Veneilykausi 2014 päättyi

Eilen lauantaina oli tämän kauden viimeisen venematkan aika ja tämä matka ei ollut pitkä. Omasta laiturista nostolaituriin. Saavuimme satamaan heti aamusta. Meillä oli onnea, sittä toisin kuin tänään, tuulee ja vettä tulee kuin Esteristä, oli eilinen päivä tyyni ja aurinkoinen. Arvatkaappa tekikö mieli perua koko nosto ja lähteä saareen paistamaan makkaraa? Vaan totta sekin, että nostohommat on mukavampi tehdä tyynellä ja auringonpaisteella kuin tullessa ja vesisateessa.

Yöllä oltiin käyty pakkasen puolella reilusti ja sen näki heti kun saavuimme laiturille. Kippari oli ollut väijyvuorossa satamassa edellisenä yönä, joten hän osasi kertoa pakkasen kehittymisen tunti tunnilta =).

Siellä meidän kesäkoti odotteli puhtaana. Olimme tyhjentäneet tavarat edellisellä viikolla, täyttäneet polttoainetankin ja puhdistaneet septin. Imurointi ja kunnollinen siivous on hyvä tehdä myös syksyllä, silloin ei home iske talven mittaan. Vallankin pentteri, jossa on valmistettu ruokaa, on syytä pyyhkiä hyvin.

Veneen kannella oli myös kunnolla huuraa, joten ensimmäisenä harja kouraan ja lakaisemaan. Minun tehtäväni on hoidella köydet, joten mielelläni harjasin kannen kunnolla, etten vain liukastuisi ja tippuisi mereen. Merivesi oli kuusi asteista, joten meressä olisi saanut kylmän kylvyn =D. Harjauksen jälkeen oltiin valmiit irroittelemaan köydet ja siirtymään nostolaituriin odottelemaan nostoa. Voi haikeus, viimeinen merimatka olisi edessä ja sekin tosi lyhyt.

Valmiina nostoon. Onneksi ei ollut ihan hirmuista hulabaloota heti aamusta, saimme rauhassa odotella nostoautoa. Välillä satamissa nostavat yhtä aikaa jopa kolmella autolla. Voin kertoa, että silloin käy melkoinen hulina.

Nostoa odotellessa minulla oli aikaa heilua kameran kanssa. Siellä se venepaikka nyt on tyhjillään. Ensi keväänä päästään jälleen palamaan. Ilma oli kyllä ihan loistava. Pakkasen jäljiltä aurinko lämmitti ihanasti.

Vielä olivat vesillä. Meidän veneseurassa on todella aktiivista juniori- ja kilpailutoimintaa. Jotta pärjää kisoissa, tulee toki harjoitella viimeiseen asti =).

Merivesi näyttää jälleen siniseltä ja ruska on parhaimmillaan.

Pian kuului auton ääni ja tuttu luottonostajamme saapui paikalle. Liinat veneen alle ja niin lähti meidän kesäkoti ilmaan. Tämä jännittää kyllä joka kerta ihan valtavasti.

Kyydissä!

Ja pienen matkan jälkeen nosto pukkien päälle.

Tässä meidän kesäkoti seisoo koko talven. Seuraavaksi oli vuorossa pohjan pesu. Kun pohjan pesee hyvin heti noston jälkeen, pääsee keväällä helpommalla. Vielä moottorin huolto ja sen jälkeen huppu päälle ja talvi saa tulla. Uuden kauden odotus alkaa.

Hommien välissä istahdimme kipparini kanssa nauttimaan auringosta ja välipalasta. Ei kyllä olisi millään malttanut lähteä kotiin, niin upeaa oli katsella sataman touhuja ja ruskaa.

Veneilykausi 2014 on nyt virallisesti ohi. Tämä kausi oli monella tapaa menestyksekäs. Ensinnäkin se oli meidän venekunnan veneilyhistorian pisin, yli puolivuotta. Laskimme veneen 12.4. ja nostimme 18.10. Bongasimme kahdeksan majakkaa, joka oli ennätys sekin. Näimme monia uusia upeita paikkoja, tapasimme ihania uusia ystäviä, tekniikka toimi ja matkat olivat turvallisia. Rantautumiset onnistuvat hyvin josta kiitos Kipparille, hän osaa käsitellä venettämme todella hyvin. Pisin yhtenäinen legi ilman pysähdystä oli 62,9 merimailia ja pisin yhden päivän aikana taitettu matka oli 83,4 merimailia sisältäen yhden pysähdyksen tankkaamaan. Kauden aikana olimme merellä yhteensä 901,26 merimailia (yksi merimaili on 1 852 metriä). Paljon on talven varalle muistoja ja valokuvia joiden avulla jaksamme odottaa seuraavan kauden alkua. Ja seuraavan kauden suunnitteluhan on jo kipparilla käynissä =D. Kiitos kesästä 2014!