ja antaa oravan olla. Ja kaiken huippu oli, että koiran omistaja oikein nauroi päälle.

Arvatkaa tuliko orava enään puusta alas? Seillä se säksätti ja katsoi meitä loukkaantuneen näköisenä, vaikka yritin kuinka hänelle vakuutella, että emme halua hänelle mitään pahaa.

 Kyllä oravat vain ovat suloisia, oletteko samaa mieltä?

Myös nämä suloiset pikkuiset tintit tulivat hakemaan makupaloja suoraan kädestä. Piti vain malttaa olla holjaa eikä aikaakaan kun vierailija tuli kädelle.

Ensin hieman tuumaillaa, että tohtiiko tulla hakemaan.

Tämä oli aivan ihanaa puhaa. Voittaa luontokappaleen luottamus.

Seurasaaressa on mukavaa pistäytyä kaikkina vuoden aikoina. Lähellä juhlalavaa on grillipaikka, jossa oli tälläkin kerralla tulet. Viereisestä kioskista voi ostaa makkaraa, ellei omat sattunut tulemaan mukaan. Mikähän siinä on, että makkara maistuu taivalliselta kun sen saa syödä ulkona, kaikkina vuoden aikoina? Penkillä oleva pötkö ei ole makkara vaan käpy =D.

Nämä ovat kuuluisat Urho Kaleva Kekkosen kuntoportaat. Hän ulkoili ja kuntoili paljon Seurasaaressa.

Lopuksi vielä pari kuvaa joutseista.

Tuleeko teidän käytyä Seurasaaressa? Itse päätin, että pitää mennä edottomasti pian uudelle, vaikka sitten kun saadaan sitä lunta. Jos vaikka oravat eivät löydäkkään kaikkia piilottamiaan pähkinöitä voi antaa heille uusia.

Nappisilmä sai viimein mitä halusi

Kun olimme selvinneet sorsien käsittelystä vierasvenesatamassa, lähdimme kävelemään kohti pizzeriaa. Matkan varrella, sen lisäksi, että kuvailin paikkoja, tuli vastaan monia lintuja. Hyvä tilaisuus testailla uutta objektiivia ja nämä linnut eivät tulleet ihan jalkojen juureen =D.

Valkoposkihanhia Suomenlinnassa riittää joka kesälle... paljon! Jotkut voisivat ajatella, että jopa liikaa.

Nyt alkaa sinisorsa kilpailla kuvien määrästä lokkien kanssa =D. Mutta tästä oli pakko ottaa kuva, kun sillä oli niin hellyyttävästi jäänyt nokkaan höyheniä.

Tapasin makalla myös meriharakoita parissakin paikassa.

Ja olihan matkan varrella myös lisää lokkeja (yllätys yllätys) =D.

Ja tässä on nyt sitten se tyttö, joka napsi minua housunlahkeesta! Kun olimme palanneet takaisin veneelle, hän pelmahti jälleen laiturille. Tälläkerralla onni saamisten suhteen oli suosiollinen, sillä juniorimme ei jaksanut syödä kaikkea pizzaa, oteimme loput mukaan. Siitä sitten annettiin pizzan reunaa tälle suloiselle nappisilmälle.

Joutsen, sorsa ja lokki

Varoitus, tämä postaus sisältää aivan liikaa kuvia linnuista, tarkemmin joutsenesta, sorsista ja lokeista. Niitä nyt vain näkee merellä (ja maalla) eniten. Joutsen on minusta kaunein lintu, sorsa vekkulein ja lokkeja rakastan yli kaiken!

Tämä joutsen uiskenteli matkamma varrella, kun ajelimme kohti Suomenlinna. Siinä se pyöri ja elvisteli, joten pakko sitä oli kuvata.

Kun saavuimme Suomenlinna vierasvenesatamaan, tapahtui siellä minusta tosi hauska juttu. Laituriin ajoi toinen Saga vene ja sitä piti mennä tietysti ihailemaan. Sagoja tulee sen verran harvoin vastaan. Siinä kun vaihdoimme venekuulumisia Sagan omistajien kanssa, pelmahti paikalle kolme sinisorsaa, kaksi poikaa ja yksi tyttö.

Ja mikä tekee tästä nyt sitten hauskan jutun? Sorsat tulivat pää kolmantena jalkana kohti meitä laiturin päästä. Pojat jäivät hieman sivummalle, joten pääsin kuvaamaan heitä. Kun taas tämä tyttö tuli ja alkoi napsimaan minua housunlahkeesta. Sitten se tuli eteeni ja katsoa napitti minua niillä ihanilla nappisilmillään vaativasti =D. Voi jestas että se oli suloinen. Se kysyi ihan selvästi, että:"eikö sinulla ole minulle mitään annettavaa?"

Pojat poseerasivat oikein urakalla. "Onks tää hyvä asento?"

Kun lähdimme kävelemään laituria pitkin, seurasi tyttö sorsa minua jalan vieressä kuin koira konsanaan. Pojat yrittivät tulla myös lähemmäksi, mutta tyttöpä ajoi ne kauemmaksi. Näin lähemmäksi ei lintua voi enään päästä. En nimittäin saanut siitä tytöstä kuvaa, koska se pyöri kintuissani, eli oli liian lähellä. Uuden objektiivini lähin tarkennus on 1,8 metriä =D.

"Ei herunut mitään, joten heippa!"

Tämä kaksikko patsasteli myös vierasvenesataman laiturilla pienen matkan päässä. Mitä tekee kuvaaja joka rakastaa lokkeja? No ottaa tietenkin liian monta kuvaa =D.

"Mikäs se tämä tässä on?"

Välillä vähän huutoa maailmaan. Aina kun kuulen lokin äänen, tulee minulle mieleen meri ja upeat maisemat. Tiedän, kaikki eivät pidä tästä linnusta, varsinkaan siinä vaiheessa kun se varastaa lihapiirakan kädestä kauppatorilla. Mutta minä rakastan lokkeja merellä.

Joko saitte tarpeeksenne näistä kolmesta lajin edustajasta =D.