Rantarosvousta ja haaksirikkoja Utön vesillä

Aivan lähellä majakkaa sijaitsee Utön kotiseutumuseo - Stenhuset. Rakennus, jossa museo sijaitsee, on rakennettu yhtä aikaa majakan kanssa ja näin ollen se on Utön vanhin rakennus. Taloa käytettiin majakanvartijoiden virka-asuntona 1860-luvulle saakka. Taloa on käytetty myös varastona, puuliiterinä ja verstaana. 1990-luvulla Merenkulkulaitos teetti siihen peruskorjauksen ja vuokrasi talon Utön kyläyhdistykselle, joka avasi siinä 1991 kotiseutumuseon näyttelyn. Näyttelyitä oli kaiken kaikkiaan neljä: Kylän elämää, valtio työantajana, haaksirikot sekä metsästys ja kalastus. Kaikki näyttelyt olivat kiinnostavia ja hyvin koottuja. Eniten minua kuitenkin kiehtoivat haaksirikot, joita oli tapahtunut Utön edustalla kaiken kaikkiaan yksitoista kappaletta. Postauksessa on kuvia kotiseutumuseosta.

Aikoinaan vesillä kulkijoita kiusasivat rantarosvot, jotka tekivät tulia rannoille, ikään kuin ne olisivat majakan valoja tai muita merkkitulia. Alukset sekaantuivat näiden tulien vuoksi ja ajoivat karille. Vanhojen oikeuspöytäkirjojen mukaan rosvouksen kohteita olivat usein juhtinahat, hamppu, tali ja rautaharkot. Mutta myös kaikki muu laivan lasti ja laivan osat kelpasivat heille. Kun laiva oli haaksirikkoutunut, nämä ikävät rosvot soutivat nopeasti paikalle ja veivät tavarat mukanaan.

Utön väylä on ollut 1500-luvulta lähtien tärkeä kulkuväylä Suomen lounaissaaristoon. Reitti ei ole helppokulkuinen, sillä saarta ympäröivät matalat vedet ja vaikeat sääolosuhteet. Nämä ovat olleet rantarosvojen lisäksi syy lukemattomiin merionnettumuuksiin.

Tähän mennessä (2015) vanhin Utön vesiltä löytynyt hylky, niin kutsuttu "Ruukkuhylky" on peräisin 1500-1600 -lukujen vaihteesta.

Suomalainen alus Jatkaja haaksirikkoutui Finnskärin luona 27.10.1865.

Suomalainen alus Laura ajoi karille Västra Uddenin luona 21.11.1922. Koko miehistö pelastui Utöläisten upean uurastuksen ansioista.

Suomalainen kolmimastoinen parki Draken ajoi karille Örebådanin luodolle11.11.1929, vain 150 metrin päähän Utön eteläkärjestä. Laivan timpuria lukuunottamatta, koko muu miehistö onnistui kiivetä luodolle. Puolitoista vuorokautta myrsky riepotteli miehistöä ja vaikka välimatka oli lyhyt, eivät Uöläiset pääseet kovista ponisteluista huolimatta auttamaan heitä. Vasta kun myrsky hellitti, he pääsivät luodolle apuun. Tuolloin miehistön jäsenistä oli ennättänyt viisi miestä menehtyä.

Saaren eteläkärkeen Kenäsiin on pystytetty vuonna 1989 muistomerkki Stjärnan och korset - Tähti ja risti juuri Drakenin haaksirikkoumisen muistoksi. Muistomerkki seisoo samalla paikalla kuin mistä Utöläiset seurasivat Drakenin miehistön kamppailua hengestään.

19.121942 sai Saksalainen alus Olivia pohjakosketuksen Trutgrundin luona.

Amerikkalainen Park Victory haaksirikkoutui Utön eteläpuolella 24.12.1947. Alus oli ankkuroitunut hyvällä säällä Lillharunin luodon lähettyville. Miehistöllä oli tarkoitus viettää jouluyö ankkurissa. Yön aikana nousi hirvittävä lumimyrsky, josta johtuen alus iskeytyi usealle luodolle ja sai suuria vuotoja. Laivan alkaessa upota nopealla tahdilla, siirtyi miehistö pelastusveneisiin. Kun tieto haaksirikosta tavoitti Utön saarelaiset, he lähtivät heti pelastustoimiin luotsikutterilla, meripelastusalus Merikotkalla ja armeijan aluksella. Miehistön jäsenistä 38 pystyttii pelastamaan ja he viettivät joulun utöläisten kodeissa. Valitettavasti kymmenen menetti henkensä hukkumalla tai paleltumalla. Utön kirkossa - Bönehusetissa on alttarilla kymmenhaarainen kynttilänjalka hukkuneiden muistoksi. Kynttilänjalan kymmeneen ristiin on kaiverettu hukkuneiden nimet.

Saksalainen alus Rhein ajoi karille 24.01.1958 kovassa lumimyrskyssä Svartbådanin luona. Pelastustöiden aikana laivan iäkäs kapteeni menehtyi viimeillä matkallaan ennen eläkepäiviä.

Ruotsalainen Trosholm törmäsi Revlarna kareille 12.11.1967. Alus seisoi karilla Utön eteläpuolella aina 1980-luvun alkuun saakka.

Saksalainen alus Algol ajoi karille Stenharun luona 15.01.1981. Ympäristökatastrofi oli lähellä, sillä aluksella oli lastina myrkyllisiä kemikaaleja.

Saksalainen Transgermania ajoi karille Stenharun lähellä joulukuussa 1990.

Viimeisin haaksirikko tapahtui 28.9.1994 Pohjois-merellä 35 kilometriä Utöstä. Tuolloin Virolainen laiva Estonia upposi. Aluksen 989:stä matkustajasta vain 137 selviytyi hengissä. Pelastushelikopteri laskeutui Utön saareelle klo 04:25 mukanaan kuusi ensimmäistä eloon jäänyttä. Pelastautuneita tuotiin saarelle kaikkiaan 24 ja menehtyineitä 60, jotka kuljetettiin seuraavana päivänä Helsinkiin tunnistettavaksi.

Valtiovallan kiinnostus meripelastustoimintaan oli vähäistä 1800-luvun lopulla. Viranomaiset luottivat siihen, että saarella asuvat auttaisivat mahdollisesti hätään joutuvia. Ensimmäiset meripelastusasemta perustettuu 1870-luvulla Suomen rannikolle. Nämä tehtiin lähinnä siksi. että Venäjällä oli aloitettu perustamaan samanlaisia asemia. Emmehän me olleet naapuriamme huonompia. 1883 Utö sai meripelastusaseman ja katetun meripelastusveneen.

 Parkki Drakenin haaksirikko antoi alkusykäyksen koko Suomen meripelastustoiminnalle. Suomessa ei ollut kunnollista pelastuskalustoa ja tähän asiaan puuttui Drakenin päällikkö Niilo Saarinen. Hän selviytyi onnettomuudesta ja omisto koko loppuelämänsä meripelastukselle. Hänen ansiosta rannikolle perustettiin monia meripelastusasemia. Utöhön perustettu asema oli yhdestoista vuonna 1934. Ensimmäinen meripelastusvene oli nimeltään Merivuokko. Aluksen lokikirjaan viimeinen merkitty pelastusoperaatio on päivätty 30.08.1971.

Meri kiehtoo kovasti ja vaikka haaksirikot ovat todella ikäviä, on meripelastuksen historia mielenkiintoinen. Kun kuljemme merellä, mietin välillä meren ja tuulen voimaa, ja kaikkea sitä mitä se voi saada aikaiseksi. Se laittaa nöyräksi. Silti merelle on aina päästävä kun vain suinkin on mahdollista.