Kruunuvuoren hylätyt huvilat

Itä-Helsingissä Laajasalon saarella sijaitsee paikka nimeltä Kruunuvuori. Paikka on tullut kuuluisaksi siellä sijaitsevista hylätyistä huviloista. Alueella on hyvin pitkä ja erittäin mielenkiintoinen historia. Ensimmäiset huvilat alueelle rakennetiin jo 1800-luvulla. Alueella viettivät kesiä kaupingissa asuva varakas väestö, joka keväisin pakkasi tavarat ja siirtivät ne huvilalle meren äärelle. Luin itse tästä alueesta ensimmäisen kerran jostain blogista ja kiinnostuin heti, tuonne pitää päästä kuvaamaan. Koska aluetta on esitelty monissa blogeissa värikuvin, päätin vaihtelun vuoksi kokeilla, miltä alue näyttäisi mustavalkoisena.

Kruunuvuoren alueelle ei eksy ihan saatumalta, vaan paikka pitää tietää. Ja sittenkin meinaa usko loppua, kun sitä etsii. Vaan etsiminen kannatti. Kuljettuani aikani hiekkatietä näin vihdoin ensimmäisen huvilan, Lindebergin hyvilan rauniot. Talon viimeinen asukas on kuollut vuonna 1975 ja sen jälkeen huvila on saanut rapistua rauhassa.

1900-luvun alussa kansakoululaitoksen perustajan Uno Cygnaeuksen poika Johan etsi kesänviettopaikkaa juuri vihitylle vaimolleen Helsingin lähistöltä ja hän osti Kruunuvuoren huvila-alueen vuonna 1905. He viettivät alueella monia hienoja kesiä ja viimeisen kesän he viettivät 1913. Cygnaeukset olivat päättäneet luopua alueesta ja kaupat tehtiin jo samana vuonna tammikuussa. Alueen osti saksalainen kauppaneuvos Albert Goldbeck-Löwe. Hän ei ostanut aluetta suoraan itselleen, vaan hänen perustamalle Fastighets Aktiebolaget Kissinge osakeyhtiölle. Hän oli itse yhtiön pääosakas. Kruunuvuoren alue oli Albertille jo entuudestaan tuttu, sillä hän oli viettänyt siellä jo muutamia kesiä vuokratontilla sijaitsevassa Kissinge huvilassa, jonka hän oli ostanut vuonna 1905.

Minusta oli jotenkin liikuttavaa, että ovi on yhä lukittuna =). Kenellä mahtaa olla tähän lukkoon avain?

 
Villa Walhelmin rakennusvuotta ei ole tiedossa, mutta alueen karttaan se on merkitty vuonna 1920. Asutusta tässä huvilassa on ollut aina vuoteen ainakin 1989 saakka. 

Miten se mainos menikään... "Pinoteksiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta =D".

Suurin osa huviloista on jo niin pahassa kunnossa, että niiden sisälle ei ole menemistä. Myös niiden läheisyydessä saa katsella tarkasti jalkoihin, sillä lasinsiruja oli huviloiden ympärillä valtavasti. Joten jos ole liikkeellä nelijalkaisen kaverin kanssa, suosittelen, että ihastelet huviloita hieman kauempaa.

Miksi sitten aikanaan jotain todella kaunista on päästetty tähän kuntoon? Se selviää kun palaamme hetkeksi vielä ajassa taaksepäin. Alueen uusi isäntä Albert oli ehtinyt saavuttaa Helsingissä vakaan ja arvostetun aseman, joten tuolloin myös Kruunuvuoren alue eli kukoistuksen aikakautta. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan huvila-alueella tapahtui monia käänteitä. Albertin menehdyttyä sydänkohtaukseen, hänen vaimo Sanja johti huvila-aluetta hoitavaa Kissinge-yhtiötä. Sanjalla ja Albertilla ei ollut omia lapsia, niinpä Albertin veljenpoika Adolf siirtyi yhtiöiden johtoon Sanjan kuoltua.

Yksi parhaiten säilyneistä rakennuksista Kruunuvuoren alueella on puutarhulin huvila. Tämä huvila edustaa kansallisromanttista tyyliä. Huvila on ollut Albertin palkanneiden puutarhureiden ympärivuotisessa käytössä. 

Toisen maailmansodan päätyttyä julistettiin Saksa hävijäksi. Tämän seurauksena kirjoitettiin laki, jonka johdosta Saksan rajojen ulkopuolella asuvien saksalaisten omaisuudet takavarikoitiin. Suomessa tehtävää hoito Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta. Hoitokunta siirsi saaliin Neuvostoliitolle. Toimenpiteen johdosta oli Goldbeck-Löwenin suvun aika ohi Kruunuvuodessa ja uusi omistaja oli Sosialistinen neuvostotasavaltojen liiton kaupallinen edustusti Suomessa vuonna 1945.

Kissingen saaritoimikunta vuokrasi alueen Neuvostoliitolta 1946. Vuokraamisen myötä Kruunuvuori sai uusia kesäasukkaita. Tuolloin tämä kuvassa oleva Villa Kissinge muuttettiin kerhotaloksi. Siellä vietettiin tärkeitä tilaisuuksia ja majoitettiin vieraita. Tämä huvila on ollut todella kaunis hirsirakennus. Huvilassa on ollut kymmenen huonetta ja useita ulkokuisteja. Tässä huvilassa on vietetty kesiä aina 1990 luvun alkuun saakka jolloin tämä kaunis huvila jäi tyhjilleen.

 Huvilan pihasta löytyy vielälin Makki koiran hautakivi, Makki kuoli 1903.

Aarne J. Aarnio osti alueen itselleen vuonna 1955. 1968 alueelle suunniteltiin asemakaavaa 2300 asukkaan lähiölle. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutunut, sillä kaupunki ei myöntänyt alueelle rakennuspulaa, koska alueelta puuttui kunnallistekniikka. Vuonna 1977 Aarnio anoi rakennuslupaa uudelleen, tälläkin kerralla tuloksetta. Kolmannen kerran Aarnio esitti asemakaavaa alueelle 1998. Lupaa ei myönnetty, sillä tuolloin katsottiin suunnitelmien liittyvän kiinteästi Laajasalossa sijaitsevan öljysataman kohtaloon. Koska yritykset eivät tuottaneet tulosta, jätti Aarnio alueen oman onnensa nojaan ja siinä tilassa se on näinäkin päivinä.

Villa Hällebo on Kruunuvuoren alueen huviloista parhaiten säilynyt. Huvila on uusrenessanssityylinen on saanut nimensä kallioiselta sijaintipaikaltaan. Huvila on kaksikerroksinen ja sen lasikuistilta on kaunis näkymä merelle.

Jos olinkin kiinnostunut paljon alueesta lukiessani blogeja, käytyäni siellä uteliaisuus heräsi todella. Olisi ihana tietää alueesta ja sen tapahtumista lisää. Onneksi löysin netistä tiedon, että Kruunuvuoresta on kirjoitettu kirja: Minna Torppa - Aurora Reinhard: Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina. Kirjassa kerrotaan kattavasti Kruunuvuoren alueen historiasta ja asukkaista. Kirjasta luin mm. sen, että kansainvälinen kuuluisuus Emil Zatopek vieraili Helsingin olympialaisten aikaan Kruunuvuoressa vuona 1952. Ja mikä hienointa, kirjan avulla pääsin näkemään, miltä rakennusket ovat näyttäneet parhaimillaan. Mikäli kiinnostuit, suosittelen lukemaan. Minusta oli kiehtovaa, että on olemassa tuollainen uinuva alue, joka on joskus ollut täynnä elämää, jolla on vaiherikas historia.