Merenrannalla

Viime lauantaina lähdimme ulkoilemaan Kaivopuiston rannoille. Pakkanen oli yhdessä veden kanssa saanut uskomattomia taideteoksia aikaiseksi.

Päivä oli pilvinen, aurinko kajasti vain hieman pilvien välistä. Sinisellä tunnelmalla mennään tälläkin kertaa =). Tästä kivikasasta tuli mieleen iglu.

Vielä oli joku vesillä! Oli hauskaa kuunnella, kun alus halkoi jäätä mennessään. Melkoinen tunnelma, olisi ollut jännää olla kyydissä.

"Vain vana jäi kun laivasi lähti, se peittyi iltaan punertavaan, Ja sitten syttyi taivaalle tähti, en enään nähnyt mastoakaan. Taas väli matka kasvoi ja soimaan se kaikki kielet kaipuuta sai...". Yö saaristossa on yksi minun suosikki tangoista, Arja Korisevan laulamana tietenkin.

Pakkanen ja vesi olivat yhdessä muovanneet kauniit kerrostumat kaislikkoon.

Eikö olekin melko arktinen tunnelma =D.

Jään alla oli aivan oma salainen maailma. Tämä voisi olla vaikka jääkuningattaren valtakunnasta.

Erään kävelysillan alle oli muodostunut jäästä pitsiverho. Kyllä luonto saa ihmeitä aikaiseksi, kun vain on oikeat olotuhteet.

Kaivarin retkeltä on lisää kuvia luvassa, joten pysy "kanavalla" =).

Sininen hetki metsässä

Joulun jälkeinen pimeys oli yht äkkiä poissa. Aurinko paistoi monena päivänä ja luntakin saatiin sen verran, että oli huomattavasti valoisampaa. Olin viikolla katsellut kateellisena monissa blogeissa mitä upeimpia kuvia pakkasesta. Vasta kun saapui viikonloppu, pääsin minäkin vihdoin kameran kanssa metsään valosan aikaan.

Pahimmat pakkaset olivat jo hellittäneet ja paras huura oli poissa. Silti metsässä oli todella kaunista. Oli kuin joku olisi käynyt heittämässä pumpulia ympäri mäkiä. Meillä on onni asua aivan metsän laidassa, vaikka asummekin pääkaupunkiseudulla.

Kesällä nämä puskat ovat täynnä mustikoita. Nyt ne peitti kaunis valkoinen pumpulipeitto. Nautin auringosta täysin rinnoin. Sitä oli ollut niin ikävä. Jotenkin se vain jännittävällä tavalla piristää ja antaa iloa elämään. Olen aina tykännyt auringosta.

Meidän metsässä (tai siis emme me sitä omista) on paljon eläimiä. Jäniksiä näkee pihassakin, parhaimmilla on ollut kolme yhtäaikaa. Mitkä lie kokoontumisajot =). Olen nähnyt metsässä myös kettuja, kauriita ja kesällä jopa kerran vaskitsan. En ollut ikinä nähnyt sitä aikaisemmin. Hetki meni ihmetellessä, ennen kuin tajusin, että kyseessä ei ollut käärme. Nyt ne ovat talviunilla.

Olenhan kertonut, että majakoiden, lokkien, meren, italian, muumien, valokuvaamisen, kivien, kallioiden (lista on loputon), lisäksi rakastan käkkärämäntyjä? Niitäkin löytyy meidän lähimetsästä. Minusta niissä on jotain karua ja kaunista, jotakin paljasta. Siinä ne seisovat, vaikka kaikki on riisuttu päältä.

Mitäs sanotte, eikö olekkin kainista luonnon taidetta?

Tässä on kelokin saanut hieman pumpulia kylkeensä =).

Metsä on paikka, jossa sielu lepää ja henkinen akku latautuu ihan kaikkina vuoden aikoina. Kesällä saa nauttia väriloistosta ( ja hyttysistä), syksyllä kauniista ruskasta ja metsän antimista. Talvi tuo raikkaan ja viileän tuulahduksen väliin valkealla peitteellä ja sitten koittaakin kevät. Luonto herää henkiin ja näyttää kuinka on voimissaan talvilevon jälkeen. Pidän jokaisesta vuodenajasta.

Tässä piti heittää lumeen ihan vatsalleen ja laittaa macro kiinni kameraan. Sitten etenen kuin sissi sodassa, ryömien kohti kuvauskohdetta. Toivottavasti hirmuisen moni naapureista ei ollut ikkunassa =D.

Näiden melko sinisten hetkien ja tämän lumitupsullisen myötä toivotan teille ihanaa viikon jatkoa. Liikkukaa luonnossa ja nauttikaa sen rauhasta.