tiistai 6. syyskuuta 2016

Landsort - Öja ( Ruotsi)

Nynäshamnissa ollessamme oli seuraava päivä tuulinen (syy miksi lähdimme Utöstä päivää aikaisemmin), joten omalla veneellä ei ollut asiaa merelle. Vaan Kippari olikin järjestänyt meille aivan ihanan yllätyksen. Heräsimme aamulla ja lähdimme hieman yli yhdeksän bussilla Torön saarelle, josta jatkoimme matkaa saaristolaislautalla. Bussimatkan aikana oli mukava katsella maisemia myös sisämaasta käsin.


40 minuutin bussimatkan jälkeen saavuimme Herrhamran laituriin, jossa lautta jo odotteli valmiina. Osalla matkustajista oli paljon tavaraa mukana, he asuivat saarella ja olivat käyneet kaupassa.










Vaikka päivä oli tuulinen, oli alus sen verran iso, että tuuli ei haitannut sen menoa. Istuin veneen kannella koko matkan ja ihastelin maisemia. Tukholman saaristo on kallioista ja kallioille on tyypillistä, että ne kohoavat jyrkästi.






Puolen tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Öjan saarelle Landsortin kylään. Saari on neljä kilometriä pitkä ja puolikilometriä leveä. Saaren pohjoispäässä sijaitsee myös vierasvenesatama, josta on noin kaksi ja puolikilometriä Landsortiin, joka on saaren varsinainen keskus. Lautta tuli suoraan kylän satamaan. Meillä oli viisi tuntia aikaa katsella kaikessa rauhassa ympärillemme.



Lautta tuli tästä kapeikosta sisään vasemmalta puolella ja kun lähdimme taksisin, se meni oikealta puolelta. Pidin kaiteesta kaksin käsin kiinni, sillä olin  i h a n  varma, että kohta ollaan kivellä =D. Vaan aluksen kapteeni oli ajanut saarelle aikaisemminkin koska niin nätisti pujahdimme kapeikosta sisään.





 




Pienen matkan päästä löytyi saaren kahvila - ravintola - kauppa. Kyllä, kaikki kolme löytyi samasta kompleksista. Istahdimme kahville, ennen kuin lähdimme tutustumaan saareen.


Landsortilla oli oma nimikko olut, Nynäshamnin valmistama tietenkin!






 Kahvila - ravintola - kaupan vieressä olivat luotsikutterit laiturissa.


Pääsin näkemään, kun heille tuli tehtäviä ja oli lähdettävä merelle. Ei tälläkään aluksella ole liian suurta aukkoa lähteä merelle =D.


Ja hetken päästä kutteri tulikin jo takaisin =D.






Öjä on Tukholman saariston eteläisin asuttu saari. Saarella sijaitse Ruotsin vanhin majakka, Landsort. Tässä välissä pitää todeta, että koko meidän lomareissu oli aivan ihana ja jokaisesta paikasta tykkäsin ihan valtavasti, mutta tämä oli ehdottomasti paras! Majakkahulluhan oli ihan onnesta kankeana majakka saarella, mutta saari itsessään oli myös aivan ihana. Huokailin ihastuksesta, fiilistelin ja annoin kameran laulaa =D.



 


Saari oli täynnä upeaa saaristolaisidylliä, karua kauneutta, meren ympäröimänä. Ruotsin vanhimman majakan lisäksi saarella sijaitsee vanhin luotsiasema ja kylä. Eräiden asiakirjojen mukaan olisi Kustaa Vasa (jälleen se sama mies, joka perusti Helsingin) palkannut luotsi Anders Bertilssonin Öjan saarelle vuonna 1535.






Kun ollaan melko ulkona merellä ja saaressa, voisi kuvitella, että kalastus olisi ollut pääelinkeino saaressa asuvilla. Vaan näin asia ei kuitenkaan ole. Suurin osa väestöstä oli luotseja, tullivirkailijoita ja lennätintyön ammattilaisia. Useimmat heistä työskentelivät valtion palveluksessa.






Saarelaisten postilaatikot =D. Tässä talossa sijaitsi matkamuisto myymälä. Täältä tuli ostettu muistoksi Landsort hupparit.








Öjan saarella sijaitsee kaunis kappeli, joka on rakennettu vuonna 1939. Kirkko on arkkitehti Ove Leijonhufvudin käsialaa. Kappeli on rakennettu puusta.






Alttaritaulun on maalannut ja lahjoittanut taidemaalari Axel Sjöberg. Aihe on kaunis, neljän joutsenen lento.



Kastemaljan kappelille on lahjoittanut Torön seurakunta vuonna 1953.


 Saaristolaiskirkkojen tapaan myös täältä löytyi laiva katosta.


Kirkon kellotorni on avoin rakennus. 


Landsortissa oli mahdollista saada myös taide-elämyksiä, sillä saarella oli Skulptur sommaren 2016 näyttely. Kaikkiaan 47 erilaista taideteosta oli kävelyreitin varrella. Minua kosketti eniten tämä Sam Westerholmin tekemä pronssiveistos Mor med barn. Äiti tähystää merelle, kuin odottaen merimiestään saapuvaksi takaisin kotiin. Poika rimpuilee muualle ja äiti odottaa toista lasta. Mietin, että minkälaista on mahtanut olla merimiehen vaimon elämä saaristossa?




Magnus Ringborgin marmorista valmistama teos Pojke med keps oli minusta kaunis. Marmori on jotenkin tosi "raikas" materiaali.


Farmors hund teoksen on tehnyt betonista Amalia Årfelt. Tätä minulle tuli heti mieleen merimiehen koirat. Englannista otetut posliinikoirat (niitä oli siis tyypillisesti kaksi) toimivat tiedon välittäjinä. Koirat sijoitettiin ikkunalaudalle. Jos en katselivat ulos, oli talon isäntä merillä seilaamassa. Jos ne puolestaan katsoivat sisään talon, oli isäntä kotona. Tällä tavoin kulki tieto siitä, oliko isäntä saanut pestin laivaan.


Joze Strazarin pronssiteos Flyg min vän oli niin ikään kauniilla paikalla merenrannalla.


Keramiikka teos Toni och Connie oli Fanny Wikstadin valmistama. Minusta hauska pariskunta =D.




Viisi tuntia riitti oikein hyvin paikkojen katseluun. Ai että missäkö on kuvat majakasta? Majakka oli niin hieno, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Ja tälle taisi tulla pituutta ihan riittämiin ilman majakkakuvia =D.

18 kommenttia:

  1. En lainkaan ihmettele, että ihastuit tähän saareen, siellähän on kaikki niin mahdottoman kaunista. Odotin, että majakka tulee viimeisenä...:)
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa =). Tämä oli ihan paras kohde koko lomalla.

      Poista
  2. Ihanat kuvat jälleen kerran! Todella kaunis paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gunilla, paikka oli minustakin aivan ihana =).

      Poista
  3. Excelente trabalho com magnificas fotografias, gostei.
    Um abraço e boa semana.
    Andarilhar

    VastaaPoista
  4. Párekin Palvelijatar06 syyskuuta, 2016 15:05

    Jo ennen kuin luin, että sinusta tämä oli reissunne kaunein paikka, minulle tuli sama ajatus. Jokainen satama, jossa kävitte on todella kaunis, mutta tämä on aivan huippu!! Tuli kyllä mieleen, että sydäntalvella saattaisi olla melko haastavaa asua tuolla. Silti se olisi kokemisen arvoinen juttu. Kappeli on ihana ja alttaritaulu todella kaunis.
    Odotan innolla seuraavaa postaustasi, jännittävää nähdä se majakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jo ihan samaa, että tämä olisi ihan kokea kun talvinen tuuli tuivertaa mereltä. Menisikö meri jäähän jne..

      Poista
  5. Oot kyllä aika mestari pelaamaan "kovan" auringonvalon ja ison kontrastin kanssa. Kaunista ja värikästä settiä jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Pasi. Haastavaa se kyllä välillä on tuon auringon kanssa =D.

      Poista
  6. Aurinko paistaa ihanasti ja on niin lumoavan kaunista. Hienoja teoksia taidenäyttelyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidepolku oli kyllä ihana. Taidetta luonnossa, ihan parhaassa paikassa =).

      Poista
  7. Kun voitan lotossa, lähden hieromaan kauppoja tuosta kuva no 22 pikkupihapiiristä siltä istuimelta!!! :D
    Miten idyllinen paikka! Kuvasi ovat niin skarppeja ja upeita, että ihan, kuin olisi itse paikan päällä.
    Ja nuo taideteokset.Omaksi suosikiksi valikoitui nuo lintuset.Niin kauniisti merta vasten.
    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Mirjam-Matilda =). Tuo paikka olisi kyllä ihana. Ei muuta kuin lottoa vetämään =D.

      Poista
  8. Ihanan idyllinen paikka ja kauniita kuvia! Tuollaisessa paikassa minäkin viihtyisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi =D.

      Poista