Kuulin kun laita nostettiin ylös ja sitten alkoi moottorin tasainen hurina ja lossi irtautui vastarannalta. Tuli kiire juosta heti autoon (vaikka aikaa oli oikeasti tosi paljon), että ennättää kyytiin ennen kuin lossi saapuu.
Sitten kun päästiin lossin kyytiin, sain nousta autosta katselemaan lossin reunan yli järevelle. Siis niin jännitävää! Kun pääsimme sukulaistemme luo kylään, alkoi odottaminen, että koska lähdetän (että pääsee taas lossille). Nykyisen kyseisen lossin korvaa valitettavasti silta, kuten monen muunkin lossin. Losseja pyritään vähentämään jatkuvasti.Vähennystarpeita perustellaan käyttökustannusten lisäksi mm. matkailun tarpeilla ja liikenneturvallisuudella.
Nämä kuvat on otettu Barösundin lossista. Odottelimme veneen kanssa, että lossi ennätti mennä edestä ja sain oivan tilaisuuden ottaa valokuvia ja verestää lapsuuteni muistoja. Lossi on varustettu ohjausvaijerilla, joten veneilijä väistää lossia eikä päin vastoin! Veneellä ei pidä lähteä "puikahtamaan" edestä ohi, vaan pitää maltaa odottaa ja antaa lossin mennä ensin.
Mereltä käsin kun lähestytään lossia, varoitetaan siitä tällaisella merkillä.
Vuonna 2009 Suomessa oli 40 lossia. Niitä oli eniten Saimaalla ja Turun saaristossa. Lossien määrä vähenee edelleen tasaiseen tahtiin, harmi, sillä minusta ne ovat hauska yksityiskohta saaristomatkailussa.
Vastarannalla odotetaan jo lossia, kuten minä silloin aikoinani. Pian pääsette kyytiin, lossi on jo tulossa =).
Kun Barösundin lossilta jatketaan matkaa Tammisaareen päin, tulee hetken päästä vastaan toinenkin lossi samalla väylällä, Skåldön lossi.
Se liikennöi Skåldön ja Degerbyn välillä. Lossi liikennöi yhdeksäntoista tuntia vuorokaudessa, tarvittaessa myös useammin.
Skåldön lossi on yksi Suomen käytetyimpiä losseja, sekä yksi useimmin liikennöivä
Tässä tämä komistus vielä mereltä käsin.
