Aspö

Jurmosta jatkoimme matkaa vain muutaman merimailin ja menimme seuraavaksi tutustumaan Aspöseen. Aspön vierasvenesatamassa kiinnitytään ankkurilla, mutta miellä kävi tuuri, sillä juuri ennen satamaan saapumista lähti laiturin kupeesta saman kokoinen vene, joten me pääsimme sivuparkkiin.

Vierasvenesatamassa oli tarjolla sähköä. Juomavettä sai läheltä hanasta. Aspössä oli yksi reissumme parhaista saunoista. Ja mikä parasta, saunasta oli laituri mereen, josta pääsi uimaan. Aspön vierasvenesatama oli yksi ihan suosikkilistalla meidän venekunnan mielestä.

 Sataman läheisyydestä löytyivät todella siistit Pidä Saaristo siistinä huussit.

Satamassa oli kioski, josta sai myös elintarvikkeita sekä matkamuistoja.

Oletteko koskaan käyneet näin kodikkaassa kahvilassa? Täällä oli aivan oma erityinen tunnelma. Juttelimme saaressa asuvien nuorien kanssa, millaista on elää ympäri vuoden saaristossa. Ennen kaikkea, missä he käyvät koulua, sillä Aspössä ei ollut koulua. Lapset menevät Aspöstä kouluun Utöseen. He asuvat siellä viikot jossain perheessä ja tulevat sitten viikonlopuksi kotiin. Hieman erilaista elämää siis kuin meillä täällä Etelä-Suomessa =D.

Satamasta sai ostaa kalaa. Kala tuli mereltä suoraan savustuspönttöön, sen tuoreempaa kalaa tuskin saa mistään =D. Kun kävi putiikissa kysymässä, onko kalaa tarjolla, ensin myyjä vilkaisi ulos, "kyllä, savustuspöntöstä tulee savua". Seuraavaksi kun kysyi, että mitä kalaa on tulossa, hihkaisi myyjä kalastajalle, joka puolestaan hihkaisi takaksin mitä pian tuleman pitää. Putiikista sai myös perunaa, vihanneksia ja todella hyvää saaristolaisleipää.

Kuten varmasti seinästä bongasitte, niin tarjolla oli myös lohikeittoa. Mikä voi olla sen ihanampaa kun tulee mereltä ja saa mennä valmiiseen pöytään syömään aitoa saaristolaista lohikeittoa? Ihan heti ei tule mieleen =D. Viileimmille ilmoille oli tarjolla viihtyisä vaja, jossa keittoa sai syödä.

Mutta koska oli kesä ja aurinko paistoi, me menimme ulos. Maisema hiveli silmä. Oli tarjolla vatsan täytettä ja silmän ruokaa samalla kertaa.

Vai mitä sanotte silmä roasta? Kyllä näitä kehtasi katsella =D.

Kuten niin monessa muussakin saaressa, myös täällä pysähtyy yhteysalus M/S Eivor. Et siis tarvitse omaa venettä päästäkseni tänne ihastuttavaan saareen. Kesän aikana minusta oli jotenkin mukavaa seurata näiden saariston yhteysalusten tuloa ja menoa. Aina vähän ennen niiden saapumista alkoi satamassa olla pientä kuhinaa ja sen jälkeen vielä enemmän. Sitten saaret aina hiljenivät hetkeksi.

Aspöstä löytyi luontopolku, jonka varrelta löytyi upeita näkymiä merelle ja itse saareen.

Luontopolulla voi tulla vastaan mitä vaan.

Tässä näette, miten kyykäärme voi olla todella eri värinen. Tämä oli aivan ruskea. Toisinaan se on niin musta, että hädin tuskin erottaa sahalaidan selästä.

Aspössä koimme aidon saaristolaistunnelman, kiireettömyttä lähellä luontoa ja merta. Palvelu oli ystävällistä ja maisemat mitä parhaimmat. Joten jos satut kulmille, älä missään nimessä ohita tätä paikka.