perjantai 10. tammikuuta 2014

Niin vanha mylly kertoa voi monta tarinaa...

Vietimme joulun Keski-Suomessa ja Tapaninpäivänä lähdimme ulkoilemaan perheen kanssa. Kamera tietenkin mukaan =).

Tiesimme entuudestaan mukavan paika, jossa virtaavan veden äärellä sijaisi kaunis ja kuvauksellinen mylly. Vanhat rakennusket ovat kiehtoneet minua aina.


Toivo Kärjen ja Reino Helismaan tuotannosta Vanhan myllyn taru alkoi heti soimaan päässäni!

"On mylly vanha sammaleiset seinät ovat sen, niin harvoin enää myllynkiven pyörii kolkaten. Ja kuitenkin niin paljon mylly siitä haastaa vois, mi veden myötä häipynyt on pois. Niin vanha mylly kertoa vois monta tarinaa mut niitä kuulla harva sydän saa. Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa, sen kivi kuiskaa rakas rupattaa."


Tämän myllyn tarina alkoi heti kiinnostaan ja sainkin kuulla vielä saman päivän aikana, että tämä oli Puontaan mylly. Soittaessani lupaa omistajalta julkaista kuvia hänen myllystä blogissani, sain kutsun, että voisin jonain päivänä mennä kuvaamaan myllyä toiseltakin puolelta. Otin kutsun ilolla vastaan ja aion vierailun jonain päivänä toteuttaa.




Tämä mylly on ollut aina yksityisessä omistuksessa. Sen sijaan rannan toisella puolella on sijainnut nk. "lahkomylly". Sana lahko on nimeen tullut siitä, että myllyn omisti kuusi talollista. Osuusjaot menivät talojen suuruuden mukaan. Omistajat saivat jauhaa jauhonsa myllyssä ilmaiseksi, sen sijaan myllylle palkattu mylläri sai tienastinsa muiden kyläläisten asioinnista myllyssä. Minunkin pappa on aikoinaan käynyt täällä asiakkaana!


Viimeinen mylläri, joka työskenteli tässä myllyssä, oli Eino Rautaruoho. Hän oli paikkakunnalla tunnettu mies, sillä sen lisäksi, että hän oli mylläri, oli hän myös tuottelias taiteilija ja monilahjakkuus. Eino Rautaruoho on säveltänyt, maalannut ja tehnyt taideteoksia rautaromusta.


Tätä Lahkomyllyä, jota myös kutsutaan nimellä Survosen mylly, ei ole enää. Mylly purettiin, koska se oli mennyt huonoon kuntoon. Paikka maisemoitiin ja tämä muistomerkki pystytettiin myllärin asunnon keittiön hellan kohdalle. Muistomerkissä on myllyn kivi ja vesiturbiinin osa.




Minusta muistomerkki oli kaunis ja kuvasti hienosti esi-isiemme tärkeää työtä ja sitä, mikä merkitys myllyllä on ollut aikanaan kylälle. Sodan jälkeen tuli mm. sähkö myllyltä moneen taloon.


Pari yksityiskohtaa vesiturbiinista.




"Se jauhanut on riemua ja suruakin kai, sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai. Se pettuun lieneen pettymystä pelkkää jauhanut mut runsaan sadon myötä iloinnut."

Kiitos Pekka, että sain julkaista kuvia kauniista myllystä ja kiitos Ensiolle myllyn historiasta, joka oli todella mielenkiintoinen. Olin itse aivan innoissani kuullessani sen!

23 kommenttia:

  1. Voi että, myös minusta vanhat rakennukset ovat erittäin kiehtovia ja kauniita.
    Hyvää tarinointia, hyvä lukea.
    Kiitos kauniista kuvista.
    Kivaa viikonloppua sinulle ja antoisia kuvaushetkiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seijastiina <3! Vanhoissa rakennuksissa on sitä jotain, ennen kaikkea elettyä elämää. Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  2. Täällä myös eräs, jota vanhat rakennukset ja esineet kiehtovat. Mielenkiintoinen kirjoitus ja kuvat taas kerran aivan ihania! Olisi kiva päästä viikonloppuna vähän kuvailemaan, mutta nytkin sataa vettä ihan kaatamalla. Peukutan täällä kovasti poutaisempien kuvaus- ja ulkoilukelien puolesta. Hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anskiu<3! Minäkin peukutan sen auringon puolesta, jos se auttaisi kun olisi useampi peukku pystyssä =D. Hesarissa lupasivat revontuliakin täksi yöksi, mutta taitaa olla niin pilvessä, ettei mitään näy. No onneksi ollaan kevättä kohti jo hyvää vauhtia menossa. Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  3. Kiitos vanhan myllyn tarinasta, Katinka! Kauniita ja koskettavia kuvia menneestä ajasta. Valoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia <3! Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  4. Hieno postaus!
    Tykkään myös kovasti vanhoista rakennuksista ja nuo myllyrakennukset ovat kiinnostavia koskineen!
    Kiva kun laitoit joukkoon yksityiskohtakuvia!

    VastaaPoista
  5. Kuinka kauniisti nämä vanhat "tuotantolaitos" rakennukset sulautuvat ympäristöön. Myös entisaikojen hyötyesineiden kauneus on niin harmonista. Myllyssä on pakko asua myllytonttuja ja joukko salaperäisiä muitakin satuolentoja ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, myllytonttuja, totta tosiaan! Niitähän siellä asuu ehdottomasti. Saatan päästä joku päivä myllyyn ihan sisälle, pitääkin olla tarkkana, jos vaikka tonttu siellä vilahtaisi =D.

      Poista
  6. Stare budynki w których jest dalej życie mnie zawsze wzruszają. Pozdrawiam.
    Vanhoja rakennuksia, johon se on tarkoitettu, kuten elämän olen aina peruskaulurin. Yours.

    VastaaPoista
  7. Hei, löysinpä yllättäen kuvia lapsuuteni maisemista. Olen Einon tytär sieltä vastarannalta.Olimme perheeni kanssa muistolaatan paljastustilaisuudessa ja muistelin siellä lapsuuttani myllyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, kun laitoit kommentin! Lapsuus myllyllä on ollut varmasti ikimuistoinen ja jännittävä. Itsekin muistan kun minun pappa jauhoi kotona ja oli ihan yltä päältä jauhoissa, niin se vähän pelotti =D. Nuo Survosenkosken maisemat ovat kyllä aina yhtä ihania, pääsiäisen tulemme sinne taas =). Ihanaa kevättä!

      Poista
  8. Hei Katinka!
    Ihanaa kevättä sinullekin. Ensi kesänä mekin menemme myllymaisemiin.Ehkä kerron siitä myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi,kerro ihmeessä =). Olisi mukavaa "kuulla" mitä piditte myllynmaisemista.

      Poista
  9. Hei Raili Saari. Eino Rautaruoho oli mummoni , Aino Jernroosin veli, eli iso-eno meille Sulkavan Tuikanmäen jälkikasvulle. terveisin Raakel Lappeenrannasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, blogini kautta suku löytää toisensa =D. Ihanaa syksyä sinne Lappeenrantaan!

      Poista
    2. Hei Raakel!
      Huomasin vasta viestisi, tosiaan ihanaa kun Aino-tädin (meille Aina) jälkipolvea löytyi.Tätä sukuhaaraa emme tunne mutta tiesimme Sulkavan serkuista.Olisi kiva kuulla enemmänkin teistä.

      terveisin Raili Vantaalta. sp railisaari@saunalahti.fi

      Poista
  10. Täälläkin yksi sukulainen. Eino Rautaruoho oli isoenoni, äidin ja mummon puolelta.Monet kerrat äitini kertoi tarinoita Einosta ja hänen keksinnöistään ja taiteestaan. Ja tietysti myllystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun löytyi lisää sukulaisia =). Menneiden polvien kertomuksset ovat mukavia, voi kun ne vain saataisin joskus talteen edelleen tuleville polville =).

      Poista