tiistai 7. lokakuuta 2014

Kruunuvuoren hylätyt huvilat

Itä-Helsingissä Laajasalon saarella sijaitsee paikka nimeltä Kruunuvuori. Paikka on tullut kuuluisaksi siellä sijaitsevista hylätyistä huviloista. Alueella on hyvin pitkä ja erittäin mielenkiintoinen historia. Ensimmäiset huvilat alueelle rakennetiin jo 1800-luvulla. Alueella viettivät kesiä kaupingissa asuva varakas väestö, joka keväisin pakkasi tavarat ja siirtivät ne huvilalle meren äärelle. Luin itse tästä alueesta ensimmäisen kerran jostain blogista ja kiinnostuin heti, tuonne pitää päästä kuvaamaan. Koska aluetta on esitelty monissa blogeissa värikuvin, päätin vaihtelun vuoksi kokeilla, miltä alue näyttäisi mustavalkoisena.


Kruunuvuoren alueelle ei eksy ihan saatumalta, vaan paikka pitää tietää. Ja sittenkin meinaa usko loppua, kun sitä etsii. Vaan etsiminen kannatti. Kuljettuani aikani hiekkatietä näin vihdoin ensimmäisen huvilan, Lindebergin hyvilan rauniot. Talon viimeinen asukas on kuollut vuonna 1975 ja sen jälkeen huvila on saanut rapistua rauhassa.




1900-luvun alussa kansakoululaitoksen perustajan Uno Cygnaeuksen poika Johan etsi kesänviettopaikkaa juuri vihitylle vaimolleen Helsingin lähistöltä ja hän osti Kruunuvuoren huvila-alueen vuonna 1905. He viettivät alueella monia hienoja kesiä ja viimeisen kesän he viettivät 1913. Cygnaeukset olivat päättäneet luopua alueesta ja kaupat tehtiin jo samana vuonna tammikuussa. Alueen osti saksalainen kauppaneuvos Albert Goldbeck-Löwe. Hän ei ostanut aluetta suoraan itselleen, vaan hänen perustamalle Fastighets Aktiebolaget Kissinge osakeyhtiölle. Hän oli itse yhtiön pääosakas. Kruunuvuoren alue oli Albertille jo entuudestaan tuttu, sillä hän oli viettänyt siellä jo muutamia kesiä vuokratontilla sijaitsevassa Kissinge huvilassa, jonka hän oli ostanut vuonna 1905.






Minusta oli jotenkin liikuttavaa, että ovi on yhä lukittuna =). Kenellä mahtaa olla tähän lukkoon avain?

 
Villa Walhelmin rakennusvuotta ei ole tiedossa, mutta alueen karttaan se on merkitty vuonna 1920. Asutusta tässä huvilassa on ollut aina vuoteen ainakin 1989 saakka. 


Miten se mainos menikään... "Pinoteksiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta =D".






Suurin osa huviloista on jo niin pahassa kunnossa, että niiden sisälle ei ole menemistä. Myös niiden läheisyydessä saa katsella tarkasti jalkoihin, sillä lasinsiruja oli huviloiden ympärillä valtavasti. Joten jos ole liikkeellä nelijalkaisen kaverin kanssa, suosittelen, että ihastelet huviloita hieman kauempaa.




Miksi sitten aikanaan jotain todella kaunista on päästetty tähän kuntoon? Se selviää kun palaamme hetkeksi vielä ajassa taaksepäin. Alueen uusi isäntä Albert oli ehtinyt saavuttaa Helsingissä vakaan ja arvostetun aseman, joten tuolloin myös Kruunuvuoren alue eli kukoistuksen aikakautta. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan huvila-alueella tapahtui monia käänteitä. Albertin menehdyttyä sydänkohtaukseen, hänen vaimo Sanja johti huvila-aluetta hoitavaa Kissinge-yhtiötä. Sanjalla ja Albertilla ei ollut omia lapsia, niinpä Albertin veljenpoika Adolf siirtyi yhtiöiden johtoon Sanjan kuoltua.




Yksi parhaiten säilyneistä rakennuksista Kruunuvuoren alueella on puutarhulin huvila. Tämä huvila edustaa kansallisromanttista tyyliä. Huvila on ollut Albertin palkanneiden puutarhureiden ympärivuotisessa käytössä. 




Toisen maailmansodan päätyttyä julistettiin Saksa hävijäksi. Tämän seurauksena kirjoitettiin laki, jonka johdosta Saksan rajojen ulkopuolella asuvien saksalaisten omaisuudet takavarikoitiin. Suomessa tehtävää hoito Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta. Hoitokunta siirsi saaliin Neuvostoliitolle. Toimenpiteen johdosta oli Goldbeck-Löwenin suvun aika ohi Kruunuvuodessa ja uusi omistaja oli Sosialistinen neuvostotasavaltojen liiton kaupallinen edustusti Suomessa vuonna 1945.





Kissingen saaritoimikunta vuokrasi alueen Neuvostoliitolta 1946. Vuokraamisen myötä Kruunuvuori sai uusia kesäasukkaita. Tuolloin tämä kuvassa oleva Villa Kissinge muuttettiin kerhotaloksi. Siellä vietettiin tärkeitä tilaisuuksia ja majoitettiin vieraita. Tämä huvila on ollut todella kaunis hirsirakennus. Huvilassa on ollut kymmenen huonetta ja useita ulkokuisteja. Tässä huvilassa on vietetty kesiä aina 1990 luvun alkuun saakka jolloin tämä kaunis huvila jäi tyhjilleen.




 Huvilan pihasta löytyy vielälin Makki koiran hautakivi, Makki kuoli 1903.

Aarne J. Aarnio osti alueen itselleen vuonna 1955. 1968 alueelle suunniteltiin asemakaavaa 2300 asukkaan lähiölle. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutunut, sillä kaupunki ei myöntänyt alueelle rakennuspulaa, koska alueelta puuttui kunnallistekniikka. Vuonna 1977 Aarnio anoi rakennuslupaa uudelleen, tälläkin kerralla tuloksetta. Kolmannen kerran Aarnio esitti asemakaavaa alueelle 1998. Lupaa ei myönnetty, sillä tuolloin katsottiin suunnitelmien liittyvän kiinteästi Laajasalossa sijaitsevan öljysataman kohtaloon. Koska yritykset eivät tuottaneet tulosta, jätti Aarnio alueen oman onnensa nojaan ja siinä tilassa se on näinäkin päivinä.


Villa Hällebo on Kruunuvuoren alueen huviloista parhaiten säilynyt. Huvila on uusrenessanssityylinen on saanut nimensä kallioiselta sijaintipaikaltaan. Huvila on kaksikerroksinen ja sen lasikuistilta on kaunis näkymä merelle.


Jos olinkin kiinnostunut paljon alueesta lukiessani blogeja, käytyäni siellä uteliaisuus heräsi todella. Olisi ihana tietää alueesta ja sen tapahtumista lisää. Onneksi löysin netistä tiedon, että Kruunuvuoresta on kirjoitettu kirja: Minna Torppa - Aurora Reinhard: Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina. Kirjassa kerrotaan kattavasti Kruunuvuoren alueen historiasta ja asukkaista. Kirjasta luin mm. sen, että kansainvälinen kuuluisuus Emil Zatopek vieraili Helsingin olympialaisten aikaan Kruunuvuoressa vuona 1952. Ja mikä hienointa, kirjan avulla pääsin näkemään, miltä rakennusket ovat näyttäneet parhaimillaan. Mikäli kiinnostuit, suosittelen lukemaan. Minusta oli kiehtovaa, että on olemassa tuollainen uinuva alue, joka on joskus ollut täynnä elämää, jolla on vaiherikas historia.

18 kommenttia:

  1. Paikka on kyllä vaikuttava. Niin surullinen ja kiehtova. Mukavasti kerrot alueen historiasta - ja hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Itse ihastuin paikkaan myös todella paljon. Oli ihan pakko lainata tuo kirja jossa kerrottiin paikan historiasta. Ellet ole jo lukenut niin suosittelen lämpimästi =).

      Poista
  2. Vitsit miten mielenkiintoinen postaus! Kiitos!
    Mustavalkokuvat ovat hyvin onnistuneita :)

    VastaaPoista
  3. Todella surullista, mustavalkokuvaus on tässä niin paikallaan!
    Olit paneutunut aiheeseen hienosti, luin mielenkiinnolla.
    Graffittien tekijät ottavat melkoisia riskejä jos tuolla vielä liikkuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki =). Kauhulla katselin, kun yksi porukka meni uhden talon yläkertaan. Meinasin huutaa heille, että tulkaa nyt ihmeessä heti ulos. Minä en olisi iki maailmassa uskaltanut jalallanikaan astumaan sisään.

      Poista
  4. Suuri sääli, että talojen on annettu mennä tuohon kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, paikka on ihana merenrannalla.

      Poista
  5. Oho! Oikein sisäkuviakin! Joskus nuokin ovat olleet loistossaan. Hyvä mustavalkopostaus näin syksyyn jolloin luonto muutenkin riutuu ja värit vähenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JPK =). Sisälle en uskaltanut mennä, sisäkuvat on otettu ulkoakäsin =).

      Poista
  6. Voi, paljon varmasti ovat nämäkin huvilat nähneet. Ja nyt näin surullisessa kunnossa. Hienoja mustavalkokuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna! Alueella on todella mielenkiintoinen ja vaiherikas historia. Kirjasta voi lukea lisää =).

      Poista
  7. Hieno postaus! Todella kiintoisa ja kiehtova, mutta samalla myös hieman haikea. Ja mitkä mustavalkokuvat, wau! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku =). Itselle tuli kanssa vähän sellainen kaihoisa mieli ja harmistus, että miksi tuon kaiken on annettu tapahtua.

      Poista
  8. Upeita nämä kuvat on musavalkoisina.
    Tuli ihan sellainen mielikuva, että tässä nyt on huviloiden hautuumaa. Ne on aikanaan olleet tosi upeita, ja mikä kokonaisuus olisikaan, jos ne olisi ylläpidetty (toisaalta, kuka ja millä rahalla?)
    On aika merkillistä, että huvilat annetaan itsekseen lahota, aivan kuin olisi luonnonsuojeluale, jossa kaatuneitakaan puita ei korjata pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki! Tuo luonnonsuojelualue oli hyvä vertaus, siltä siellä juuri tuntui =).

      Poista
  9. Olen etsinyt kauan tietoa tästä paikasta. Isäni oli vasemmistolainen ja hän, äitini ja kaksi veljeäni asuivat ainakin 1948-49 tuolla paikalla. En tiedä missä huvilassa mutta jossain näistä. Olipa onni kun luin uutislehdestä tästä paikasta. Saan tietoa historiikkiini. Olin jo unohtanut tämän asian, ehkä en löytänyt sitä koska meillä puhuttiin siitä aina Kissinki-nimellä. Kiitos näistä MV-kuvista. Ne antavat eniten oikeutta tälle paikalle. Terv. Maija

    VastaaPoista
  10. Paikka on todella mielenkiintoinen! Ja lisää tietoa saat tuosta Minna Torpan kirjasta. Siitä on valitettavasti painos loppu mutta ainakin pääset kirjastosta sen lainaamaan :).

    VastaaPoista