Tiikerirapu pasta appelsiinikerma kastikkeella

Lauantaina valmistin perheelle pastaa ja tiikerirapuja appelsiinikerma kastikkeessa. Resepti on peräisin Helsingin kulinaarisesta instituutista, jossa minulla oli muutama vuosi sitten tilaisuus osallistua työkaverien kanssa kokkauskurssille. Illan menu oli italialainen ja arvatkaas kuka oli iki onnellinen? Sehän on jo käynyt selväksi, että rakastan italialaista ruokaa.

Olin tuohon iltaan saakka sitä mieltä, että pastan tekeminen itse on hifistelyä, saahan hyvää pastaa kaupasta vaikka millä mitalla. Kun illan aikana jaettiin työtehtäviä, minä varasin heti mm. pastan tekemisen, oli ihan pakko päästä kokeilemaan, onko se vaikeaa. Kurssi oli torstaina ja seuraavana lauantaina meillä oli perheessä oma pastakone! Sen jälkeen ei ole tagliatelle pasta ostettu kaupasta, niin helppoa sen tekeminen on itse.

Hyvä nyrkkisääntö on 100g Durumvehnäjauhoja ja 1 kananmuna / ruokailija. Eli kolmelle hengelle 300g Durumvenhäjauhoja ja 3 kanamunaa. Laita jauhot laakeaan astiaan tai vaikka suoraan pöydälle jos omistat sellaisen työtason, jossa voi leipoa. Kaiva jauhojen keskelle "kraateri" ja riko sinne munat. Sitten vain pikku hiljaa sekottelemaan munia ja jauhoja sekaisin. Kun taikina alkaa olla "köntsä" kastele käsi ja jatka taas. Ohjeessa pyydettiin lisäämään tilkka vettä taikinaan, mutta olen havainnut hyväksi, että kun kastelee käden niin saa taas jauhoja vaivattua sisään taikinaan. Olen kastellut käden pari kertaa. Kun "köntsä" on valmis, laita se muovipussiin ja jääkaappiin. Itse olen tehnyt taikinan aina aamusta ja sitten iltapäivällä valmistanut pastan.

Leikkaa pastataikinasta pienempiä paloja. Olen aina vähän kaulimella kaulinut litteäksi, jotta menee pastakoneesta paremmin läpi. Tämän pikkuruisen kaulimen olen saanut äidiltäni tuliaiseksi Ylläkseltä vuonna 91 =D.

Sitten vain mankelointi hommiin. Kannattaa ajella jokaisesta väliköstä pari kertaa. Jos taikina tuntuu vähänkään "tahmealta" käytä sitä vähän jaihoissa. Silloin myös nauhat irtoavat toisitaan helposti ja tulee kaunista pastaa (kun ei tarvitse niitä hampaat irvessä toistaan irrotella).

Valmiin pasta päälle olen laittanut vähän vielä jauhoja ja pyöräyttänyt kasaa. Näin eivät tartu toisiinsa kiinni, kun odottelevat keittokattilaan pääsyä.

 Ja sitten itse kastike, joka syntyy seuraavista aineksista:

 Oliiviöljyä paistamiseen

3-5 Salottisipulia (riippuu koosta)

20-30 tiikerirapua kuorittuna

4 appelsiinin mehu

2 dl kuohukermaa

Persiljaa

Suolaa

Alkuvalmistelu kannattaa tehdä ensin. Minä aloitan aina siitä, että kuorin tiikeriravut. Muista tarkistaa aina, ettei rapuihin jää suolta (osassa se on jäljellä ja osasta jo valmiiksi poistettu). Mieheni löysi Helsingin Hakaniemestä erään etnisen kaupan, josta saa isoja ja edullisia rapuja. Ensimmäisellä kerralla kävi tosin vähän hassusti. Paketin päällä luki, että sisältää 30-40 rapua. Laitettiin koko paketti sulamaan ja kun avattiin, selvisi, että paketissa oli 3 kerrosta rapuja ja joka kerroksessa 30-40 rapua. Eli tulos, meillä oli reilut sata rapua sulana. Ei muuta kuin pari eri kastikkeen reseptiä esiin ja soitto ystäville syöntitalkoisiin =D.

Itse laitan kastikkeeseen yleensä 30 rapua (ne on niin hyviä, että pitää olla monta).

Purista neljän appelsiinin mehu valmiiksi ja vatkaa kerma vaahdoksi (en tiedä mikä taika siinä on että se pitää vatkata, mutta näin neuvottiin alkuperäisessä ohjeessa).

Pilko salottisipulit ja sen jälkeen alkaa itse kastikkeen valmistus. Lisää öliivi öljy pannulle ja kuullota ihan hetki salottisipulia. Lisää tiikeriravut pannulle ja paista reilu minuutti molemmilta puolilta.

Kun ravut alkavat kypsyä, muuttuvat ne hienon vaaleanpunaisiksi (jee lempivärini).

Tässä vaiheessa minulla on jo aina ihan vesi kielellä...

Kun ravut ovat valmiit lisää pannulle vaahdotettu kerma ja appelsiini mehu. Kiehauta ihan vähän, lisää suolaa...

ja lopuksi persiljaa paljon ja avot, valmista tuli. Koko jutussa eniten vie aikaa esivalmistelut (ja niistäkin eniten rapujen kuoriminen). Itse kastike tulee muutamassa minuutissa. Samalla kun olen tehnyt kastikkeen, olen keitellyt pastan kypsäksi. Sitten vain kastike ja pasta samaan kattilaan ja nauttimaan.

Valmis pasta näyttää tältä. Erittäin helppo ja herkullinen resepti. Niin hyvää, että minun on pakko saada sitä aina tasaisin väliajoin. Siksi meillä on aina valmiina tiikerirapuja pakastimessa.

Meillä oli ruokajuomana Kungfu girl valkoviiniä. Myös ripaus parmesaania sopii hyvin päälle. Jos vain pidät tiikeriravuista ja ylipäätään pastasta, suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan tätä reseptiä.

Hyvää fiilstä Naisten kympiltä

Sunnuntaina oli jälleen kesän alun perinteinen tapahtuma, nimittäin naisten kymppi. Olen osallistunut muutamana vuotena ja niin osallistuin myös eilen ystäväni Elli-Jasmiinin kanssa. Päivä oli hieman pilvinen, sade uhkaili välillä, mutta ei onnistunut kastelemaan meitä.

Tapahtumapaikka sijaitsi Helsingissä Kisahallin ja Olympiastadionin välissä Mäntymäen- ja Paavo Nurmen kentällä. Tämä juokseva mies on Lasse Viren. Paikalta löytyy myös legendaarinen Paavo Nurmen patsas.

Ohjelmaa riitti aamusta pitkälle iltapäivään ja yhteistyökumppaneita oli reilusti paikalla. Oli mahdollisuus saada maistella ja tutkailla kaikenlaisia asioita.

Järjestelmäkameraa en sentään lähtenyt kantamaan mukana. Minulla on kakkoskamerana Canon PowerShot SX260 HS. Kamera on kompaktin kokoinen ja siinä on 20 kertainen zoomi! Todella näppärä kamera mihin tahansa kuvaamiseen ja erittäin helppo kuljettaa mukana. Suosittelen kaikille, joiden mielestä järjestelmäkamera on liian iso kuljetettava esim. matkoilla.

Lähtöjä oli kaikkiaan neljä kappaletta. Ensimmäisenä lähtivät matkaan juoksijat, seuraavaksi hölkkääjät. Kolmanneksi lähtivät matkaan kuntokävelijät ja viimeisenä nautiskelevat kävelijät. Osallistujia oli arviolta parisenkymmentä tuhatta, eli paljon naisenergiaa ja iloa oli liikkeellä!

Massatapahtumissa pitää olla paljon "hotelli helpotuksia"  =).

Me lähdettiin Ellin-Jasmiinin kanssa kuntokävelijöiden joukossa matkaan. Tästä se lähtee, ensimmäinen kilometri takana ja vielä on kevyt askel. 

Reitti oli merkitty hyvin, joten ei ollut vaaraa eksymiselle (tosin seuraamalla isoa massaa naisia pysyi myös hyvin reitillä =D). Meille reitti oli myös tuttu aikaisemmilta vuosilta.

Tänävuona naisten kumppi täytti 30 vuotta. Tämän vuoden pääväri oli violetti. Jo kotoa lähtiessäni linja-autolla kohti Helsinkiä, oli yli puolet bussimatkustajista oli pukeutunut samanlaisiin paitoihin. Siitä kehkeytyi varsinainen naisten kympin kuljetus =).

Järjestäjän puolesta oli pari juomapistettä, jossa iloiset ihmiset tarjoilivat kylmää ja raikasta vettä. Nam, kyllä se vaan vesi maistuu hyvälle. Eri yrityksillä oli omia virkistäytymispisteitä heidän omille työntekijöille, jotka osallistuivat urakkaan. Oli ihanaa nähdä, miten paljon oli tsemppareita mukana reitin varrella ja kaikilla tosi iloinen fiilis!

Reitti kulki mm. keskuspuiston läpi. Sieltä löytyi ihania hevosia ja maisemia kuvattavaksi. Keskuspuisto on ollut minulle aina reitin mieluisin osuus.

Tämä puu seisoi juurillaan maassa, mutta oli poikki, eli sellainen korkea kanto.

Keskuspuiston jälkeen matka jatkui kohti maalia. Pääsimme tänävuona ylittämään tie uudella sillalla.

Viimeinen rutistus lähtee käyntiin! Ihmeen hyvin matka meni, kun ottaa huomioon, että meikäläisen lenkit ovat jääneet hieman vähiin viimeaikoina =D.

MAALISSA!!!

Maalin jälkeen jaettiin kevyt kenttälounas, joka sisälsi yhteistyökumppaneiden tuotteita.

Ja kyllä ne eväät maistuivatkin hyvältä. Oli ihan istahtaa nurmelle ja maistella Kana-pastasalaattia Intialaisittain. Tapahtuma on joka vuosi yhtä mukava ja hyvin järjestetty. Ja matkakin taittui nopeasti hyvän lenkkiseuran ansiosta, kiitos Elli-Jasmiini! Eiköhän otetaan ensivuonna taas uudestaan?

Lossilla yli

Yksi mukavimmista lapsuusmuistoista minulla on, kun menimme vierailulle sukulaisiemme luo ja heidän luo mentäessä pääsi lossin kyytiin! Sitä jännitti jo monta kilometriä aikaisemmin, että onkohan lossi rannassa jo valmiina. Toivoin aina ettei olisi, sillä minusta oli kiva katsella kun se lipui vastarannalta hakemaan meitä kyytiin.

Kuulin kun laita nostettiin ylös ja sitten alkoi moottorin tasainen hurina ja lossi irtautui vastarannalta. Tuli kiire juosta heti autoon (vaikka aikaa oli oikeasti tosi paljon), että ennättää kyytiin ennen kuin lossi saapuu.

Sitten kun päästiin lossin kyytiin, sain nousta autosta katselemaan lossin reunan yli järevelle. Siis niin jännitävää! Kun pääsimme sukulaistemme luo kylään, alkoi odottaminen, että koska lähdetän (että pääsee taas lossille). Nykyisen kyseisen lossin korvaa valitettavasti silta, kuten monen muunkin lossin. Losseja pyritään vähentämään jatkuvasti.Vähennystarpeita perustellaan käyttökustannusten lisäksi mm. matkailun tarpeilla ja liikenneturvallisuudella.

Nämä kuvat on otettu Barösundin lossista. Odottelimme veneen kanssa, että lossi ennätti mennä edestä ja sain oivan tilaisuuden ottaa valokuvia ja verestää lapsuuteni muistoja. Lossi on varustettu ohjausvaijerilla, joten veneilijä väistää lossia eikä päin vastoin! Veneellä ei pidä lähteä "puikahtamaan" edestä ohi, vaan pitää maltaa odottaa ja antaa lossin mennä ensin.

Mereltä käsin kun lähestytään lossia, varoitetaan siitä tällaisella merkillä.

Vuonna 2009 Suomessa oli 40 lossia. Niitä oli eniten Saimaalla ja Turun saaristossa. Lossien määrä vähenee edelleen tasaiseen tahtiin, harmi, sillä minusta ne ovat hauska yksityiskohta saaristomatkailussa.

Vastarannalla odotetaan jo lossia, kuten minä silloin aikoinani. Pian pääsette kyytiin, lossi on jo tulossa =).

Kun  Barösundin lossilta jatketaan matkaa Tammisaareen päin, tulee hetken päästä vastaan toinenkin lossi samalla väylällä, Skåldön lossi.

Se liikennöi Skåldön ja Degerbyn välillä.  Lossi liikennöi yhdeksäntoista tuntia vuorokaudessa, tarvittaessa myös useammin.

 Skåldön lossi on yksi Suomen käytetyimpiä losseja, sekä yksi useimmin liikennöivä

Tässä tämä komistus vielä mereltä käsin.

Kotimatkalla

Ihanan äitienpäivän jälkeen lähdimme ajelemaan pikku hiljaa kotiin päin. Päivä oli ollut täydellinen, hyvää ruoka, ihania maisemia ja fiiliksiä.

Päivän aikana näimme paljon myös eläimiä. Stora Brändössä meitä tervehti laiturin vieressä rantakäärme. Ystävämme olivat tullee hetki ennen meitä saarelta ja vinkkasivat käärmeen olinpaikasta ja siellähän se vielä köllötteli! Näin se myöhemmin päivällä myös uivan.

Haahkoja on ollut tänä keväänä jotenkin erityisen paljon liikenteessä.

Joutsen oli tehnyt jo pesän. Siellä se uusi sukupolvi kehittyy äidin hellässä huomassa.

Rantamaisemia...

Muitakin oli liikenteessä.

Vanavedessä =).

Kuka löytää kuvasta jäniksen? Näimme niitä kaikkiaan kolme kappaletta. Helpotan sen verran etsintää, että kuvasta löytyy vain yksi pupu =D.

Tiirasta alkaa olemaan kohta melkein yhtä paljon kuvia kuin lokeista =).

Merimerkki on tämäkin kivikasa, kummeli.

Vesi on todella matalalla tällä hetkellä. Näimme monia kivikkoja ja karikkoja selkeästi, jotka ovat normaalisti piilossa silloin kun vesi ei ole näin alhaalla.

Nautinnollista lauantaipäivää kaikille!