Veneilijän pelastautumiskurssi Lohjan Meriturvassa

Olemme Kipparini kanssa monta kertaa haaveilleet venemessuilla veneilijän pelastautumiskurssista joita järjestetään Lohjan Merturvassa.Työpaikkani venekerho mahdollisti onneksi osallistumisen kurssille. Viime hetken peruutuksia tuli useampia ja niin pääsi Kipparinikin mukaan paikkaamaan puuttuneita henkilöitä. Rehellisyyden nimissä voin kertoa, että minua jännitti etukäteen melkoisesti, sillä tiesin, että päivästä tulisi rankka mutta antoisa.

Ajelimme kauniina kesäaamuna kohti Lohjaa ja saavuimme hyvissä ajoin Meriturvan pihaan. Nyt jännitti vielä enemmän =D. Kokoonnuimme ensin aamiaiselle ja samalla kouluttajamme kertoi meille päivän kulusta. Täytimme hieman tietoja etukäteen mm. terveyden tilasta. Aamiaisen jälkeen siirryimme itse koulutustilaan.

Kävimme ensin läpi asiaa pelastuslautoista. Myöhemmin pääsimme kokeilemaan sellasita ihan tosi toimissa. Saimme kouluttajalta todella katavan tietopaketin pelastuslautoista. Paljon tuli sellaista asiaa, josta minulla ei ollut hajuakaan entuudestaan. Tosin, meillä ei vielä tällä hetkellä ole omaa pelastuslautta. Mikäli sellaisen päätämme hankkia, nyt ainakin tiedämme mihin tulee kiinnittää huomiota. Yksi tärkeimmistä kriteereistä on harkita tietysti lautan koko, että se on tarpeeksi suuri. Kuvan lauttaan mahtuu kuusi henkilöä. Täytimme lautan kuudella aikuisella ja sinne mahtui just ja just.

Lauttoja löytyy tällaisia kovalla kuorella varustettuja, jotka kiinnitettään tyypillisesti veneen ulkopuolelle. Kun lautta heitetään mereen, se avautuu automaattisesti, mutta on silti vielä veneessä kiinni köydellä. Lautan täytyttyä se vedettään veneen viereen ja kaikki kyytiin. Sen jälkeen köysi puukolla irti ja soudetaan veneestä kauemmaksi, ettei esim. vahingoittuneen veneen irto-osat viillä lauttaan reikää. Sinisessä kassissa olevaa lauttaa säilytetään tyypillisesti veneen sisäpuolella. Sen kanssa pitää muistaa pitää köydestä kiinni, ennenkuin heittää lautan mereen, sillä muuten sille saa sanoa soronoo, heippa. Tai ainakin toivoa, että tuuli kujettaisi sen veneen viereen takaisin =D.

Pelastuslautan alapuolella on taskuja, jotka täyttyvät vedellä. Niiden tarkoitus on vakauttaa lauttaa ja estää liiallista ajelehtimista.

Lautan sisällä on monenlaisia tarvikkeita. On mm. hätämerkintantovälineitä, pieni ensiapu pakkaus, airot, äyskäri, köyttä, ajoankkuri ja ruokaa. Pääsimme maistamaan pienen palan tuota hyvin energiapitoista kuivamuonaa. Voitte kuvailla, että mielenkiintoisen makuista oli =D. Vaan kyllä sitä henkensä pitimiksi söisi.

Seuraavaksi siirryimme pelastus liivien pariin. Kävimme läpi kaikki eri vaihtoehdot ja mitä hyvää kussakin mallissa oli. Vaikka olemme Kipparini kanssa todella perehtyneet aiheeseen, tuli lisää tietoa silti. Meriturvassa on mahdollisuus kokeilla myös omia pelastautumisvälineitä, mikäli ne vain ovat puhtaat. Yksi kurssilaisista sai toimia mallina. Hänelle puettiin paukkuliivit päälle ja sitten pamautettiin ne täyteen. 

Eri mallisiin paukkuliiveihin löytyy erilaisia suolapatruunoita. Joten kun niitä uusii, kannattaa ottaa selvää, millainen malli on käytössä omassa paukkuliivissä. Yksi tärkein asia on kaasupullo koko. Liian pieni ei täytä liiviä täyteen ja liian suuri saattaa räjäyttää sen. Paukkuliivin reikaleista kaulan ympärillä ei juuri ole hyötyä hätätilanteessa.

Kävimme läpi myös pelastusrenkaita ja heittoliinoja. Yksi asia mikä itse tajusin, että vaikka saisit heitettyä veteen joutuneelle henkilölle pelastautumisvälineen, niin pitää ottaa vielä huomioon se, kuinka hänet saa nostettua veneeseen. Tajuissaa oleva henkilö osaa ehkä nousta esim. veneen takana olevia tikkaita pitkin ylös, mutta entä jos henkilö on tajuton? 

Tajuttoman henkilön veneeseen nostamiseen kelpaa mainiosto tällainen paksumpi kelluva köysi. Köyden molemmissa päissä on hyvä olla kiinnityslenkin ja toisessa päässä kelluva pola. Näppärä ja yksinkertainen pelastusväline.

Pääsimme harjoittelemaan pelastusrenkaan ja heittoliinan käyttöä. Tästä huomiona oli, että heittoliina lentä helpommin todella paljon pidemmälle. Ellet osu uhrin lähelle heti, heitä uudelleen siten, että liinaan jää vähän vettä (= lisää painoa - lentää pidemmälle). Pelastusrengas itseasiassa painoi melko paljon ja oli varsinkin naiselle haastava heitettävä.

Tähän väliin hieman tietoa Meriturvasta. Meriturva on valtion oppilaitos ja heidän toiminnan päämäärä on parantaa merenkulkijoiden ja meidän muiden vesillä liikkuvien turvallisuutta. Koulutuksissa tavoitteena on tuottaa turvallinen, mutta mahdollisimman todentuntuinen oppimisympäristö. Ja siinä he kyllä onnistuvat, se tuli kurssin aikana todettua. Meriturvassa voivat kouluttautua ammattimerenkulkijoiden ja meidän harrasteveneilijöiden lisäksi myös kaikki laivamatkustajat, merelliset viranomaiset ja lentäjät.

Laivamatkustajat voivat harjoitella pelastautumista tässä "laivassa".

Kun helokopteri putoaa veteen, se kääntyy yleensä ylösalaisin. Lentäjät pääsevät harjoittelemaan uppoavasta helikopterista pelastautumista tällä simulaattorilla. Sukeltajat ovat tuolloin varoilta vedessä odottamassa, sillä kopterista pitää päästä itse ulos ilman happilaitteita. Onneksi meidän ei tarvinnut tehdä tätä, huh.

Tyyntä myrskyn edellä =D. Seuraavaksi oli vuorossa tunnin ruokatauko jonka jälkeen pääsimme itse asiaan, altaaseen ja harjoittelemaan juuri opittua käytännössä.

Ruokailun jälkeen menimme pukuhuoneisiin. Alle esim. uimapuku ja haalari päälle sekä kengät jalkaan. Pukuhuoneen jälkeen löytyi lämmin sauna ja peseytymistilat.

Jokaiselle asennettiin pelastusliivit päälle, mallin sai itse valita. Minä halusin kokeilla paukkuliivejä, sillä käytän sellaisia ja olen aina miettinyt, että miltä se tuntuu kun ne veteen joutuessa paukahtaa päälle. Tässä vaiheessa pokkarikameraan on lisäty vedenpitävä kotelo, joten pahoittelen kuvien laatua.

Kun olimme valmiit, siirryimme Lilliin, joka odotti meitä vielä tyynessä vedessä =D.  Tästä alkoi harjoutus. Ensi tulivat laineet ja tieto siitä, että meidän piti jättää alus. Pelastuslautta heitettiin veteen ja kaikki siirtyivät sinne. Tämä oli vielä suht helppoa. Kun kaikki oli saatu pelastettua lauttaan alkoi armoton vesisade, joten luukut oli laitettava kiinni. Tässä tuli heti esiin minun yksi heikko kohta. Se, mikä pelastuslautan välineistä puuttuu on oksennuspussit (pitääkin vinkata valmistajille). Kaipa äyskäriä olisi voinut käyttää hätätilanteessa. Minun ei olisi pitkään tarvinnut velloa mukana kun olisin antanut ylen. Onneksi harjoitus jatkui.

Seuraavaksi tulimme ulos lautasta veteen ja sain kokea paukkuliivin paukahduksen. Se ei tuntunut miltään. Sen sijaan sain veteen joutuessa suun, nenä ja silmät täyteen vettä (en sitten tajunnut pitää suuta kiinni ja pitää nenästä kiinni). Ja vettä tuli lisää taivaalta. Tässä kohtaa koin pienen paniikkireaktion, niin toden tuntuinen tilanne oli. Kouluttaja kävi rauhoittamassa ja homma jatkui. Seuraavaksi piti kiivetä lauttaa takaisin ja voin sanoa että ei ollut todellakaan helppoa. Ensinnäkin paukahtaneella liivillä oli ihan mahdoton uida muuta kuin selkää, ennenkuin tajusin vähentää siitä ilmaa ja silti liivi kellutti ihan mallikelpoissti. Ilman voi puhaltaa takaisin tarvittaessa. Autettuna pääsin takaisin kelluvaan lauttaa. Voi sitä parkaa joka joutuu kiipeämään sinne ensimmäisenä!

Seuraavaksi ryhmä jaettiin kahteen osaan. Osa pelasti todella pahassa kelissä (aaltoja, tuulta ja sadetta) henkilöitä veneeseen ja osa altaan reunalle. Kun jokainen oli päässyt vuorollaan pelastamaan ja tulemaan pelastetuksi, vaihdettiin ryhmien paikkoja.

Tässä näkee miten hyvin pelkkä paksu kelluva köysi toimii pelastusvälineenä todella hyvin.

Seruaavana oli vuorossa kiivetä "Ruotsin laivalle" köysitikkaita pitkin. Ja sen jälkeen kun olit päässyt ylös niin hypätä sieltä alas. Minulla on todella kova pelko hypätä veneen, joten en pystynyt kiipeämään (pelko että putoan) enkä hyppäämään. Hypyn jälkeen noustiin jälleen pelastuslauttaan jolla pääsi takaisin "Ruotsin laivalle". Koska en hypännyt sain yksityisen kyydin pelastuslautalla alas hakemaan muut vedestä =D.

Seuraavaksi tuli paikalle helikopteri joka tuli tottakai pelastamaan meitä vedestä =D.

Tässä työkaverini nousunäyte.

Ja tässä minun. Helikopterista alas laskettu "lenkki" kiedotaan ympärille ja kiristetään ja kun ollaan valmiina nousuun annetaan ylös merkki. Kädet rennosti alas ja sitten mentiin.

Näistä kaikista tehtävistä tositilanteeseen verrattuna oli tehnyt hieman helpompaa se, että altaan vesi oli 21 astetta lämmintä. Kesällä päästään melko harvoin noin lämpimiin olosuhteisiin pelastautumaan, joten viimeinen harjoitus oli mennä kuusi asteiseen veteen oppimaan, millaisessa asennossa pysyy parhaiten lämpimänä. Astmaatkkona minulta on kielletty avantouinti ja hengitys oli paniikkireaktion jäljiltä vielä vähän hassu, joten en ottanut riskiä ja jätin väliin.

Vaikka osa tehtävistä jäi minulta tekemättä, oli kurssi silti todella antoisa. Toivon todella, että en koskaan joutuisi todellisuudessa näihin tilanteisiin. Mutta jos niin kävisi, niin jätän veneen viimeisenä ja jos saa valita pelastautumisen muodon, niin haluan helokopteriin =D.

Olen sitä mieltä, että tämä kurssi pitäisi olla suurin piirtein pakollinen kaikille veneilijöille. Voin todella vahvasti suositella sitä. Kurssilla sai paljon lisää tietoa ja käytännön harjoittelulle ei parempaa paikkaa Suomesta löydy. Kurssin aikana kävi todella selväksi omat voimavarat vastaan luonon voimat. Meriturvassa oli järjestelyt tehty ammattimaisesti ja kaikki oli otettu huomioon. Kaikkien harjoitusten ajan oli turvallisuudesta huolehdittu erittäin hyvin. Erikoismaininta keittiölle, ruoka oli erinomaista mutta pannukakut meinasivat viedä kielen mennessään =D. Lisäksi saimme jokainen hienon todistuksen kurssista kotiin viemisiksi.

Lisää tiettoa veneilijän pelastautumiskurssista ja itse Lohjan Meriturvasta voi lukea heidän nettisivuilta.

Kiitokset Lohjan Meriturvalle ja ennen kaikkea meidän todella mukavalle ja asiantuntevalle kouluttajallemme Harrille upeasta ja kerta kaikkiaan unohtumattomasta päivästä! Kiitokset myös kurssitovereille, saimme kokea yhdessä jännittäviä hetkiä =).