Katajanokka ja Harmaja

Kävimme viimeviikon loppuna pyörähtämässä Tukholmassa. Siitä olikin jo kulunut tovin aikaa edellisestä kerrasta. On jotenkin tosi jännittävää, että vaikka kuinka monta kertaa käy laivalla ja lähtee samasta satamasta, on se hetki joka kerta yhtä kutkuttava. Se kun irrotetaan köydet ja laiva lähtee kääntymää kohti Suomenlinnaa. Vaikka olisi kuinka kylmä, pitää lähtö päästä näkemään kannelle.

Laiva lähti puoli kuudelta ja siinä vaiheessa aurinko paistoi matalalta ja maalasi kauniita sävyjä.

Olen aina tykännyt ihan valtavasti Helsingin rannasta. Minusta se on todella edustuskelpoinen. Näkyvillä on parikin kaunista kirkkoa, tori, kauppahalli, kaikki kauniin kaupungin elementit. Finnairin Skywheel luo suurkaupungin tunnelmaa. Ei ihme, että tänne tulee joka kesä suuri määrä risteilijöitä eri puolilta maailmaa. Kyllä tätä kelpaa esitellä =).

Skywheel ajelu on vieläkin tekemättä. Pitäisiköhän ottaa tänä kesänä oikeasti agendalle? Voisi olla mukava katsella... no joo myönnetään, siis kuvata... tulta ylhäältä Helsingin rantaa.

Hei hei Helsinki, pian nähdään uudelleen!

Ennen reissua kävin totaalisen henkisen taiston itseni kanssa, että minkä kameran otan mukaan. Järki sanoi, että voisi olla mukavaa kävellä kaupungilla ilman painavaa järkkäriä. Tunne taas piti kovastikkin järjestelmäkameran puolia. Kävin painia asian kanssa mielessäni monta päivää. Kumpi sitten voitti?

Skywheel ajelun lisäksi meiltä on korkkaamatta myös Lonna. Se pitää todellakin ottaa tänäkesänä agendalle! Paikka on ihan Helsingin edustalla ennen Suomenlinnaa. Sinne pääsee omalla veneellä, mutta myös Kauppatorilta yhteysaluksella. Lisätietoa Lonnasta saat täältä.

Myös Suomenlinnan ohitus ja ennen kaikkea Kustaanmiekka pitää aina katsoa kannelta, oli kuinka kylmä tahansa =). Näihin maisemiin ei vaan kerta kaikkiaan  kyllästy koskaan. Isolta laivalta saa mukavasti uutta kuvakulmaa samoihin tuttuihin maisemiin.

Ja majakkahullu halusi tapittaa myös Harmajan majakan tälläkin kertaa =).

Meille sattui aivan ihana sää, tuulta oli sopivasti ja laiva ei keinutellut liikaa. Ja merellä oli upeaa olla, vaikkakin lähellä on jo sekin hetki kun päästään laskemaan omaa venettä vesille. Talven selkä on taitettu ja pitkä odotus vetää viimeisiä metrejä.

Ai niin... kumpi voitti, järki vai tunne? Järki voitti. Tosin teki kyllä todella tiukkaa jättää järkkäri matkasta pois =D.  Kuvat on napsittu Canon PowerShot SX280 HS.

Lohusalu Marina

Aamulla varhain irrotimme köydet ja suuntasimme veneen keulan kohti lomamme toiseksi viimeistä etappia, Lohusalua. Paikka ohitettiin kaksi vuotta sitten, joten toki siellä piti nyt pistäytyä. Olimme kuulleet laitureilla paikasta kovasti kehuja. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja ihanan tyyni. Tässä vaiheessa lomaa iski eteemme ällötys nimeltä sinilevä. Vastaamme ajelehti niin suuria sinilevälauttoja, että en ollut ikinä ennen nähnyt! Veneen vauhti hiljeni pari solmua, kun sukelsimme vauhdilla vihreään massaan. Sitä näkyä katsellessa vannoin mielessäni, että meidän venekunta tekee edelleen kaikkemme, jotta itämeri saadan parempaan kuntoon. Sen verran lohduton näky se oli.

Saavuimme perille satamaan ja heti laiturilla oli satamakapteeni näyttämässä meille paikan. Saimme paikan samasta seurasta olevan veneen viereen, mikä mukava sattuma =D. Koska olimme lähteneet liikkeelle aikaisin, olimme perillä aamiais aikaan. Kun saimme veneen kiinnitettyä laituriin ja vedettyä sähköt, oli mukava tehdä aamupalaa. Latasin tabletille digihesarin (on muuten siitä kätevä lehti, että se ilmestyy veneelläkin) ja sieltä löytyi uutinen jossa kerrottiin, että tänä kesänä oli sinilevätilanne todella paha. Yhtä paha oli ollut viimeksi vuonna 2000. Uutisessa oli otettu itämereltä ilmakuvia ja juuri sieltä kohtaa, mistä olimme äsken tulleet!

Lohusalun satama sijaitsee jo melko lähellä Tallinnaa mantereella. Satamakonttorista on hyvät näköalat merelle. Satamassa on kaikki tarvittavat fasiliteetit, vettä, sähköä, erittäin siistit wc tilat ja saunat. Satamassa oli polttoaineen tankkausmahdollisuus ja lapsille leikkipaikka. Ei Lohusalua ollut suotta meille kehuttu.

Satamasta oli mahdollisuus vuokrata polkupyöriä. Me vuokrasimme myös, ja ajelimme lähiseudulla. Siitä, mitä löysimme retkellämme, saatte lukea hieman myöhemmin lisää.

Heti sataman vierestä löytyi ravintola. Kuulimme laiturilla, että edellisenä lauantaina oli ollut oikein kunnon tanssit livemusiikin kera! Ruoka oli todella hyvää. Kävi vain niin, että koko laituri oli päättänyt syödä about samaan aikaan, joten melkoinen jono saatiin muodostettua =D. Vaan mikä oli ruokaa odotellella, kun aurinko paistoi ja meri kimmelsi vieressä.

Sataman vierasvenelaiturin toisella puolella oli venepaikkoja paikallisille veneilijöille. Odottaessamme ruokaa, laitoin merkille, että vieressä laskivat koko ajan pieniä veneitä ramppia pitkin mereen. Oli oikein jono trailereita odottamassa omaa vuoroa.

Lohusalu on harmittavan lähellä Tallinnaan, siksi se tulee helposti ohitettua. Mutta mikäli vain aikaa on (kuten lomalla tulisi olla), suosittelen pistäytymään myös täällä satamassa. Satamata täyttää todellakin myös vaativamman veneilijän tarpeet. Lisää tietoa satamasta löydät heidän nettisivuilta täältä.

Vatsan täytettä Kalanassa ja fiilistelyä Orjakussa

Pitkä päivä alkoi painua mailleen ja ravaaminen majakoissa oli kuluttanut energiaa (hyvistä välipaloista huolimatta), joten oli aika etsiä mukava ruokapaikka. Olimme saaneet satamasta hyvän vinkin paikasta, joka olisi merenrannalla. Kalana - seasonal local food with a sea view, luki heidän käyntikortissa, sopi meille paremmin kuin hyvin! Paikka sijaitsi Kalanan satamassa. Ristnan majakalta oli sinne vain kiven heitto.

Ravintola näytti ulospäin melko vaatimattomalta. Ravintolan edessä, lähellä merenrantaa oli tersassi, jonne iltapäiväaurinko paistoi mukavasti. Ruokavalikoima ei ollut mitenkään kovin laaja, mutta sitäkin maittavampi. Hyvää oli!kalanan kesäravintolaan pääset tutustumaan lisää täältä.

Kalanan satamassa sijaitsee myös ulkoilualueita ja vesiurheilukeskus. Paikanpäältä löytyy myös lomakylä. Tämä on paikka, johon pitää tutustua vielä joskus lisää. Paikkaan voit tutustua lisää täältä.

Olimme vasta puolivälissä saarikierrosta ja aika uhkasi loppua (kukahan se maleksi liikaa majakoilla, no mahakkahullu tietenkin =D). Joten kun saimme vatsat täyteen, jatkoimme matkaa.

Pysähdyimme matkalla Sõrussa.

Sõrusta pääsee lautalla Saarenmaalle Triigiin. Lautta-aikataulut löytää netistä täältä.

Jatkoimme matkaa eteenpäin. Halusimme löytää seuraavaksi majatalon, jossa yövyimme silloin yhdeksän vuotta sitten. Paikka löytyikin, mutta emme toki paukanneet pihaan, sillä siellä olisi saattanut olla asukkaita. Fiilistelimme sen sijaan Orajakun satamassa, jonka ohi myös tuolloin yhdeksän vuotta sitten kävelimme.

Orjaku on myös vierasvenesatama Hiidenmaan kaakkoiskulmassa, josta löytyy kaikki tarvittavat palvelut ja ravintola. Satama ei osu veneilyreiteille, mutta on käymisen arvoinen paikka, sillä läheltä löytyy upeaa luontoa ja mm. lintutorni. Orjakun satamasta saat lisätietoa täältä. 

Satama oli minusta tosi kaunis.

Täällä olisi katsellut pidempäänkin, vaan päivä uhkasi kääntyä iltaan ja vielä oli matkaa tovi jäljellä. Ei kun eteenpäin.

Viimeinen pysähdys ennen veneelle paluuta tehtiin Roograhun satamassa. Myös tämä on vierasvenesatama ja löytyy Hiidenmaan koillisosasta, jo melko läheltä Kärdlaa. Olimme saaneet vinkin, että täältä löytyisi Hiidenmaan paras pizza. Tilanne oli vain se, että vatsat oli täytetty vain hetki sitten, joten pizzan testaaminen jäi auttamatta seuraavaan kertaan.

Ei voi muuta todeta, kuin että mukavalta näytti täälläkin. Maitse kun saapui satamaan, ajettiin ihan Hiidenmaan lentokentän vierestä. Satamasta voi lukea lisää täältä.

Niin tuli aika palata venelle ja palauttaa vuokra-auto takaisin. Päivä oli ollut ihan mahdottoman antoisa. Kolme majakkaa, kolme uutta venesatamaa, upea Hiidenmaan luonto, paljon upeita muistoja yhdeksän vuoden takaa ja hyvää ruokaa. Siitä oli ihana kesälomapäivä tehty. Seuraavana päivänä oli jälleen aika irroitella aamutuimaan köydet ja jättää haikeat hyvästit Hiidenmaalle. Loman viimeinen viikko oli menossa, joten seruaava etappi tulisi olemaan lomamme toiseksi viimeinen.