Matkalla Muumien maailmaan

Ystäväperheen kanssa oli suunniteltu jo talvella, että kun kesäloma alkaa lapsilla, lähdemme yhdessä käymään Muumimaailmassa Naantalissa. Viimein kyseinen päivä koitti lauantaina. Starttasimme aamusta auton nokan Turuntielle.

Matkalla Muumien maailmaan menimme Naantalin kylpylä- ja kokoushotellin ohi. Ensimmäinen ihmetys lapsille oli, kuinka iso laiva löytyi kylpylän vierestä =D. Kylpylä on perustettu vuona 1984 ja sitä laajennettiin vuonna 2002 jolloin sen yhteyteen ankkuroitiin nykyinen laivahotelli Sunborn Yacht Hotel.

Kylpylän edustalla oli ihan hiekkaranta. Rannalla olikin muutama iloinen uimari.

Jatkoimme patkaa pitkin ihania rantoja.

Venesatamat jotenkin sykähdyttävät aina. Itse tosin olen pitänyt paalukiinnitystä aina vähän hankalana. Johtunee harjoituksen puutteesta. Eniten on tullut kiinnitettyä vene poijuun tai asiaan.

Meidät ohitti sympaattinen katujuna. Jatkoimme kuitenkin matkaa jalan, sillä päivä oli mitä aurinkoisin ja maisemia oli ihana katsella.

Venesatamia oli matkan varrella useampiakin. Naantali on kyllä ihana merikaupunki!

Tästä sitten ensihätään, jos joku sattuu joutumaan vedenvaraan omia aikojaan.

Matkan varrella oli aivan merenrannassa suloinen pikkuinen mökki. Huomaa, miten ihanat pienet ikkunat ja ikkunaluukut.

Tämä "portaikko" on nähnyt parhaat päivänsä, mutta siksi se osaisikin kertoa monta tarinaa. Mitenköhän monet jalkaparit ovatkaan niitä pitkin kulkeneet, osalla kevyet askeleet toisilla puolestaan raskaat askeleet.

Vanhoissa rakennuksissa on nostalgiaa.

Ystäväperheen kuusivuotias poika kertoi, että näki näissä ikkunoissa kummituksen! Palasimme sitä vielä kahdestaan katsomaan, muiden jatkaessa matkaa eteenpäin (minä en nähnyt mitään) =).

Muumimaailman silta pilkistää jo puiden takaa! Jännitys tiivistyy, onkohan siellä ketään kotona?

Lauantaina  8.6. oli Muumimaailman avajaiset. Väskisaari ei ollut vielä auki.

Portilla! Tästä matka jatkuu sillalle, sillä Muumit asuvat saarella =D.

Villejä lupiineja

Äläkää pelästykö, ei tästä tule kukkablogia, vaikka nyt siltä alkaakin varmaan tuntua =D. Kesä vaan on niin ihana ja kukkia täynnä. Kunhan loma alkaa ja päästään pidemmälle reissulle merele, tulee esittelyyn taas uusia paikkojakin.

Tässä on kuitenkin kukka, josta oli ihan pakko tehdä valistava postaus.

Tiesitkö, että lupiinin oikea nimi on komealupiini, minä en tiennyt. Tätä upeaa kasvia löytyy valkoisesta vaaleanpunaiseen, sinipunaiseen ja siniseen.

Lupiini ei ole kuullunut suomen alkuperäiseen kasvistoon, vaan se on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikan vuoristosta. Meille Suomeen se on tuotu koristekasviksi 1800-luvun alussa.

Moni ihminen, varsinkin luonnon tutkijat, ovat sitä mieltä, että lupiini olisi saanut jäädä tulematta. Alunperin kukkapenkkiin tarkoitettu kasvi on levinnyt lähes kaikkialle koko maahan. Kyllä, kaunis kukka se on tien pientareilla, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että se jättää varjoonsa monet suomalaiset piennarkasvit.  Liiallisesti levinneenä se uhkaa meidän alkuperäisten kultturikasvien tulevaisuutta.

Mitä se sitten käytännössä tarkoitaa? Kun meidän luontoon aluperin kuuluvia kasveja häviää ja kuolee sukupuuttoon, häviää myös kyseisiä kasveja hyödykseen käyttävät eläimet. Meille ehkä näkyvin ryhmä ovat perhoset. Perhosen toukat elävät teityllä kasvilla, jonne perhonen käy munimassa munat. Munista kehittyy toukka, joka käyttää tiettyä kasvia ravinnokseen. Kylliksi syötyään ja kasvettua, toukka koteloituu ja aikanaan ulos putkahtaa perhonen.

Mm. Suomen Perhostutkijain Seura ry ja Suomen ympäristökeskus ovat järjestäneet talkoita, joissa yritetään näitä meille alunperin kuulumattomia lajeja poistaa ja sitä kautta elvyttää alkuperäisten kulttuurikasviemme mahdollisuutta elää. Lupiini ei yksin ole syyllinen, samaan kastiin kuuluvat mm. myös jättiputki ja jättipalsami. Molemmat valtaavat alaa alkuperäisiltä kulttuurikasveilta.

Kuvatessani näitä kuvia, tuli todistettua myös se, että suomessa voi tehdä mitään vaan, kunhan on kamera kädessä =).

Mieheni harrastaa myös valokuvaamista ja olimme yhdessä liikkeellä. Hänen vinkistä kokeilin uutta kuvakulmaa, menin lenkkipolun pientareelle selälleni, lupiinipuska haarojeni välissä ja eikun kuvaamaan. Toden sanoakseni, odotin kyllä, että koska alkaa sireenien ääni kuulumaan ja Katinkaa viedään hoitoon. Mutta ei, rauhassa sain kuvailla. =D.

Tämän tarinan opetus on, että mikäli tuodaan jostain muusta maasta meille kuulumaton kasvi, tulisi pitää huolta siitä, ettei se pääse leviämään villisti luontoomme. Lupiini on kaunis kukka, mutta se olisi saanut jäädä kukkapenkkiin

SeriMeri

Kävin joulunalla Helsingin Vanhalla joulumyyjäisissä (tiedän, on tosi ikävää palata talveen näin kesällä, mutta tämä oli välttämätöntä jutun kannalta =D). Myyjäisissä oli monia ihania käsin tehtyjä tuotteita myytävänä. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Yksi myyntipiste oli kuitenkin ylitse muiden, SeriMeri! Kun näin heidän tuotteet, se oli rakkautta ensi silmäyksellä =).

Tämä koirakuosi sulatti sydämmeni saman tien! Entä sitte merelliset kuosit, aivan ihania! Kännykkäkukkaro on niin iso, että sinne menee hyvin nykyiset älypuhelimet, omani on Samsung Galaxy III. Lisäksi kukkarossa on etutasku, jonne mahtuu hyvin luottokortit tai rahaa ja lenkki, josta sen saa roikkumaan vaikka kaulasta. Erittäin käytännöllinen pussukka.

Toinen pussukka piti ostaa kameralle, tänne sujahtaa kakkoskamerani Canon PowerShot SX260 HS juuri sopivasti. Kuosin nimi on kaunis Kompassiruusu!

Ostohetkellä oli vaikea tehdä päätöksiä, että minkä pussukoista ostaisin ja niinpä jouduin palaamaan myyjäisiin viellä uudelleen. Vaivaamaan jäi mm. tämä pikkukukkaro, joka sopii vaikka avaimenperäksi. Lisäksi halusin lisää koirakuosia, penaaleita ei ole koskaan liikaa =D.

 

SeriMerin tuotteet ovat 100%:sesti luonnonmateriaalia. Tuotteissa on myös kierrätettyjä materiaaleja, esim. farkkua, koruja kirppiksiltä ja omista tuotteista jääneitä ompelupaloja. Ihanaa ja ekologista toimintaa, sanon minä!

Talven aikana tein vielä lisätilauksen SeriMerin nettikaupan kautta. Nämä ihanat tiskiliinat ovat Bambua ja koristavat veneemme vesihanaa. Ja siis eivät pelkästään korista, vaan ovat oikein ihanat siinä mihin ne ovat tarkoitettu. En pystynyt päättämään, kumpi kuosi olisi kivempi, joten ostin molemmat. Tiskiliinakin saa olla mielestäni kaunis.

Tässä merellisiä kuoseja.

Olin tuskaillut veneellä aina kaiken maailman latureiden kanssa. Juttelimme messuilla valmistajan kanssa, ja tadaa, SeriMerin mallistostoa löytyy myös reissupussi, ja onneksi merellisillä kuoseilla! Juuri sopivan kokoinen mm. latureille. Pussissa voi toki säilyttää mitä vaan ja siitäkin löytyy lenkki, josta pussin voi laittaa vaikka roikkumaan jonnekin.

SeriMerin toimintaan kuuluu myös purjehdukseen liittyviä palveluita, johon yrityksen nimikin antaa vihjeen. Voit käydä tutustumassa SeriMerin toimintaan ja nettikauppaan tästä. Sivuilta löydät monia muita ihania kuoseja ja lisää tuotteita. Minule ilouutinen oli, että SeriMeri on avannut Fiskarssiin uuden oman työhuoneen, jonka yhteydessä on oma pieni putiikki. Fiskarssiin ei ole meiltä pitkä matka ja lisäksi se on aivan upea ympäristö. Fiskarsista olen postannut jo aiemmin, pääset lukemaan  tästä.

Itse olen ollut näihin tuotteisiin enemmän kuin tyytyväinen ja siksi voinkin suositella niitä lämpimästi myös muille.

Eläimellistä menoa

Korkeasaari on Helsingin edustalla sijaitseva saari ja samalla myös saarella ylläpidetyn eläintarhan nimi. Korkeasaaren eläintarha sijaitsee kallioisella 22 hehtaarin saarella Kruunuvuorenselän pohjoisosassa. Saman niminen saari löytyy myös Espoosta =).

Eläinmaantieteellistä aluejakoa noudattava jaottelu muodostaa kokonaisuudet Amazonia, Africasia ja Borealia. Korkeasaaressa on noin parisataa eläinlajia ja kasvilajeja on edustettuina noin tuhat.

Korkeasaareen pääsee veneellä Kauppatorilta tai tietäpitkin Mustikkamaalta.

Kissaeläimiä Korkeasaaresta löytyy monia. Tässä poseeraa amurinleopardi, jolla on kissaeläimistä kaikkein laajin levinneisyysalue. Arktisia alueita ja aavikoita lukuunottamatta leopardit ovat sopeutuneet lähes kaikenlaisiin elinympäristöihin.

Afrikkalaiset vaippapaviaanit ovat sopeutuneet elämään ihmisten läheisyydessä. Paviaani laumassa vallitsee monimutkainen arvojärjestys. Suuret paviaanilaumat puolustavat raivoisasti eteenkin reviirillään sijaitsevia nukkumispaikkoja, sopivia kallioita, kukkuloita ja raunioita.

 Alhaalla isäntä itse =)

Pikku- eli kääpiömangusti on Afrikan pienin petoeläin, se pyydystää lähes kaikkea pientä mikä liikkuu. Mangustit elävät ryhmissä, joissa on yleensä 10-20 eläintä. Ryhmässä on tarkka arvojärjestys ja tehtävänjako. Vain johtava pari lisääntyy ja muiden työnä on auttaa niitä. Mangustien sosiaalinen elämä on hyvin kehittynyttä.

Tämä kaunis lintu on rubini-iibis. Iibikset kuuluvat haikaralintujen heimoon.

Vesikko on erittäin uhanalainen laji koko euroopassa. Suomessa viimeinen vesikkohavainto tehtiin Sotkamossa vuonna 1992. Eurooppalaista vesikkoa uhkaa sukupuutto ja vesikon elintapojen tutkimiseen ja suojeluun ovat jo viimeiset hetket meneillän.

Vesikkoa näkee harvoin, mutta tällä kertaa veijari poseerai oikein tosissaan =D

Haavena on, että joskus pääsisin ikuistamaan merikotkan kunnolla ihan omassa ympäristössään luonnossa. Tähän mennessä olen nähnyt vain kerran kaksi lennossa korkealla taivaalla =).

Riikinkukko sai patsastella aivan vapaana. Kunnioituste herättävän kokoinen kanalintu. Laji on kesytetty ja sitä pidetään eläintarhoissa ja puutarhoissa ympäri maailmaa. Riikinkukko on Intian kansallislintu.

Riikinkukon kauniit sulat.

Aina yhtä sympaattinen laama = D.

Karhuja esiintyy koko Suomessa, Ahvenanmaata lukuunottamatta. Niitä on meillä arviolta noin tuhat, ja valta osa niistä elelee Itä-Karjalan metsissä. Karhut liikkuvat etupäässä öisin tai iltahämärässä.

Karhulinna on remontoitu äskettäin ja karhuja pääsee ihastelemaan ylähäältä käsin ja ikkunan takaa alempaa. Karhulinnan kupeessa pääsee nauttimaan myös välipalaa. Mahdollisuus on kuumenta grilli myös omille eväille. Lapsille löytyy kiva leikkipaikka, jos nyt malttaa leikki, sillä eläimiä on kiva katsella =)

Tämä fasaani löyti Korkeasaaren ulkopuolelta Mustikkamaalta. Komeaksi linnnuksi voi kuitenkin olla melkoinen riesa omakotitalon puutarhassa. Ääntäkin lähtee mukavasti =)

Ensimmäinen kesäpäivä!

Eilen laulettiin monissa kouluissa suvivirttä, niin lauloin minäkin, tippa silmässä. Mikä kumma siinä virressä on, että aina tulee tippa "linssiin" laulaessa.

Kun kuudesluokkalaisia kukitettiin ja saateltiin "maailmalle" ihanan laulun kera, tuli kyyneleet silmiin taas! Asia ei ole minulle mitenkään ajankohtainen vielä moneen vuoteen, enkä tuntenut yhtäkään kyseisistä lapsista, silti liikutuin. Eikös ennen vanhaan ollutkin sellaisia itkijänaisia, joita saattoi tilata esim. hautajaisiin itkemään? Minä kuulun ehdottomasti kyseiseen ammattiryhmään =D.

Tänäänkö sitten on se kesän ensimmäinen päivä? Lämpömittari näytti jo aamulla 22 astetta myös täällä eteläsuomessa. Kaappasin kameran kainaloon ja kipasin kuvamaan yhtä lempikukistani, syreeniä.

Syreenit ovat tällä hetkellä kauneimmillaan, kukkat tuoksuivat jo kauaksi. Milloinkahan teknologia mahdollistaisi myös tuoksun liittämisen kuviin? Minulle ainakin tietyt tuoksut tuovat mieleen monenlaisia asioita kaukaa lapsuudesta.
 

Otetaanpa Syreenistä, jota muuten myös Sireeniksi kutsutaan, pieni fakta päläys. Syreeni kuuluu öljypuukasveihin ja on puuvartinen kasvi. Syreeni on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Lajeja on parisenkymmentä.

Suomessa syreenit eivät ole luonnonvaraisia, mutta istutettuna tavallisin laji on pihasyreeni, jonka kukat ovat yleensä tyypillisen lilan väriset, vaaleanpunaiset tai valkoiset.

Itse en osaa laittaa värejä paremmuusjärjestykseen, kaikki ovat valtavan ihania.

Nautitaan kesästä, se on nyt täällä. Onnea vielä kaikille ylioppilaille, ammattin valmistuneille ja koulunsä päättäneille, olette todella kesäloman ansainneet! Ihanaa kesäsunnuntaita meille kaikille!