Veneilykausi alkaa venemessuilta!

Niin se kevät tulla tupsahti ja veneilykauden taattu aloitus on tietenkin venemessut. Vierailimme Kipparini kanssa messuilla viime viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Aikaa meni molempina päivinä koko päivän, sillä tapasimme jälleen monia veneileviä ystäviä ja tuttuja näytteille asettajia.

Vaikka tänä vuonna oli näyttelypinta-ala suurentunut 6% edelliseen vuoteen verrattuna, loisti muutama näytteilleasettaja poissa olollaan. Itse kaipasin eniten Studio Ishavetia. Myöskään saaristosta ei ollut esillä tuttuun tapaan satamaesittelyjä. Vain pari oli esillä, Örö ja vuoden vierasvenesatamat 2019 Bodö ja Korpilahti. Viron puolelta oli tänä vuona kunnon edustus ja hyvä niin, sillä Virossa on monia upeita satamia ja lisää tulee koko ajan.

Haven Kakumäe Tallinnasta oli messuilla mukana. Kävimme kysymässä kuulumisia ja saimme kuulla, että uusi ravintola on ihan justiinsa valmis. Veneen säilytyshallit olivat jo valmiina ja hallitila olikin messuilla myytävänä. Täytyy todeta, että veneen talvisäilytys hinnat olivat todella kilpailukykyiset. Me kävimme tässä satamassa viime kesänä (2018), voit lukea meidän kokemuksia satamasta täältä.

Jos näytteille asettajista osa puuttui, kuulin sen sijaan, että venekauppa kävi hyvin. Venemessuilla oli näytillä yli 500 venettä. Myös tarvikepuolella oli myyty hyvin. Selvästi on paremmat ajat siis tulossa =D. Messulla kävi kymmenen päivän aikana yli 65200 messuvierasta.

Yksi oma suosikkini venemessuilla on aina ollut viranomaiset. Heidän osastolla saa paljon tärkeää tietoa ja mukavan määrän heijastimia =D. Ne on tarpeen aina syksyn pimeinä aikoina. Ystäväni kerää poliisihevosista kortteja. Kävin toiveikkaana poliisin osastolla niitä katsomassa, mutta Hanna, valitettavasti tänä vuonna oli tarjolla kortteja vain poliisikoirista =D.

Rajavartiolaitos täyttää tänä vuonna 100 vuotta! Niihin vuosiin mahtuu varmasti monenlaista asiaa rajan molemmilta puolilta.

Meripelastusseuran osastolla oli näytillä heidän uusi vene Aisko. Aisko menee vielä hetkeksi aikaa "tuunaukseen" telakalle ennen kuin sen kanssa pääsevät tosi toimiin. Tässä kohtaa en voi olla mainostamatta, että Helsingin meripelastusyhdistys järjestä hätämerkinanto harjoituksen heidä tiloissa Matosaaressa 2.3.2019. Hätämerkinantovälineitä on hyvä harjoitella käyttämään silloin, kun hätä ei ole käsillä. Osaa sitten oikeassa tilanteessa käyttää välineitä oikein, eikä aikaa kulu sen miettimiseen, että kummasta päästä se hätäraketti laukaistiinkaan. Samalla pääset kätevästi eroon vanhentuneista hätäraketeista ja soihduista. Niiden tulee olla vuodelta 2012 tai uudempia. Vanhemmatkin voi ottaa mukaan ja luovuttaa tilaisuudessa meripelastusseuralle. He hävittävät ne oikealla tavalla. Vielä ennättää ilmoittautua mukaan tästä linkistä. Ilmoittaudu viimeistään 28.02.2019. Olemme Kipparini kanssa käyneet pari kertaa ampumassa ja voin todella suositella. Meidän kokemuksia hätämerkinanto tilaisuudesta voit lukea lisää täältä.

Toinen tärkeä asia Meripelastuksessa on Trossi. Me, kun olemme moottoriveneilijöitä, maksamme Trossin joka vuosi. Jos moottori tekee tenän vesillä, meidän meno loppuu justiinsa siihen. Trossi on pieni hinta, siitä mielenrauhasta, että tietää, jos apua tarvitsee, sitä todella saa. Mikäli Trossi on vielä hankkimatta, voit maksaa ja lukea siitä lisää täältä.

Alakerran hallissa on aina näytillä upeita puisia veneitä. Ihailen aina kiiltäviä lakkapintoja ja mietin sitä harrastuneisuutta ja työn määrää minkä ne vaativat. Onneksi on innokkaita harrastajia, että meillä on mitä ihailla.

Näissä on aimo annos nostalgiaa.

Aivan ihana käyntikortti kansio tehty vanhasta kirjasta. Kaunis!

Moottorin sielun elämä =D.

Barbin... ei kun minun vene =D. Tällä voisi käydä kaupassa. Marinolla löytyy samanlaisia veneitä monessa eri pastellisävyssä. Mutta kyllä vaaleanpunainen vaan on paras!

Messuilla oli myytävänä vene täynnä historian havinaa! Kultaranta VI veneen on Neste Oy lahjoittanut presidentti Urho Kekkoselle ja se otettiin käyttöön 1974. Sen lisäksi, että venettä käytettiin kesäisin virkaveneenä, kävi Urho Kekkonen sillä myös ahkerasti kalassa. Veneen nykyinen omistaja kertoi, että oli saanut messujen aikana paljon lisätietoa veneestä. Olipa Kekkosen lapsen lapsikin vieraillut messuilla ja käynyt muistelemassa, kuinka oli aikanaan Urhon kanssa ollut vesillä.

 Ja kun nyt päästiin klassikoiden makuun, on tässä seuraava. Pony. Siis ihan mielettömän pähee vene! Vene on vuodelta 1960. Valmistajasta ja mallista ei ollut varmuutta. Pst.. myytävänä oli tämäkin =D.

Itsenäisen Suomen veneseuralippu täyttää tänä vuonna 100 vuotta! Messukukeskuksen pääsisääntulo aulassa oli näytillä upea määrä veneseuralippuja. Pitihän se oman seuran lippu käydä bongaamassa =D. Lippujen määrästä näkee, että Suomessa on veneseuroja todella paljon.

Katsotaan seuraavassa postauksessa lisää, mitä kaikkea kivaa messuilla nähtiin.

Kiitos Helsingin messukeskukselle bloggaaja passista. Tämän postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiini eikä niihin liity blogiyhteistyötä.

Venemessu lippujen voittaja!

Tänään meni umpeen määräpäivä venemessulippujen arvontaan. Jokaisesta osallistujasta tehtiin arpalippu ja Juniori toimi onnettarena =D.

Ja voittaja on..... rumpujen pärinää.... L Järvinen! Onnea ja mukavia messuhetkiä. Liput ilmestuvät ihan kohta sähköpostiisi.

Lämmin kiitos kaikille arvontaa osallistujille. Toivottavasti nähdään messuilla =D.

Vene 2019 Båt - lippuarvonta

Mikä on se, kun alkaa päivä pidentyä, aurinko paistaa lämpimästi, räystäät tippua ja linnut virittelee kosiolauluja? No sehän on tietenkin KEVÄT! Ja koska tämän vuoden venemessut lähestyvät kovaa vauhtia, tarkoittaa se uuden veneilykauden alkua, tai ainakin sen suunnittelua =D. Kevään myötä, pitää myös pyyhkiä pölyt talviunilla olleesta blogista ja laitaa pystyyn messulippu arvonta!

Kuulen jo korvissani meren pauhun ja lokkien äänen. Tunnen nenässäni raikkaan meri-ilman. On kevät vaan niin parasta aikaa. Kaikki kiva on vielä edessä ja mikä parasta, nyt viimeistään aloitetaan Kipparini kanssa kauden suunnittelu. Suunnitelmat voivat mennä uusiksi moneen kertaa, mutta sellaista se on veneilyharrastus =D.

Onkohan tulevanakin kesänä pesä taas kalasääskellä Hiittisten suoralla?

Veneilykausi on mukava aloittaa aina venemessuilta. Siellä voi tehdä hankintoja (tarpeellisia ja sitten niitä vähemmän tarpeellisia), tavata saman harrastuksen parissa olevia ystäviä ja fiilistellä kaikea tämän ihanan harrastuksen ympärillä. Me ei jätetä Kipparini kanssa venemessuja välistä mistään hinnasta!

Olen saanut yhteistyössä Helsingin Messukeskuksen kanssa arvottavaksi kaksi vapaapääsyä venemessuille, joten yhdellä onnekkaalla on mahdollisuus ottaa kaveri mukaan ja lähteä yhdessä katsastamaan veneilyharrastuksen uudet tuulet. Arvontaan osallistuminen on helppoa, käyt vain kertomassa kommenttikentässä, että haluat olla mukana arvonnassa. Mikäli lisäät osallistumisesi anonyyminä, laita mukaan joku nimimerkki, jotta erotut porukasta. Messu alkavat tulevan viikon perjantaina joten arvonta suoritetaan torstaina 7.2.19 klo 20:00. Liput lähetetään voittajalle sähköpostiin.

Onnea kaikille arvontaan!

Messut ovat avoinna: 

pe 8.2. klo 11–19

la–su 9.–10.2. klo 10–18

ma–pe 11.–15.2. klo 11–19

la–su 16.–17.2. klo 10–18

Kotimatkalla loma 2018

Niin meni neljä viikkoa Virossa ja Latviassa todella nopeasti. Lähdimme ajelemaan aamiaisen jälkeen hiljalleen Suomen puolelle todella tyynessä säässä. Mieli oli hieman haikea, sillä matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään vielä. Toisaalta mielessä oli hyvä tunne siitä, mitä kaikkea olimme nähneet ja kokeneet.

Ajelimme Naissaaren ohi. Majakka näkyi saarelta kauas. Kävimme Naissaaressa edellisenä kesänä, jonka jälkeen kirjoittelin tarinaa saaresta ja tästä upeasta majakasta. Voit lukea siitä täältä.

Nojailin hiljaisena veneen ikkunaan ja ihailin tyyntä merta. Yritin silmä kovana bongailla hylkeitä, mutta ne pysyivät tällä erää piilossa. Pari suurempaa laivaa ajeli ohitse.

Pian alkoi horisontissa siirtää Suomen rannikko ja sen upea saaristo. Niin mukavaa kun onkin käydä vierailulla muualla, on meidän oma saaristo silti kaikkein rakkain. Ihana havupuun tuoksu!

Saavuimme mereltä Rönnskärin majakan kohdalle, josta jatkoimme matkaa Porkkalan niemeen Lähteelän satamaan. Lomaahan oli vielä pari päivää jäljellä. Kotiin ei mentäisi yhtään liian aikaisin =D.

Kesäloma 2018 piti sisällään kotisatamasta lähdettyä kaikkiaan 12 satamaa, joista meille entuudestaan tuttuja oli kuusi ja uusia toiset kuusi. Viron puolella vierailimme seitsemässä satamassa ja Latviassa neljässä. Yksi satama Suomessa, Lähteelä ennen kotisatamaa. Merimaileja tuli matkalla kaikkiaan 559 NM. Tapasimme matkan varrella monia vanhoja hyviä ystäviä ja saimme roppa kaupalla uusia ystäviä lisää. Sää ja ennen kaikkea tuulet olivat suotuista (kiitos helle kesän), josta johtuen pääsimme jatkamaan matkaa mukavasti aina halutessamme eteenpäin. Tämä loma oli ehdottomasti yksi parhaista, mitä olemme viettäneet merellä. Samalla kotiuduimme uuteen veneeseen hyvin. Nyt se tuntuu jo siltä, kuin se olisi aina ollut meillä =D. Tällä hetkellä suunnitellaan jo veneen nostoa talviteloille ja kausi alkaa olla taputeltu. Uuden kauden suunittelu on jo tietysti käynnissä =D.

Haven Kakumäe - Tallinna - Viro

Kun kärpäset ajoivat meidän pois Dirhamista, päätimme mennä katsastamaan Tallinnan uusin satama, Haven Kakumäe. Satama on toiminut jo parin vuoden ajan ja laajenee koko ajan lisää. Haven Kakumäe ei ole pelkästään vierasvenesatama, vaan se on myös paikallisille täyden palvelun satama. Tänä kesänä oli viimeistä vaille valmiina uudet rakennukset; Iso talvisäilytys halli ja sataman ravintoa rakennus, jonka yhteyteen tulee wc- ja suihkutilat.

Satama oli uusi, kaunis ja todella iso. Sataman ympärillä oli aallonmurtajat, jotka tekivät satamasta todella suojaisan. Kävelyaisalaiturit olivat pitkät ja tukevat. Laiturilla oli tarjolla sähköä ja vettä. Ihastuin kovasti näihin kauniisiin sähkötolppiin =D.

Satamassa on mahdollista tankata polttoainetta automaatista. Täällä tankattiin, ennen kuin lähdimme takaisin Suomeen.

Tällä hetkellä sataman konttori ja ravintola oli sijoitettu väliaikaisesti kontteihin, josta ne muuttavat ensi kesänä uusiin, valmistuviin tiloihin. On yksi asia, mistä tykkään Virossa tosi paljon. Nimittäin se, että joku rakennetaan konttiin, etkä edes huomaa, että se on kontissa. Niin kaunista ja viihtyisää jälkeä. Ravintolan alapuolella olivat siistit WC- ja suihkutilat sekä mahdollisuus pyykinpesuun.

Sataman ravintolassa sattui olemaan yksityistilaisuus, joten otimme pyörät allemme ja poljimme Rocca Al Maren kauppakeskukseen, jonne satamasta oli matkaa noin neljä kilometriä. Kyseistä kauppakeskusta vastapäätä on Tallinnan eläintarha, joten tästä satamasta ei ole sinnekään pitkä matka.

Satamakonttorin yhteydessä on pieni myymälä, josta sai ostaa venetarvikkeita ja tietysti jäätelöä ja virvokkeita =D.

Haven Kakumäen satama oli toiminnan satama. Yhtenä päivänä siellä harjoiteltiin mm. suurella joukolla latinalaisia tansseja. Oli tosi kiva katsella, kun tanssijat osasivat asiansa. Tätä modernia täyden palvelun satamaa voin suositella todella. Voit lukea lisää satamasta ja mm. satamamaksuista heidän nettisivuilta täältä.

Vietimme Tallinnassa kaksi yötä. Sen jälkeen oli lähdettävä Suomen puolelle, sillä tuulet olivat nousemassa. Lomaa oli jäljellä enää vain kolme päivää muutenkin. Kippari ja Juniori kävivät Tallinnassa kampaajalla, minä kävin jalkahoidossa. Oli mukava käydä vähän "siistiytymässä" loman loppuessa. Voitteko kuvitella, en ottanut yhtään valokuvaa Tallinnasta! Päätin kerrankin jättää kameran veneeseen ja vain nauttia tunnelmasta. Niin moneen kertaan olen kuvannut Tallinnan "nurkat" =D.

Dirhami - Viro

Viimeinen viikko lomaa oli käsillä, joten siirryimme Muhun saarelta seuraavaksi lähemmäksi koti Suomeen ylitystä. Siirryimme Dirhamin satamaan, jossa oli tarkoitus nautiskella upeasta hiekkarannasta. Tämä oli meidän neljäs kesä Viron puolella heinäkuussa. Meidän saavuttua Dirhamiin, oli ensimmäisen kerran sataman laituri täynnä! Dirhamista oli kiinnostunut siis moni muukin veneilijä =D.

Satamakapteeni ohjasi meidät kiinnittymään ison laiturin kupeeseen. Täältä oli tosi lystiä kiivetä laiturille =D. Tilaa oli vielä onneksi monille muillekin veneelle suuren laiturin kupeessa. Kippari sai edettyä meille sähköt käyttöön jatkojohdon avulla. Onneksi oli kela mukana.

Dirhamin satamassa on uuden karheat wc- ja suihkutilat. Sataman saunaa sai varattua erillistä maksua vastaan. Rannasta oli mahdollista vuokrata myös polkupyöriä. Parin sadan metrin päästä satamasta löytyy pieni mukava ruokapuoti.

Satamassa sijaitsee mukava ravintola. Kuulimme jo kesän aikana laitureilla, että Tom Kha Kai keitto lohella oli tullut ravintolan listoille, jes! Kyseinen keitto oli ollut muutama vuosi sitten syy, miksi poikkesimme Dirhamin satamassa mennen ja tullen. Pitihän sellainen keitto saada tälläkin kerralla.

Kuten yllä mainitsin, oli tarkoitus viettää Dirhamissa hellepäiviä, nauttien upeasta hiekkarannasta. Uimaranta on tosi lapsiystävällisen matala. Mutta toisin kävi. Suuren laiturin reunalla oli ripustettuna auton renkaita pehmustamaan laituriin kiinnittymistä. Renkaat oliva aivan täynnä kalansuomuja. Miten se oli sinne joutunut, on mysteeri. Liekkö kalastajat suihkutelleet laiturilla kala laatikoita. Joka tapauksessa voitte kuvitella, että kun on ollut pitkä helle kesä, mikä haju niistä lähti. Ja viimeinen pisara oli se valtaisa kärpästen määrä, jonka kalansuomut houkuttelivat paikalle! Ja koska oli paljon kärpäsiä, piti pitää veneen ovi ja ikkuna kiinni. Ja kun on veneessä helteellä kaikki lävet kiinni, niin kuuma oli. Tapasimme satamassa tuttuja ja he kertoivat, että olivat olleet rannalla ja yrittäneet mm. lukea siellä, oli kärpäset olleet kiusana. Eli kärpäsiä oli koko satamassa paljon. Niinpä päätimme jättää Dirhamin jo yhden yön jälkeen taakse. Mietiskelin, että miksi renkaita ei olisi voinut huuhdella puhtaaksi, vallankin kun käsillä oli sellainen helle kesä kuin mitä se oli? Satama kapteeni, avink avink =D.

Jos ei muistella kärpäsiä, niin Dirhamin satama on yksi meidän suosikki ollut aina. Ja tulee olemaan vastaisuudessakin, pitää vain jättä hellekesinä väliin =D