Väinölänniemi

Kuopiossa jatkoimme satamasta matkaa Väinölänniemeen. Tämä oli minulle aivan uusi paikka. Koska sää oli mitä kaunein, oli ihanaa jatkaa matkaa ulkosalla vallankin kun sain uusia paikkoja kuvattavaksi. Väinölänniemi tai paikallisten kesken "Vänäri" on ollut Kuopion tunnettu virkistysalue jo vuosikymmenien ajan.

Heti niemen alussa on hyvä uimaranta isolla hiekkakentällä. Täällä jos missä on mukava käydä uimassa kesä helteillä.

Rannalle ei saa tuoda isoja eikä pieniä mustia koiria =D.

"Vänärillä" sijaitsee stadion. Täällä on mm. Kuopion Palloseura pelannut kotiotteluita aina 30-luvulta 2005 vuoteen saakka. Stadionilla on järjestetty myös merkittäviä yleisurheilutapahtumia mm. Kalevankisat pariin otteeseen. Nykyisin urheilukenttää käytetään pääasiassa yleisurheilun harjoitus- ja kilpailukenttänä.

1862 kuopiolainen ravintoloitsija M. Dahlström perusti Peräniemeen kesäravintolan ja antoi sille nimeksi Väinölä. Sittemmin koko niemeä alettiin kutsumaan Väinölänniemeksi. Ravintola meni aikanaan huonoon kuntoon ja se määrättin purettavaksi 1897. Kaupunki ja silloinen matkailuyhdistys alkoivat heti suunnittella yhdessä uutta ravintolaa puretun tilalle ja se valmistui 1902. Muutoksia on tehty vuosien saatossa monien remonttien yhteydessä. Nykyään tuo kaunis rakennus on nimeltän Peräniemen Kasino ja sitä voi vuokrata mm. omiin juhlatilaisuuksiin. Mikä olisikaan parempi paikka viettää hääjuhlaa kuin kauniissa Kallaveden maisemassa kauniina kesäpäivänä. Lisää tietoa Peräniemen Kasinosta saat heidän netti sivuilta täältä.

Niemen toisella puolella avautui aivan ihanat kuvauskohteet. Vesi ja pakkanen olivat tehneet tehtävänsä. Muoiakin kuvaajia oli kameran kanssa retkellä.

Aivan kuin purjeveneitä!

Näitä riitti koko rannan mitalla ja olisin voinut kontata kameran kanssa koko päivän. Vaan en laittanut seurueemme muita jäseniä odottamaan minua.

Väinölänniemi oli aivan mahtava ulkoilualue. Se on myös sopivan kokoinen, perheen piemimmätkin jaksavat olla matkassa mukana.

Niemeltä jatkoimme matkaa Kuopion keskustaan sillä olimme menossa Korttelimuseoon. Museosta lisää tietoa seuraavassa postauksessa.

Kinkun sulatteluta luonnon helmassa

Kävin Kipparini kanssa joulunpyhinä sulattelemassa kinkua luonnon helmassa. Sää suosi, sillä oli mukavasti pakkasta ja kuivaa. Myös aurinko näyttäytyi hetkittäin, joka ilahdutti meitä kovasti.

Lunta ei ollut vielä kovinkaan paljoa, mutta tämä vähäkin valaisi maisemaa paljon. Myös pakkanen antoi maisemalle oman kauniin seesteisen sävynsä. Otin pitkän putken mukaan, jos vaikka näkisin retkellä jotain eläimiä. Vaan toisin kävi, ei ristin sielua missään ja joka puolella niin hiljasita että ihan korvissa soi =D.

Se, että liikkeellä ei ollut eläimiä, ei ollut esteenä kuvaamiselle. Luonnosta kyllä löytyy kuvattavaa ilman eläimiäkin =D.

Jos emme nähneetkään eläimiä, oli sentään jälkiä hangella. Näistä on aina mukava arvailla, että kuka mahtaa olla ollut liikenteessä. Ainut, kenenkä jäljet tunnen varmuudella, ovat jäniksen jäljet. Ja nämä eivät ole niitä.

Tapaninpäivän kävelylle otimme kipparini kanssa mukaan myös "kolmannen pyörän" =D. Tämä karvainen kaveri asustelee vanhempieni luona ja hän on innokkas lenkkikaveri. Niin tultiin lujaa kun kutsuimme häntä, että melkein kaikki lyhyet tassut olivat ilmassa. Hän muuten piti huolen siitä, että nyt ei varmastikkaan nähtäsi mitään muita eläimiä =D.

Kävelimme vanhan rakennuksen ohi josta löytyi tietenkin kuvattavia yksityiskohtia.

Pakkanen oli taiteillut kauniita kuvioita ikkunaa. Tässä vaiheessa ei harmittanut, ettei ollut macro mukana, sillä ikkuna oli korkealla.

Silloin kun löydät puista naavaa, on ympärilläsi oleva luonto puhdas!

Tunnelmia maalta, heinä paaleja... 

... ja sähköaitaa.

Kannot kaivetaan nykyään hakkuualueilla ylös. Tästä saadaan arvokasta polttoainetta mutta onkohan sitä tutkittu tarpeeksi, että mitä toimenpide tekee luonnolle? Kannot ovat aina ennen jääneet maanalle. Häviääkö tämän toimenpiteen vuoksi jotain sienilajeja tai muita lahottajia? Jää nähtäväksi.

Ainoat eläimet, jotka näimme tällä reissulla, olivat kolme korppia. Ne lensivät sen verran kaukana, ettei ollut mahdollisuutta kuvata. Toki minä yritin, mutta ei onnistunut =).