Nynäshamnissa ollessamme oli seuraava päivä tuulinen (syy miksi lähdimme Utöstä päivää aikaisemmin), joten omalla veneellä ei ollut asiaa merelle. Vaan Kippari olikin järjestänyt meille aivan ihanan yllätyksen. Heräsimme aamulla ja lähdimme hieman yli yhdeksän bussilla Torön saarelle, josta jatkoimme matkaa saaristolaislautalla. Bussimatkan aikana oli mukava katsella maisemia myös sisämaasta käsin.
40 minuutin bussimatkan jälkeen saavuimme Herrhamran laituriin, jossa lautta jo odotteli valmiina. Osalla matkustajista oli paljon tavaraa mukana, he asuivat saarella ja olivat käyneet kaupassa.
Vaikka päivä oli tuulinen, oli alus sen verran iso, että tuuli ei haitannut sen menoa. Istuin veneen kannella koko matkan ja ihastelin maisemia. Tukholman saaristo on kallioista ja kallioille on tyypillistä, että ne kohoavat jyrkästi.
Puolen tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Öjan saarelle Landsortin kylään. Saari on neljä kilometriä pitkä ja puolikilometriä leveä. Saaren pohjoispäässä sijaitsee myös vierasvenesatama, josta on noin kaksi ja puolikilometriä Landsortiin, joka on saaren varsinainen keskus. Lautta tuli suoraan kylän satamaan. Meillä oli viisi tuntia aikaa katsella kaikessa rauhassa ympärillemme.
Lautta tuli tästä kapeikosta sisään vasemmalta puolella ja kun lähdimme taksisin, se meni oikealta puolelta. Pidin kaiteesta kaksin käsin kiinni, sillä olin i h a n varma, että kohta ollaan kivellä =D. Vaan aluksen kapteeni oli ajanut saarelle aikaisemminkin koska niin nätisti pujahdimme kapeikosta sisään.
Pienen matkan päästä löytyi saaren kahvila - ravintola - kauppa. Kyllä, kaikki kolme löytyi samasta kompleksista. Istahdimme kahville, ennen kuin lähdimme tutustumaan saareen.
Landsortilla oli oma nimikko olut, Nynäshamnin valmistama tietenkin!
Kahvila - ravintola - kaupan vieressä olivat luotsikutterit laiturissa.
Pääsin näkemään, kun heille tuli tehtäviä ja oli lähdettävä merelle. Ei tälläkään aluksella ole liian suurta aukkoa lähteä merelle =D.
Ja hetken päästä kutteri tulikin jo takaisin =D.
Öjä on Tukholman saariston eteläisin asuttu saari. Saarella sijaitse Ruotsin vanhin majakka, Landsort. Tässä välissä pitää todeta, että koko meidän lomareissu oli aivan ihana ja jokaisesta paikasta tykkäsin ihan valtavasti, mutta tämä oli ehdottomasti paras! Majakkahulluhan oli ihan onnesta kankeana majakka saarella, mutta saari itsessään oli myös aivan ihana. Huokailin ihastuksesta, fiilistelin ja annoin kameran laulaa =D.
Saari oli täynnä upeaa saaristolaisidylliä, karua kauneutta, meren
ympäröimänä. Ruotsin vanhimman majakan lisäksi saarella sijaitsee vanhin
luotsiasema ja kylä. Eräiden asiakirjojen mukaan olisi Kustaa Vasa
(jälleen se sama mies, joka perusti Helsingin) palkannut luotsi Anders
Bertilssonin Öjan saarelle vuonna 1535.
Kun ollaan melko ulkona merellä ja saaressa, voisi kuvitella, että kalastus olisi ollut pääelinkeino saaressa asuvilla. Vaan näin asia ei kuitenkaan ole. Suurin osa väestöstä oli luotseja, tullivirkailijoita ja lennätintyön ammattilaisia. Useimmat heistä työskentelivät valtion palveluksessa.
Saarelaisten postilaatikot =D. Tässä talossa sijaitsi matkamuisto myymälä. Täältä tuli ostettu muistoksi Landsort hupparit.
Öjan saarella sijaitsee kaunis kappeli, joka on rakennettu vuonna 1939. Kirkko on arkkitehti Ove Leijonhufvudin käsialaa. Kappeli on rakennettu puusta.
Alttaritaulun on maalannut ja lahjoittanut taidemaalari Axel Sjöberg. Aihe on kaunis, neljän joutsenen lento.
Kastemaljan kappelille on lahjoittanut Torön seurakunta vuonna 1953.
Saaristolaiskirkkojen tapaan myös täältä löytyi laiva katosta.
Kirkon kellotorni on avoin rakennus.
Landsortissa oli mahdollista saada myös taide-elämyksiä, sillä saarella oli
Skulptur sommaren 2016 näyttely. Kaikkiaan 47 erilaista taideteosta oli kävelyreitin varrella. Minua kosketti eniten tämä Sam Westerholmin tekemä pronssiveistos
Mor med barn. Äiti tähystää merelle, kuin odottaen merimiestään saapuvaksi takaisin kotiin. Poika rimpuilee muualle ja äiti odottaa toista lasta. Mietin, että minkälaista on mahtanut olla merimiehen vaimon elämä saaristossa?
Magnus Ringborgin marmorista valmistama teos
Pojke med keps oli minusta kaunis. Marmori on jotenkin tosi "raikas" materiaali.
Farmors hund teoksen on tehnyt betonista Amalia Årfelt. Tätä minulle tuli heti mieleen merimiehen koirat. Englannista otetut posliinikoirat (niitä oli siis tyypillisesti kaksi) toimivat tiedon välittäjinä. Koirat sijoitettiin ikkunalaudalle. Jos en katselivat ulos, oli talon isäntä merillä seilaamassa. Jos ne puolestaan katsoivat sisään talon, oli isäntä kotona. Tällä tavoin kulki tieto siitä, oliko isäntä saanut pestin laivaan.
Joze Strazarin pronssiteos
Flyg min vän oli niin ikään kauniilla paikalla merenrannalla.
Keramiikka teos Toni och Connie oli Fanny Wikstadin valmistama. Minusta hauska pariskunta =D.
Viisi tuntia riitti oikein hyvin paikkojen katseluun. Ai että missäkö on kuvat majakasta? Majakka oli niin hieno, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Ja tälle taisi tulla pituutta ihan riittämiin ilman majakkakuvia =D.
