torstai 4. kesäkuuta 2015

Mitä muuta nähtiin Suomenojalla?

Nokikana- ja sinisorsa poikueiden lisäksi Suomenojalla oli paljon muutakin nähtävää. Paikka on siitä ihmeellinen, että vaikka alue ei ole suuri, mahtuu sinne kaiken moista ihasteltavaa ja kuvattavaa.


Tuomi oli jo täydessä kukassa ja voi miten huumaava tuoksu niistä lähtikään! Kipparini kanssa juuri muutama päivä aikaisemmin puhuimme, että pitää lähteä metsään nuuhkimaan asioita. Luonnon nuuhkimiseen kuuluu ensin tietenkin tuomi, nuuh, sitä pääsimme haistamaan nyt. Seuraavaksi tulevat sireenit. Niiden kukintaa odotellaan vielä ihan vähän ja kolmantena tulevat tietenkin kielot. Kielot ovat jo nupulla.




Satakieli lauloi aivan polun varrella. Hän on kyllä monilahjakkuus. En pysynyt lainkaan laskuissa mukana kuinka monta erilaista säveltä sieltä tuli ulos. Sen lisäksi, että satakieli kuullosti aivan ihanalta, minulla kävi uskomaton tuuri. Hän oli niin keskittynyt lauleluun, että pääsin kohtuullisen lähelle ja sain hänestä muutaman kuvan. Tämä on ensimmäinen kuvani satakielestä.


Orkesterinjohtajasorsa =D.


Tässä teille todellinen luonnon ihme. Luin netistä, että telkkä munii 8-14 munaa. Laskin, että tällä telkkänaaraalla oli 23 poikasta! Yritin katsella, että noinko tämä on yhden naaraan poikue, vai liekö hän adoptoinut toiselta naaraalta puolet =D. Vipinää riitti rannassa!


"Nyt se kuvaa meitä, äkkiä päät piiloon"!


Telkkä-äiti vahtii silmä tarkkana poikuettaan!






Se, että voikukalla on jo siemennysvaihe päällä merkitsee minulle kesää. Eli se on kesä nyt =D.


Polku salaiseen puutarhaan =D. Suomenojalla kulkee betoninen koroke polku (ilmeisesti sen sisällä menee jotain putkia) jonka päälle mm. tuomet kauniisti kaartuivat. Paikka oli todella tunnelmallinen.

36 kommenttia:

  1. Meidän naapurissa oli ennen autiotalo, jonka puutarhassa satakieli eleli. Harvoin sitä näki, mutta kesäillassa usein kuuli. Nyt on talo ja puutarha kadonnut ja tilalle rakennettu kaksi rivitaloa ja yksi erillistalo ja niin on satakieli kadonnut :(. Mutta hienon kuvan sait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos CurryKaneli. Itse olen kanssa kuullut satakieltä monesti, mutta todella harvoin nähnyt ja vielä harvemmin päässyt kuvaamaa =D.

      Poista
    2. Blogissani olisi haaste sinulle http://currykaneli.blogspot.fi/2015/06/matkoja-ja-haasteita.html :). Aurinkoista sunnuntaita.

      Poista
    3. Voi kiitoksia, pitääkin mennä vilkaisemaan, millainen tällä kertaa =). Kiitos haasteesta!

      Poista
  2. Ai, että on hieno satakielikuva. Suomenoja on todellinen paratiisi. Olen nyt katsellut itselleni parempaa putkea ja vähän kahden vaiheilla ostanko vaiko en osta. Kuvasi puhuvat kovasti ostamisen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitokset Kviittaaja! Suomenoja on todellinen paratiisi. Vielä pitäisi päästä se piisami bongaamaan =D. Objektiivit on kyllä sellainen hankinta että kannattaa harkita tarkkaan. Itse ostin juuri maanantaina uuden 24-70mm (tulossa postaus myöhemmin) ja pitkään pähkäilin, mikä on juuri se minulle oikea kakkula. Nämä kuvat on otettu Canonin 100-400mm objektiivilla.

      Poista
  3. Hei, taisin sotkea kaksi Suomenojaa ylistänyttä blogia keskenään. Sen toisen kanssa oli puhetta objektiiveista. Nytpä saan hyvän tekosyyn kysyä sinultakin, millaisilla välineillä kuvaat. Voit jättää vastauksesi kommenttina blogiini: kvilttaaja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D mukavasti mentiin ristiin kommenttien kanssa =). Käyn kommentoimassa blogisi puolella vielä =D.

      Poista
  4. On siinä telkkä-äiteellä vahtimista :)
    Tuomella on kaunis kukinto ja kyllä sitä ulkoilmassa voi nuuhkia, sisälle ei parane ottaa.
    Satakieltä en ole koskaan luonnossa nähnyt, mutta onneksi sen upeata ääntä sentään voi kuulla.

    Kauniit kesäiset kuvat Suomenojalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa =). Telkällä oli todella melkoinen katras katseltavana. Olen melko varma että hänen on tarvinnut adoptoida osa niistä=D

      Poista
  5. Upeita kuvia, Katinka!

    Varmaan samaa telkkäpesuetta kuvasin itsekin. Telkät harrastavat kuulemma kylään pesintää, eli munia voi omaan pesään ilmestyä muiltakin. Ja emot sitten hoitavat nuo muutkin. Minä laskeskelin 16 poikasta kuvatessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Susanna! Tuo kylään pesintä selittääkin tuon valtaisan poikasmäärän =D. Tämä läjä oli todella iso =D.

      Poista
  6. Ihana toi orkesterinjohtaja, hieno kuva! Voi mahoton, mitä vipinää siellä on nähty, kun noin iso poikaslauma on liikkeellä :D
    Kyllä tämä suomi on iso maa, kun meillä ei vielä oikein voikukat edes kuki ja siellä jo siemenvaiheessa ovat!
    P.S. ettehän vaan menneet heikoille jäille ;-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina =). Kyllä mieli olisi tehnyt kokeulla heikkoja jäitä, mutta kun kerran niistä varoitettiin niin jätettiin väliin =D.

      Poista
  7. Voi että nuo poikaset ovat söpöjä! Kyllä äiskällä on kiirettä jos meinaa noiden perässä pysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisen lauman kanssa ihan varmasti kiirettä pitää =D.

      Poista
  8. Onnistuneet otokset! Ja todella - nyt se on kesä!

    VastaaPoista
  9. It's a joy to see these photos, Katinka! The little ducklings are really cute.

    VastaaPoista
  10. Upeat kuvat! Täytyisi itsekin ehtiä siellä taas käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Sussi, mene ihmeessä =). Siellä käy melkoinen sutina tällä hetkellä.

      Poista
  11. No onpa upeita kuvia! Ja tuo orkesteria johtava sorsa on mainio. Olipa kiva, kun "eksyin" tänne blogiisi. Onnellista, kuvauksellista viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Piipe =). Toivottavasti eksyt toisenkin kerran =D. Viikonloppu oli kuvauksellinen, juttua tulossa viikolla. Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  12. Suomenoja on todella upea paikka kuvaajalle, vaikkei lintuja kuvaisikaan. Siellä on kaikkea muutakin, niinkuin sun ihanista kuvista voi päätellä.
    Koskahan sinnekin tulisi lähdettyä. Tähän pätee sanonta siitä suutarista jonka lapsilla ei ole kenkiä, eli Suomenoja on liian lähellä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Orvokki. Se on juuri näin, että kun joku on lähellä niin sinne voi mennä "milloin vain" ja sitten ei tule oikeasti koskaan mentyä =D. Voitko kuvitella, että me kävimme viikko sitten ensimmäisen kerran Pihlajasaaressa??? Sama ilmiäö, on liian lähellä =D.

      Poista
  13. Johan on telkkä poikineen! Onnittelut satakielen kuvaamisesta. Se ei ole helpoimpia kuvattavia. Ja tuolla aiemmin oli nokikanan poikasia. Ovat tosi erikoisen näköisiä otuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Kirlah =). Olin itsekkin tosi onnellinen tuosta satakielestä. Niin monesti olen sitä kuunellut, mutta yleensä ei ole ollut kuvausetäisyydellä.

      Poista
  14. Vautsi, tuo satakieli on varmasti vaikea saada tähtäimeen. Kaikki nupret ovst jossain vsiheessa ujoja kameralle ja kääntävät päänsä pois vaikka pinnan alle :D Tuo viimeinen polkukuva on kyllä niin upea: siinä on kesää ja salaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Merenneito! Pikkulinnut on ollu aina minulle jotenkin haastavia kuvattavia.

      Poista
  15. Upea kuvasarja!
    Ihana tuo kuva riippuvista koivunoksista!

    VastaaPoista
  16. Kukat ovat kaunis nähdä.
    Sinä satakieli on kaunis kuva, mutta myös ankka on erinomainen hienosti. Nice vaikka kun näet voikukan hahtuva.
    tervehtiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks a lot Helma =). This place you can see lot of nature =).

      Poista
  17. Nice post, things explained in details. Thank You.

    VastaaPoista