Eckerö - Korpppström - Tammisaari

Lähdimme Eckeröstä aikaisin aamulla jatkamaan matkaa, sillä tarkoitus oli vetää pitkä legi takaisin Ahvenanmaalta Suomen puolelle. Aamulla kun heräsimme, huomasimme, että merellä oli kova sumu. Nousimme kalliolle katsomaan, miltä näkyvyys vaikuttaisi. Mietimme hetken, jäämmekö odottamaan päivän kirkastumista vai lähdemmekö merelle? Tuleva väylä ei ollut kuitenkaan kovinkaan vilkas eikä siellä liikkuisi isoja aluksia, joten päätimme lähteä matkaan.

 Ajelimme hiljalleen ja varovasti eteenpäin. Vastaan ei tullut ainuttakaan toista venettä.
 

Eikä aikakaan kun sumu hälveni ja tilalle tuli aurinkoinen päivä ja pilvetön taivas. Pysähdyimme matkan varrella tankkaamaan, koska emme saaneet tankattua Skärinsundissa.

Nyt voin sanoa, että ollaan kierretty Ahvenanmaa ympäri. Tulimme Suomen puolelle nk. Ahvenanmaan yläkautta. Maisemat olivat jälleen kerran silmiä hivelevän kauniit, tietyiltä osilta hieman karua.

Kas, kuva kummelista =D. Tämä legi jäi mieleen, sillä näin elämäni ensimmäisen kerran ruokkeja! Pieni parvi lensi aivan meidän veneen ohi. Valitettavasti kuvaa en saanut sillä tilanne oli niin nopeasti ohi, mutta voin kertoa, että hetki oli ikimuistoinen. Linnut lensivät niin läheltä että näin selvästi jopa linnun nokan. Seuraava tavoite on, että saan ruokin myös kuvattua. 

Saavuimme muutaman tunnin jälkeen Korppoströmin vierasvenesatamaan. Paikka on meille entuudestaan tuttu, olen kirjoitellut satamasta esittelyä ennestään jo täällä. Pitkän merimatkan jälkeen oli ihanaa istahtaa valmiiseen pöytään. Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa sataman kaupasta täydennystä jääkaappiin ja illalla saimme nautiskella saunan lämmössä. Täydellinen päivä!

Seuraavana päivänä jatkoimme jälleen matkaa, sillä halusimme viettää aikaa myös kahdessa muussa satamassa, jonne haluamme aina lomamme päättä. Niinpä suuntasimme Hangon ohi kohti Tammisaarta. Sää suosi meitä jälleen, meri oli tyyni ja kaunis kuin morsian. Piti ihan miettiä sitä, että miten lomasää olikaan suosinut meitä oikeasti todella hyvin Sen lisäksi, että aurinko oli paistanut oli myös tuulet suosineet matkamme etenemistä. Vain Utöstä jouduimme lähtemään päivää suunniteltua aikaisemmin, muuten saimme itse päättää etenemisen. Se on harvinaista herkkua se =).

Optimistinen purjehtija löytää tuulta myös tyynellä säällä =). 

Merivartiosto porhalsi ohi kova vauhtia. Olikohan heillä tehtävä päällä?

Saavuimme jälleen Hiittisten suoralle. Jännityksellä odotin, vieläkö kalasääsken pesällä olisi elämää. Ilokseni huomasin, että siellä oltiin kotona!

Ennen Hankoa näimme jälleen merikotkan. Se istua nökötti kalliolla. Odottelin kameran kanssa tovin, että se lähtisi lentoon (lentokuvan toivossa). Ei lähtenyt kotka lentoon ei. Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu kaukaa ja kropattu oikein urakalla =D.

Hangon edustalla oleva luotsi asema.

Jälleen oli pitkä merimatka takana ja saavuimme Tammisaaren vierasvenesatamaan. Tammisaari on koko meidän venekunnan mielestä yksi kesän ihanimmista kaupungeista. Koska oli luvattu aurinkoisia päiviä, päätimme viettää aikaa Tammisaaressa parikin yötä. Vierasvenesataman vieressä on nimittäin ihana uimaranta. Olen kirjoitellut Tammisaaren vierasvene satamasta aikaisemmin mm. täällä.

Tammisaaresta annan vielä hyvän ruokavinkin. Nimittäin Pup Niska löytyy myös Tammisaaresta, ihan vierasvenesataman vierestä. Sieltä saa maailman parasta peltileipää, Ahvenanmaalaista pizzaa. Suosittelen.

Meren sinessä

Oletteko valmiit lähtemään merelle, sillä sinne lähdemme tällä kertaa =D. Edellinen sumuinen päivä Hangossa oli ohi ja uusi päivä aukesi todellisella auringon paisteella. Kippari oli suunnitellut meille pitkän matkan, joten irrottelimme köydet varhain ja lähdimme merelle. Tarkoitus oli päästä uusille "pelipaikoille" mahdollisimman pian ja viettää siellä aikaa. Jos matka olikin pitkä, oli sen maisemat todellista mindfulnessia, ihan koko matkan ajan.

Meri on siitä todella upea elementti, että se tarjoaa veneilijälle monenlaiset kasvot. Joskus se osaa olla kenkkumainen, suorastaan jopa pelottava isolla aallokolla. Tänään oli menossa se toinen puoli. Meri oli lempeällä päällä, tarjosi tyyneyttä ja kauneutta silmin kantamattomiin. Ei sitä voinut muuta kuin istua, huokailla ja antaa silmä levätä. Näitä hetkiä yritän tallentaa mieleni sopukoihin talven varalle. Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvata, joten puhukoon kuvat puolestaan.

Jonkin aikaa ajettuamme, Kippari huomasi pari hyljettä. Olivat niin kaukana, etten saanut kelvollista kuvaa. Niitä on aina niin vekkulia katsella. Näin tyynellä säällä hylkeet on helppo havaita. Niiden pää näkyy pallona veden pinnalla =).

Lokit levolla.

Hieman reilumman kokoinen eteläviitta.

Kummeleiden lisäksi minulla on joku ihan käsittämätön pakkomielle kuvata näitä merimerkkejä. Ovat kuin pieniä majakoita. Välillä istun kyydissä, että nyt en kyllä ota kuvaa. Vaan ennen kuin ollaan menty merkin ohi, on kamera jo lauennut kerran tai pari =D. Pahinta on se, kun kuvaan samat merkit joka kerta uudelleen ja uudelleen!

No siis tästä kummelista oli pakko ottaa kuva kun oli niin iso =D.

Kalasääski ei pettänyt meitä tänäkään kesänä. Jokavuotiseen tapaansa se oli rakentanut pesän saman merimerkin päälle Hiittisten suoralle. Odotan aina tätä paikkaa ihan innolla.

Lintujen välissä kurkistaa vielä kolmaskin pää =D. Huomasin sen vasta kotona kun katselin kuvia.

Reissun aikana näimme monia merikotkia. Tässä yksi nököttää kalliolla. Jälleen on lintu kaukana, mutta kaipa sen kotkaksi erottaa =D.

Koska meri oli niin tyyni ja otollinen matkan tekoon, Kippari ajeli Jurmon ja Utön kautta. Utö, yksi lempimajakoistani siintää taivaanrannassa. Kävimme siellä viime kesänä ja vietimme ikimuistoisia hetkiä.

Kahdeksan ja puoli tuntia, sata merimailia takana ja saavuimme Ahvenanmaalle. Purjeveneille kahdeksan tuntia on monellekin melko "normi" legi, mutta meille se tuntui pitkälle. Vaan hienosti Kippari jaksoi meitä ajeluttaa. Minne päädyimme, sen kuulette seuraavalla kerralla =D.

Loman ensimmäinen etappi: Korpoström

Niin se vain on, että kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös loma. Neljä antoisaa viikkoa vietimme merellä ja näimme monia upeita paikkoja. Kun lomamme alkoi, emme malttaneet jäädä töiden jälkeen kotisatamaan, vaan suuntasimme seuramme omaan saareen yöksi. Seiltä lähdimme lauantaina matkaan kohti ensimmäistä etappia, Korppoota.

Päivä oli hieman harmaa ja sateinen, mutta onneksi aurinko välillä pilkisti pilvien raosta. Kippari oli suunnitellut, että ensimmäinen legi olisi niin pitkä kuin vain jaksaisimme ajaa, sillä tarkoitus oli päästä heti "pelipaikoille". Niinpä matkasimme kaikkiaan kahdeksan tuntia yhteen menoon. Tiedän, se on purjehtijoille ihan "normi päivä", mutte me moottoriveneilijät pääsemme yleensä lyhyemmällä ajalla, joten emme ole tottuneet näin pitkiin ajoaikoihin =D.

Entinen Porkkalan majakka, nykyinen Rönnskär.

Iloksemme tuulet olivat heti suotuisat ja pääsimme ylittämään Porkkalanselän ulkokautta! Se on harvinaista herkkua se. Tämä joudutti osaltaan meidän matkantekoa hienosti.

Pilvet olivat välillä todella dramaattisia ja roikkuivat alhaalla. Jännittävä tunnelma.

Oli aivan ihanaa päästä sellaisiin maisemiin, jossa oli ollut kerran aikaisemminkin, mutta missä ei pääse käymään usein. Jännästi sitä muistikin monta yksityiskohtaa, merimerkkejä ja kummeleita =D.

Luotsiasema Hangon edustalla.

Niin kutsutulla Hiittisten suoralla on iso mermerkki, jonka päälle kalasääski tekee joka vuosi pesän. Eikä hän ollut tehnyt poikkeusta tänäkään vuonna. On siinä hänellä melkoinen pesäpaikka, keskellä vilkasta veneväylää. Eipähän tule aika pitkäksi kun katselee ohi ajavia veneitä =D.

Piipahdimme Kasnäsissä tankkaamassa veneen ja otimme pienen jalottelutauon, jonka jälkeen matka jatkui edelleen kohti Korppoota.

Ennen Korppoota oli vielä toinenkin kalasääsken pesä! Tältä pesältä oli itse emolintu liikenteessä.

Korpoströmin satama oli meille entuudestaan tuttu. Olen esitellyt sataman jo aikaisemmin blogissani täällä. Tulimme satamaan illalla yhdeksän jälkeen ja saimme suunnilleen sataman viimeisen vapaan paikan, onneksi. Vaikka meillä oli ollut mukana matkaevästä, oli tässä vaiheessa koko veneen miehistöllä jo sellainen nälkä, että näköä haittasi. Vene nopeasti kiinni laituriin ja syömään!

Myös me söimme Kipparini kanssa kalaa =D.

Ilta oli kaunis ja ilta-aurinko maalasi suorastaa taulumaisia pastellinsävyjä taivaalle. Kaikkein hienointa oli, että loma oli alkanut ja uteliaan odottava kutkuttava tunnelma oli vatsanpohjassa. Mitä kaikkea oikein näkisimme seuraavien viikkojen aikana? Sen te tulette näkemään lähi viikkojen aikana täällä blogissa. Muutamien seuraavien postausten osalta ollaan tiukasti saaristossa =D.