perjantai 13. helmikuuta 2015

Ketuttaa!

Olen monesti jo kertonutkin, että minulla on ollut aivan ihana ja onnellinen lapsuus. Lapsuus joka sisältää monia lämpimiä muistoja. Sain nauttia isovanhemmistani myös pitkään ja tämä muisto liitty jälleen mummoon ja vaariini. Vietin paljon aikaa mummollassa ja kuten monet isovanhemmat tekevät, minuakin lellittiin melkoisesti. Mopo postauksessa kerroin, että vaarini kanssa kesäpäivinä kuunneltiin, kun mummo lähdi mopedilla kauppareissulta takaisinpäin. Tuliasia oli tiedossa ja tuo tuliainen oli monesti kettukarkkipussi!




Tämä mainio makeinen on lapsuuteni rakas maku. Karamellin nimi on oikeasti Pihlaja ja sen valmistus on aloitettu Fazerin Kluuvikadun konditoriassa vuonna 1895. Pihlaja on vanhin Fazerin makeinen, joka on edelleen myynnissä.




Makeisen nimi oli vuoteen1982 saakka Pihlajanmarja, sillä tämä marmeladimakeinen sisälti pihlajanmarjoja. Alkuperäisen reseptin toi Karl Fazer mukanaan palatessaan Venäjältä Suomeen opiskeluvuosiensa jälkeen. Myöhemmin reseptiä on muutettu ja samalla muuttui myös makeisen nimin Pihlajaksi.




Minulle ja varmasti myös monille muille tämä ihanan makuinen karamelli on ollut aina nimeltään kettikarkki. Käärepaperissa on mainio ketunkuva. Niinpä ilahduin suunnattimasti, kun löysin neulemallin kettukarkista! Novitalta löytyy ohje, jossa kettu on hieman pienemmässä koossa. Netin syövereistä löysin tämän suuremman ketun.




Niinpä lähti syntymään kettusukkia, toinen pari on jo viimeisiä kerroksia vaille valmis. Ihan mietin, että miten voikaan ilahduttaa ja herättää muistoja tuo mainio ketun naama =D.





En ole pitkään aikaan kutonut kirjoneuletta, joten jälki on sen mukaista. Vaan kyllä näitä kotona käyttää omaksi iloksi =D.

24 kommenttia:

  1. Kettukarkeista tulee todellakin lapsuus mieleen.:) Taidankin etsiä tuon kuvion ja laittaa puikot heilumaan.
    Hienot kuvat ketutuksesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa =). Tuntuu että meillä monilla on lapsuudesta muistoja kettukarkeista =D.

      Poista
  2. Voi kettukarkit kuuluvat kyllä minunkin lapsuusmuistoihini, samoin kuin Fazerin kissakarkit (kiskis). Hauskat sukat ja herkulliset kettukarkit! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Kiskis on tuttu minullekkin =D. Ihania lapsuuden makuja. Ihanaa viikonloppua myös sinulle.

      Poista
  3. Nam, nam! Kettukarkkeja se minunkin mummo piti aina komerossaan meitä lapsia varten :-)
    Kauniit sukat olet neulonut <3 Kyllä passaa jalkaansa laittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina =). Miten lie päässeet nuo kettukarkit mummojen suosioon =).

      Poista
  4. Ihanat sukat!

    Karkki tuo minullekin mieleen lapsuuden ja mummin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi =). Tuntuu monen muunkin mummo niitä jemmanneen lapsen lapsille =D.

      Poista
  5. Valloittavat sukat :) Kettukarkit tuovat mummolan mieleen, mutta koskaan en oikein ole niistä pitänyt. Sen sijaan kaikki "kettukarkkikuosit" iskee kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina =). Makuasioita ja kaikkien ei todellakaan tarvitse pitää kaikista. Kuosi on hellyttävä =).

      Poista
  6. Ihanan nostalginen postaus, tuli hyvä ja seesteinen mieli. Ja hienothan nuo sukat ovat, kyllä niillä kelpaa kuljeskella ihan julkisesta. Ja aika hieno kontrasti esimerkiksi harmaalla rantakalliolla tai vaalealla veneenkannella. "Ketuttamisesta" huolimatta tai siitä syystä, mukavaa perjantaita =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Myy. Väriä sukissa todella on, näkyvät kaivolta kotia =D.

      Poista
  7. Kylläkyllä: meidänki mummolassa hemmoteltiin kettukarkeilla, niihin kun pystyivät mummon tekaritkin :) Myös NJ:n mainitsemat KisKis -namit muistan mummolasta: jouluna niitä roikkui kuusen oksillakin.

    Ihanan herkulliset namikuvat olit ottanut ja nuo villikset ovat upeat - vautsi miten taitava olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merenneito =). Mummot ovat todella tykästyneet kettukarkkeihin =D.

      Poista
  8. Ihan postaus, iloinen ja värikäs. Nuo sukat ovat ihan huiput!
    Ihan sama mummolamuisto, mummolla oli aina kettukarkkeja.
    Toinen mummola tarjosi ja toi tuliaisiksi aina Marianne-karkkeja.
    Onneksi vanhemmat pitivät hampaitten pesua tärkeänä asiana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki =). Toivottavasti eivät ikinä lopeta kettujen valmistamista =).

      Poista
  9. Ai että, miten ihana postaus! Meidän mamman ja papan luona oli aina tarjolla kettukarkkeja, sekä dacapo- ja jim-suklaapatukoita =D
    Ihanat nuo sukat!! Minulla on peukalo keskellä kämmentä, joten nostan hattua käsityötaidoillesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku =) Ai niin JIM muistan nekin, ihana vaaleanpunainen sisälmys. Ja jos tykkäät villiksiä pitää, niin ei muuta kuin tassun koko tänne tulemaan ja vähän väritoivetta, niin villikset syntyy =D.

      Poista
  10. It was very pleasant to read these lovely memories of times spent with your grandparents, and your photos were lovely, colorful and enjoyable.

    VastaaPoista
  11. Kestämättömän ihania kuvia, muistoja, herkkuja ja nuo sukat! <3<3

    VastaaPoista