Hätämerkinanto harjoitus

Me rakastamme veneilyä ja lähdemme merelle aina kuin siihen vain tulee kauden aikana tilaisuus. Kaunis kesäpäivä, lämmin aurinko ja lepoisa merellinen leuto tuulahdus, mikä voisikaan olla sen ihanampaa. Merellä kun kuljetaan, seurataan säätä ja ennen kaikkea tuulta todelalla tarkasti. Vaan silti luonto välillä yllättää ja veneilijä voi joutua keliin. Meri osaa olla vaativa ja armoton. Myös onnettomuksia voi vesillä tapahtua, ihan samalla tavalla kuin muillakin kulkuvälineillä.

Jokaisessa hyvin varustetussa veneessä tulee olla hätämerkinantovälineet ja ne kuuluvat katsastus varustukseen. Riippuen veneen kokoluokasta tulee hätämerkinantovälineitä olla tietty lukumäärä. Hätärakettien ja hätäsoihtujen käyttöön kannattaa tutustua etukäteen. Siinä vaiheessa kun tilanne on päällä, on niiden käytön opettelu jo myöhäistä. Molempia löytyy muutamia erilaisia malleja. On tärkeää tuntea ennen kaikkea omat välineet mutta ei haittaa vaikka olisi tutustunut myös markkinoilla oleviin muihin malleihin. Jos sattuu olemaan merihädässä vieraassa veneessä, osaa käyttää myös heidän välineitä.

Espoon Meripelastajat järjestivät viime sunnuntaina Haukilahdenrannassa hätämerkinantoharjoitusket. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 200 osallistujaa, loistavaa! Hätäraketeissa ja hätäsoihduissa on valmistuspäivä ja viimeinen voimassaolo päivä, joten vanhentuneet tuotteet tulla vaihtaa uusiin. Vanhentuneiden rakettien ja soihtujen kanssa on oivallinen tilaisuus päästä käytännössä kokeilemaan, miten niitä käytetään ja miltä se tuntuu kun raketti lähtee kädestä.

Tilaisuus oli järjestetty todella hyvin. Osallistujat olivat ilmoittautuneet etukäteen, ja mekin saimme puolentunnin aika slotin, jossa meidän harjoitus tapahtui. Näin ei päässyt syntymään ruuhkaa ja turhaa odottelua. Ensimmäiseksi käytiin vielä paikanpäällä ilmoittautumassa. Samalla katsottiin rakettien kunto ja ikä. Todella vanhat raketit ja soihdut sai jättää asiantuntijoille oikealla tavalla hävitettäväksi. Niitä ei ammuta turvallisuussyistä. Harjoitukseen kelpaavat raketit ja soihdut merkittiin ja sen jälkeen ohjattiin ensin rakettien ammuntapaikalle. Ennen itse ammuntaa käytiin läpi eri mallit ja miten niitä käsitellään.

Itse ampumapaikalla oli otettu turvallisuusasiat erinomaisesti huomioon. Itse raketti lähetettiin pleksin takaa ja ampujalle annettiin vielä suojalasit ja käsineet käyttöön. Paikan päällä käytiin vielä "kädestä pitäen" läi juuri kyseisen raketin lähettämisen.

Meripelastajien lisäksi oli paikalla myös palokunta, kaiken varalta.

Tässä ystäväni Ellin taidonnäyte. Ammuttu raketti tiputtettiin plexin takana olevaan tynnyriin. Pienempi ämpäri oli siltä varalta, että jotain syttyisi  palamaan. Huomatkaa, meri oli jo Haukilahdessa auki!

Tämä Ikaros merkkinen raketti toimii siten, että kun raketin alapuolella oleva muovitulppa on otettu irti, tulee pohjasta näkyviin metallinen laukaisin, joka käännetään 90 asteen kulmaan ja siitä edelleen kohti raketin kylkeä. Tämän raketin lähettäminen on helpompaa, sillä tässä voi pitää raketista kiinni molemmin käsin. Toisessa mallista tulee pohjasta esiin naru (ja yleensä sen päässä on pampula) ja raketti lähetetään matkaan vetämällä narusta, jolloin raketti on vain yhden käden varassa.

Raketti potkaisee hieman lähtiessää, joten tukeva ote on todella tärkeä. Ennen raketin matkaan lähettämistä tarkistetaan vielä, että raketti lähtee oikeaan suuntaan. Sekä moottoriveneessä, että vallankin purjeveneessä on monenlaisia osia, johon raketilla voi osua. Tärkeää on, että se lähtee veneen ulkopuolelle, pystysuoraan ja lievästi myötätuuleen. Oikeaoppinen asento raketille on nostaa se hieman pään yläpuolelle. Harjoitustilanteessa kun ammutaan pleksin takaa, ei kädet tahdo riitä. Raketissa saattaa olla pieni viive laukaisun jälkeen, joten sen kanssa kanttaa pysyä rauhallisena. Jos raketti on suutari, pitää se heittää mereen, ettei käy niin että se sitten laukeaakin vielä veneessä.

PAM! Sinne lähti matkaan! Ja hyvä savu jäi jälkeen. Elli kun pääsi vauhtiin, hän lähetti matkaan kaikkiaan kolme hätärakettia.

Raketti nousee noin 300 metrin korkeuteen ja palaa minimissään 45 sekunttia. Hätäraketti näkyy päivällä ihanteellisissa olosuhteissa 5-10 km, pimeänä yönä n. 30 km päähän. Itse raketissa on pieni laskuvarjo, joka takaa sen, ettei raketti tipu maahan liian aikaisin. 

Kun raketit oli lähetetty matkaan, oli hätäsoihtujen vuoro. Siirryimme seuraavalle alueelle, jossa jälleen ensin oli opastus raketin käytöstä. Sen jälkeen jaettiin jälleen turvalasit ja hanskat käteen. Hätäsoihtujen kanssa kunnon rukkaset ovat erittäin tärkeät, sillä osa soihduista palaa todella lähelle kahvaa. Jos soihtu alkaa poltella kättä, pitää se heittää mereen. Raketti palaa vedessä loppuun. 

Soihtu palaa noin 60 sekunttia ja se on todella kirkas, näkyvyys päivällä on noin 2-3 kilometriä ja yöllä noin 5 kilometriä. Meillä oli käytössä sellainen malli, josta ensin irrotettiin päästä tulppa ja vedettiin naru esiin. Narua vetämällä aktivoitiin hätäsoihtu.

Tältä näyttää käytetty soihtu.

Säilytyspussukka on nyt tyhjä, joten ennen veneen katsastusta ja kauden aloitusta tulee hommata uudet. Suosittelen hätämerkinantoharjoitusta aivan kaikille veneilijöille. Tämä on taito, jota toivottavasti emme tarvitse koskaan, mutta joka tosipaikan tullen on hyvä osata. Erityiskiitos Espoon Meripelastajille todella hyvin järjestetystä harjoituksesta. Voit lukea lisää heidän tärkeästä toiminnasta täältä.